Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset

Kovasti ihmetyttää Jessen asenne aihetta kohtaan. Jos on istutettu taimia reilusti, eikö niistä kannattaisi pyrkiä ottamaan mahdollisimman suuri hyöty eli kasvattaa taimivaiheessa tiheänä, jotta laatu pysyisi hyvänä? Lisäksi kun harventamisen aika on, voi säästää parhaat yksilöt eli tavallaan jalostaa kasvatettavaa mateiraalia. Mutta uhraamalla osan heinikolle saadaan pilattua erinomainen lähtökohta. Kituuttamalla heinien seassa taimia menetetään muutama vuosi. Jesse ei varmaan ole lukenut tutkimusta, jossa käsitellään varhaisen taimivaiheen heinäntorjunnan merkitystä puun kasvuun. Lisäksi on vaarana, että saadaan epätasainen taimikko, jonka laatu ei ole hyvä. Mikä siis olikaan pointti noissa jutuissa?

Niinhän asia on, että metsänhoidossa perusperiaatteet ovat olleet tiedossa pitempään kuin miesmuisti yltää. Puutavaran käyttökohteet sen sijaan vaihtelee ja se ilmeisen herkästi sekoittaa ajatukset metsän hoidon suhteen.

Sama se on kuin vaikka rakentamisessa. Erilaisia muoteja tulee ja menee. Milloin jätetään räystäät pois, milloin sokkeli ja milloin suositaan muita villityksiä. Kuitenkaan kosteus, lämpö ja muut luonnonilmiöt ei muodista piittaa, vaan kulkevat samoja polkuja kuin ovat maailman alusta asti kulkeneet. Tämä on ihmisen syytä muistaa.

Puun takaa: ”Puun oksaisuus ja muukin laatu johtuu enemmänkin perintötekijöistä kuin ympäristötekijöistä.
Tämän voi jokainen todeta käymällä esim. energiapuu- tai ensiharvennusta odottavassa männiköstä tai koivikosta.
Samoissa kasvuolosuhteissa on vierekkäin täysiä räkäpuita ja laadultaan jopa huippuyksilöitä.”

Vihdoin löysin yhden artikkelin aiheesta. Matti Haapanen Metlasta on perehtynyt aiheeseen. Vuodelta 2008 peräisin olevassa julkaisussa ”Alkuperän ja metsänjalostuksen merkitys puuntuotokselle” käsitellään asiaa. Tuota en netistä löydä, mutta Haapanen on kirjoittanut artikkelin kirjaan Tuottava metsänkasvatus, jossa todetaan mm. näin:

”Puiden välisistä eroista 10-40% johtuu perintötekijöistä. Ympäristötekijöt aiheuttavat siis valtaosan puuyksilöiden välisistä eroista.”

En tiedä, kuinka asiaa on tutkittu, mutta myöskään en pysty luonnossa katselemalla sanomaan ympäristö- ja perintötekijöiden merkitystä kussakin rungossa. Jokaisella puullahan on oma perimänsä, joten siksi ääritapauksissa vierekkäin voi olla räkäpuita ja huippuyksilöitä samoissa kasvuolosuhteissa.

Aikanaan oli juttua ympäristöpoliiseista. Mitä mahtaa asialle kuulua, kun tuossa keskustelussa se nähtiin kahtiajaon syvenemisenä.

Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId=260

Talvivaarasta sen verran, että tuon tason toiminnassa kipsisakka-altaan vuoto on minusta yhtä tahallinen asia kuin Teknoksen juttu. Allasta ei ole tehty nykyistä tarkoitusta varten, lisäksi reunoja on korotettu kun tilavuutta tarvittiin lisää. Altaan rakenne on kuitenkin niin heppoinen, että kovin paljon ei tarvitse tiivisrakenteiden parissa olla ollut toimia, että tuloksen olisi voinut ennustaa.

Mutta eipä kovin laajat joukot Suomessa mitään toimintaa onnettomuusriskiin vedoten halua kieltää, ehkä vain ydinvoima poikkeksena. Yksittäisiä hankkeita tietysti ei haluta naapuriin tai joihinkin luontoarvoiltaan merkittävien kohteiden läheisyyteen. Yleisesti ottaen kuitenkin kyse on siitä, että halutaan saada riittävä varmuus siitä, että toiminta ei aiheuta vahinkoa ympäristölle. Siksi maalin valmistusta ei varmaan kukaan ole kieltämässä, mutta usein tällaisista tapauksista seuraa varojärjestelmien vaatimusten tiukkenemista yms. asioita. Hyvä esimerkki oli Nokian vesionnettomuus. Kun syy selvisi, jokainen vesilaitos tarkastettiin ja laittomat venttiilit poistettiin.

Eli runkoluku n. 4000, josta osa alikasvoskuusta ja joka ei ole vielä korjuukelpoisia edes energiahakkuussa. 30 mottia pitäisi kertyä päällä olevasta koivikosta. Joudut siis ottamaan liki kaikki koivut päältä pois ja motokuskin työtä ilahduttaa noin 1-2 metrin näkemän tarjoava alikasvos.

Jos nyt oikein ymmärsin, niin tuohan on metsänhoidon irvikuva, jossa onnistumisen todennäköisyys lähentelee nollaa.