Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Pähkäilijä: ”Karsitun energiapuun teko ei eroa harvenentamisesta muuten kun kaikki menee yhteen kasaan.
http://www.metsalehti.fi/Metsalehti /Metsauutiset/2013/5/Energiapuun-ko rjuun-laatu-huono–/
Toisaalta jossainpäin pilataan 2/3 varmuudella jäävä metsä…”
Juuri noin. Energiapuun korjuun huonoa laatua ei tarvitse yhtään ihmetellä niin kauan, kun homma mielletään rästikohteiden perkaamiseksi raivaussahan sijaan motolla. Mutta kuten länsirannikon hintatasosta huomataan, mahdollisuudet on paljon parempaankin. Homma on enää kiinni vain ja ainoastaan myyjästä.
Suorittava porras: ”Mitä tutkittuun tietoon tulee , on selvät näytöt siitä , että luontainen uudistaminen epäonnistuu keinollista uudistamista todennäköisemmin .”
Metsälehden yleisönosastolla Eljas Pohtila keskustelee Lähde & co:n kanssa laskelmista. Koska ammatikseen tutkimustyön parissa toimivatkaan eivät saa selvyyttä siitä, miten jk:n ja jaksollisen kannattavuuslaskelmia voi verrata, ei tavallisella rivimetsänomistajallakaan ole syytä kovin jyrkkää kantaa asiaan ottaa. Sen sijaan suorittavan kommentissa tiivistyy koko homman ydin: Uudistumista pitää tapahtua ja tehokkaasti. Muuten on osa pinta-alasta jää vajaatuottoiseksi, eikä sitä pelasta mikään korkoprosentti tai laskukaava. Päinvastoin, ongelmia eri muodoissa riittää. Ja koska omat havainnot tukevat tutkimuksissa todettuja eri menetelmillä saavutettuja uudistumistuloksia, on tätä taustaa vasten helppo tehdä linjaukset oman metsän hoidosta.
Ketjun aloittaja arvelee jatkossa vain ahneimpien jatkossa harjoittavan jaksollista kasvatusta. Tuosta olen samaa mieltä. Ei minulla ainakaan ole varaa pitää metsäomaisuuttani heikolla hoidolla. Ja koska metsätalouden kannattavuus on aina ajankohtainen asia, uskon monien muiden ajattelevan samoin. Onko tuo ahneutta vai terve pohja taloudelliselle toiminnalle, sen saa jokainen määritellä ihan itse. Minä en eroa noiden välille tee.
Mhy:ssä on merkittävä rooli sillä, millainen kaveri sattuu hoitamaan oman alueen asioita. Täälläkin on nuori ja kokematon insinööri, joka ei kaikkea tiedä ja varmaan tekee virheitäkin. Mutta jos sama kaveri on 10 vuoden kuluttua samassa tehtävässä, on tilanne jo aivan erilainen. Nykyäänkin kaveri hoitaa tehtävänsä niin hyvin kuin pystyy ja yleensä se riittää. Jos huomaan, ettei kaverin tietämys jossain asiassa vakuuta, selvitän asian jollai muulla tavalla.
Langat pitää olla omissa käsissä ja mhy on enintään käyttökelpoinen työkalu asioiden hoidossa. Olkoonkin olevinaan metsänomistajan edunvalvoja, asioiden ajaja tai jotain muuta ylevää. Jos antaa mhy:n tai minkä tahansa organisaation johtaa omaa toimintaa, lopputulos suurella todennäköisyydellä ei vastaa omistajan tavoitteita. Minusta näitä reaaliteettejä ei pidä unohtaa ja siksi boikotoida mhy:tä. Eri asia on se, jos menee sukset ristiin jonkun henkilön kanssa. Mutta silloinkaan ei ole välttämättä kyse mhy:stä, vaan yksittäisestä toimihenkilöstä.
Jees: ”Mutta ettei juuri muokattuun ota koivun siemen kantaa on aika oudolta kuullostava mutta onko se sitten niin puhdas savimaa.”
Asia on kuten Puun takaa totesi koivun uudistumisesta. Joskus tulee täystieheä vesakko istutustaimien ympärille, vaikka ei olisi tarpeenkaan. Toisaalla taas tuloksena on harva ja aukkoinen taimikko vaikka hyvää olisi tavoiteltu. Edes kantojen nosto ei ole patenttilääke taimimäärään, vaikka se vesakoitumista yleensä edistääkin. Useissa tutkimuksissa koivikon uudistamiseen onkin istutus todettu varmimmaksi tavaksi. Valitettavasti vaan hirvi tekee sen, että siinä taloudelliset riskit ovat kovat.
Makuasia, mutta minusta monenkirjava tilkkutäkki ei ole maisemallisesti edullista metsää. Talousmetsässä tavoittelemani mahdollisimman laajat yhtenäiset tasarakenteiset kuviot ovat minusta parempia. Tuskin siis yrittäisin tuossa tilanteessa hyödyntää alikasvosta. En ainakaan niitä 20 metrisiä, kun niistä saa päätehakkuussa jo tukkia päätehakkuun hinnalla. Jatkossa epätasaisen kuvion hoito olisi työlästä ja kantohinnat alhaalla. Ainoa tilanne alikasvoksen hyödyntämisessä voisi olla kaksijakoinen puusto, joko koivun tai männyn alla.
Kannattaa myös selata keskusteluja taaksepäin. Muutamassa yhteydessä on ollut juttua juurikäävästä.
Metsuri motokuski, metsästyksen tavoitteena on maksimoida hirvikannan tuottavuus. On ihmeellistä alkaa puhua elinvoimaisuuden heikentämisestä ympäristötekijöihin puuttumalla, kun tavoite on päinvastainen. Johan kaatolupia vähennettiin, jotta elinvoimaisuus ei kärsisi. Minusta onkin parempi pitää kanta elinvoimaisena ja kaatolupakäytännöllä huolehtia lukumäärästä ja tasapainosta. Tappaminen ei siis ole hätäratkaisu. Se on jo vuosikymmeniä käytetty menetelmä.
’
Suorittava porras: ”Näillä tienoilla oli hirviä runsaasti jo 70-luvun lopulla . Tuonaikaiset arviointimenetelmät antoivat kuitenkin kannasta todellista pienemmät lukemat. Minäkin rustailin sillon ensimmäiset hirvivahinkoilmoitukset . Vahingot todettiin kuitenkin niin vähäisiksi , että korvauksia en saanut maatalouden enkä metsän puolelle . Tuosta tilanteesta hirvien määrä kasvoi aina 2000- luvulle saakka , jolloin tehometsästys alkoi JA JONKA TULOKSENA HIRVITYHJIÖITÄ alkoi syntyä .”
Täytyy todeta, että on teillä erikoiset metsät. Keskimäärin kanta on vaihdellut Suomessa 20000 ja 140000 välillä, mutta teillä tuo trendi ei ole vaikuttanut. Ellei sitten käytössäsi olevassa dokumentaatiossa 40 vuoden jaksolta ole lieviä puutteita.
Suorittava porras: ”Mäntyä on lähialueillamme istutettu ja kasvatettu menestyksekkäästi siinä , kun kuustakin. Sekä yhtiöt , että metsätaloudesta toimeentulonsa saavat metsänomistajat ovat uudistaneet metsänsä maapohjalle parhaiten sopivalla puulajilla.”
Epäilen, koska koivua ei ole istutettu. Päätehakatun rehevän kuusikon jälkeen kuusi ei ole maapohjalle parhaiten sopiva puulaji kuin poikkeustapauksissa.
Suorittava porras: ”Hirvivahinkoilmoituksien määrä on kuitenkin pysynyt lähes vakiona 70-luvulta lähtien RIIPPUMATTA HIRVIEN MÄÄRÄSTÄ.”
Tuokin on niin erikoinen asia, etten sitä ihan tuollaisenaan ole valmis nielaisemaan.
Suorittava porras: ”Suosittelisin Tiirolan Mikon tapaan jokaisen mielestään vahinkoa kärsineen tekemään edes sen vahinkoilmoituksen , jotta on perusteita anoa enemmän hirvilupia.”
Näin olen tehnyt. Mutta koska omistajia on 739000, mahtuu sekaan tietysti monenlaista käytäntöä. Jos taimikot on hoitamatta, varmaan vahinkoilmoituksetkin jäävät herkästi tekemättä.
