Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Metsä on niin monimuotoinen kokonaisuus, että jk-puheiden totuuden mukaisuuden tai -vastaisuuden osoittaminen oikeudessa voi olla mahdoton tehtävä. Kirjallisuuskin perustaa väiteensä mittauksiin, joten paha niitä on kiistää. Mutta kuten Metsälehden artikkelissa todettiin, laskemalla saa sellaiset luvut kuin itse haluaa. Lähtöarvot vain valitaan sopivasti.
Toivottavasti tällaisia asioita ei tarvitse oikeudessa tai muissakaan tyhjää pyörittävissä byrokratialaitoksissa käsitellä. Omistaja kuitenkin on se, joka päätökset tekee ja joka luotettaviksi katsomansa tietolähteet valitsee. Jos metsäalan toimijoiden puheita aletaan mitata oikeudessa, loppuu pian aiheesta keskustelu, mikä ei ole kenenkään etu. Esimerkkejä tämänsuuntaista toimintaa harjoittavista paikoista alkaa löytyä, kun pyöritetään karttapalloa myötäpäivään. Meilläkin on kritisoitu yhden totuuden politiikkaa metsäasioissa.
Voihan olla, että ko. Hitachi on ihan käyttökelpoinen saha. Riski valinnan epäonnistumisesta on kuitenkin suuri noissa harvinaisemmissa merkeissä, joten itse ottaisin jonkun 45 cc stihilin, Huskin tai Jonseredin. Nämä luokitellaan usein isäntälinjan sahoiksi tms. määritelmillä. Mökkisahoiksi luokitellut jättäisin väliin. Ellei saha toimi sen muutaman kerran vuodessa kun sitä tarvitsee, ei satasen tai kaksi halvempi hinta lämmitä yhtään. Rautakauppojen sahojen varaosien saatavuuskin voi olla heikompaa kuin sahaliikkeissä myytävien valtamerkkien kohdalla.
Minusta on turhaa verrata avohakkuuta ja jk:ta luonnonmukaisuuden perusteella. Metsissä uudistumista tapahtuu kahdella tavalla. Toinen on avohakkuuta muistuttava tilanne, jossa tapahtuu isompi tuho, kuten metsäpalo tai myrskytuho. Niissäkään ei avohakkuun kaltaista totaalituhoa tapahdu, mutta sillä tasolla kuin metsätalouden tapahtumia voi luonnon tapahtumiin verrata, ovat nämä ehkä toistensa vertailukohtia.
Luonnossa tapahtuu isomman tuhon lisäksi myös pienialaisempaa uudistumista esimerkiksi lehtipuiden kuoltua. Myös myrsky saattaa kaataa yksittäisiä puita tai pieniä ryhmiä. Tätä uudistumismenetelmää jk matkii.
Molemmissa on siis perusteensa, mutta metsätalouden kannalta ei ole merkitystä, millaisia luonnon tapahtumia halutaan matkia. Ratkaisut tehdään muilla perusteilla.
Arto: ”Nyt oli juttu uudessa metsälehdessä, josta kirjoitin 14.01.2013. Eli voi lukea kokonasuudesaan sen metsuri/ kone yhteistyö jutskan”
Aiheeseen palattiin uusimmassa lehdessä. Kaveri, jonka nimeä en nyt muista, kirjoitti siitä hyvän kommentin. Kovin kauas ei mennyt arviot siitä, mitä itse esitin kommentissani 14.1.13.
Lisäys: Kirjoittajana oli vanhempi tutkija Pentti Niemistö Metlasta. Unohdin lehden paperiversion lukijana, että kestotilaajana pääsee näköislehteen.
Eljas Heikkinen taisi todeta artikkelissa ”Kannattavuusvertailut ovat mielivaltaisia” asian ytimen. Teoriassa homman ratkaisee se, mistä tilanteesta laskelmat aloitetaan.
Koska laskelmissa käytetään kiertoajan määrittelyssä ikuisuutta ja muita omistajatasolla teorettisia muuttujia, itse kuitenkin teen ratkaisuni toimenpiteistä laskelmien lisäksi etenkin sillä perusteella, minkä uskon onnistuvan. Erirakenteisuutta metsistäni löytyy, mutta pääosin tasarakenteisen menetelmillä mennään. Poikkeuksena on muutamalla kuviolla yritys hyödyntää alikasvosta kuitenkin niin, että motokuskillakin säilyy mahdollisuudet suoriutua työstään tehokkaasti. Mutta tämä juttuhan todettiin artikkelissakin, joten ei mitään uutta sillä saralla.
Kyse ei ole siitä, että ainakaan minua harmittaisi jonkin omistajan passiivisuus. Kyse on siitä, että jos yhteiskunnan taholta jotain halutaan tehdä, pitäisi sen kohdistua aktiivisten toimijoiden mahdollisuuksien parantamiseen.
Aloittaja esitti aiheellisen kysymyksen siitä, palveleeko sukupolvenvaihdoksen helpottaminen tätä tavoitetta.
Mielestäni yhteiskunnan edun mukaista on edistää aktiivisen toiminnan edellytyksiä. Passiivisuus ei kuulu talousmetsään, koska tuotto putoaa selvästi hoidettuun verrattuna. Passiivisuudella ei mikään tai kukaan ole menestynyt vähäänkään pitemmällä tähtäimellä. Suomessakin nykyinen keskustelu on mahdollista, koska puuta riittää pitkäjänteisen työn tuloksena. Mikään ei ole itsestäänselvää, muistellaan vaan 1900-luvun alkupuoliskon tilannetta.
Passiivisuus ei ole synonyymi sille, että puuta myydään vain hintojen ollessa huipussa. Johan tuo edellyttää sitä, että metsän pitää olla koko ajan hoidettuna. Rästikohteesta ei taiota hyvää leimikkoa, jos hinnat alkaa nousta. Jos nyt passiivinen omistaja edes on selvillä hintojen kehityksestä ja omista hakkuumahdollisuuksista.
MTK:n ja ehkä muidenkin taholta on toivottu erilaista kohtelua yrittäjämuotoiselle metsätaloudelle ja harrastelijoille. Noiden välistä rajaa ei kuitenkaan kukaan ole uskaltanut konkreettisesti määritellä, vaan on tyydytty taivaanrannan maalailuun. Minusta kuitenkin jako on turha, minkä jo jossain edellä perustelin.
Kieltämättä ylitarjonta ja sen seurauksena alhaiset kantohinnat on todellinen uhka omistajan näkökulmasta. Tätähän teollisuus ja sen juoksupojat miltei jatkuvasti ajavat erilaisten pakkomyyntiverojen muodossa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että millään toteuttamiskelpoisella toimenpiteellä sellaista uusjakoa metsissä saadaan aikaan, että nykyinen asetelma tarjonnan suhteen oleellisesti mihinkään muuttuisi. Kannattaa silti muistaa, ketä äänestää.
Hintapiikit markkinoilla (esim. 2007) ei ole merkki terveistä markkinoista, enkä ainakaan minä tuollaisten tilanteiden varaan mitään laske. Kannattavuutta tavoittelen paljon kestävämmillä menetelmillä. Samaa linjaa toivon yhteiskunnan osallistumisen suhteen.
”Jos saadaan 30€ kuidulla hintaa ja maksan kaverille teosta ja ajosta 15€ saan nettona tuon 15€, ja kaverin tekopalkat saan tietysti verovähennykseen.”
Mielestäni ihan oikein laskettu, tuon erikoisempaa kaavaa ei tarvita. Eri asia sitten on, saatko kaverin tekemään tuolla hinnalla. Ja ilman kuittiahan ei verovähennyksiä voi tehdä.
”Uskoiko joku kun mhy maksu poistuu ettei tilalle tule uutta jopa kovempaa maksua?”
Teollisuus ja jotkin punaista ajattelutapaa omaavat poliitikot kyllä tuollaista säännöllisen epäsäännöllisesti esittävät. Toistaiseksi päivänvaloa kestäviä perusteita ei ole ollut, eikä ne liity millään tavalla mhy-maksuun tai sen poistumiseen, joten uhka lienee aika pieni
Vapaaehtoisen mhy-maksun veikkaan olevan nykyistä kovempi, joten sikäli uskosi on perusteltu.
