Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
On surullista, että vapaaehtoista työtä tekeviä lähdetään väheksymään tai mollaamaan. Onko työ korvaamatonta vai ei, se onkin toinen juttu.
Kertokaa nyt vielä, että vapepa:n, vpk:n, spr:n yms järjestöjen vapaaehtoiset kuuluu samaan sarjaan metsästäjien kanssa. Tai kuuluuhan ne, ja ainakin minusta tuollainen toiminta on kunnioitettavaa.
Oliko suorittava porras kommenttisi pusikoitumisesta vastaus pyyntilupien vähentämiseen ja liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteeseen pyrkimiseen? Tavoite oli pudottaa kanta niin alas kuin luonnon kannalta mahdollista. Tienvarsien raivaus on ihan oma lukunsa, sillä ei ole vaikutusta tavoitekantaan.
Jos pusikoitumisen takia lupia jää käyttämättä tai havaintoja tekemättä, ei sekään ole syy vähentää pyyntilupia. Meillä on laskettu olevan 85000 hirveä ja jos olettamuksesi huonosti hoidettujen metsien takia epäonnistuneesta laskennasta pitää paikkaansa, todellinen kanta on tuotakin suurempi. Näin siis sinun logiikkasi mukaan.
Rattijuoppojen määrä on viime vuosina selvästi vähentynyt, mutta se ei liity mitenkään hirvikannan ja pyyntilupien määrittelyyn. Muuten voisimme alkaa taivastelemaan myös sitä, kuinka alkoholi tappaa liikenteen ulkopuolella moninkertaisen määrän ihmisiä liikenteeseen verrattuna.
Jäin kaipaamaan tietoa yhteisesti sovitusta hirvikannan määrittelystä. Tiedän, että tällainen tavoite on asetettu, mutta kenen toimesta se on tehty? Sinä kerroit sen olevan yhteisesti sovittu, joten tarkennatko hiukan.
Todellisuudessa kantaa on pudotettu huippuvuosien eli 2001-2003 140000 yksilöstä nykyiseen n. 85000 yksilöön eli n. 40%, ei 50%. Tuo olisi saivartelua, ellei sinulla olisi taipumusta liioitella metsästäjien saavutuksia ja väheksyä hirvikannasta aiheutuvia vahinkoja. Olellisempaa kuitenkin on se, että tavoitteeseen on kirjattu ”niin pienenä kuin luonnon kannalta on mahdollista”. Se, että kantaa on huippuvuosista pudotettu n. 40%, ei ole puolustus tätä asiaa kohtaan. Tavoite oli pudottaa kanta niin alas kuin luonnon kannalta mahdollista, ei puolittaa kanta.
Samaa mieltä voimme varmaan olla siitä, että 85000 ei ole kestävä minimikanta. Asiantuntijat, jotka ovat arvioineet hirvien minimikannan kokoa, ovat päätyneet 40000-60000 yksilöön.
Kerrotko vielä, ketkä ja missä foorumissa ovat yhteisesti sopineet hirvikannan tavoitetiheydeksi 2-3/1000 ha? Tuon tavoitteen asettamisesta en selvyyttä ole saanut. Onhan tavoite ristiriidassa jo liikenneturvallisuussuunnitelman kanssa eli tavoitteen asettamisessa LVM:n kanta on ehkä metsästyslain mukaisesti kuultu, mutta vaikutusta sillä ei ole ollut. Miten lienee puuntuottajien suhteen?
Miten pusikoituneiden taimikoiden määrän lisääntyminen vaikuttaa liikenneturvallisuussuunnitelmassa mainittuun tavoitteeseen ja pyyntilupien vähentämiseen?
Yllättävä muutos on taimikon vakiintumisrajan pudottaminen 0,5 metriin. Missä itse lakiluonnos perusteluineen on nähtävissä, kun siitä lehdissä kirjoitellaan, mutta googlella en sitä löydä?
Kysymys taimikonhoidon tuesta on kiinnostava. Kemeran ehdoissa tosiaan mainitaan, että työ on tukikelpoista vasta taimikon vakiintumisrajan jälkeen. Mutta onko tässä nyt oleellista vakiintumisrajan saavuttaminen vai halu tukea huonoon kuntoon päästettyjen taimikoiden hoitoa? 0,5 metrisen taimikon perkuu ei yleensä ole pahasti ole myöhässä, eikä merkittäviä kasvutappioita ole syntynyt. Toisaalta nykyinen kemera edellyttää pääsääntöisesti myöhemmin kuin 1,3 m vaiheilla tehtävää hoitoa.
Jos siis tuen tarkoituksena on saada hoitamatta jääneet pusikot kuntoon, vaatii uusi laki muutosta myös kemeran ehtoihin. Jos sen sijaan otetaan tavoitteeksi varmistaa ajoissa tehdyt toimenpiteet ja siten edistää kestävää metsätaloutta, ei tuelle pitäisi asettaa mitään ajallista rajaa. Korkeintaan takaraja. Koska metsälakiin on mahdollista tehdä ison mittakaavan remontti, lienee mahdollista viilata myös kemeran yksityiskohtia nuoren metsän hoidon osalta.
Riikilän kommentti alhaisemmalla kustannustasolla tehtävästä työstä oli erittäin hyvä, mutta tähän liittyen tuen perusteet (miksi nuoren metsän hoitoa taimikkovaiheessa halutaan tukea) pitäisi ensin käsitellä. Muuttamalla metsälakia ei alkuperäinen tarkoitus enää täysin toteudu, koska tuen ehdot muuttuvat merkittävästi.
Jees: ”Kerrohan mielialoja esim. näistä metsätalouden kehittäjistä joista juttua monipuolisesti.”
Vaikka elämme markkinataloudessa, jossa periaatteessa kaikki lain puitteissa tapahtuva toiminta on hyväksyttävää, silti liitteessä kuvattu kiinteistöbisneksen pyörittäminen nosti minullakin ristiriitaisia ajatuksia pintaan. Osansa antoi varmaan kaverin tapa esittää asiansa.
Kyseenalaistaa en halua sitä, että ostaa hoitamattoman palstan, laittaa sen kuntoon ja myy pois. Artikkelissa kuitenkin annettiin minusta hiukan yksipuolinen kuva toiminnan merkityksestä ja rahan liikkumisesta. Jos ko. jalostaja ei tilaa olisi ostanut, joku muu sen olisi ostanut ja laittanut kuntoon. Tuskin kellään on varaa tai motiivia ostaa tila ja jättää se hoitamatta. Erona siis olisi ollut se, että tilaa ei lopuksi olisi pilkottu, vaan kaupalla olisi todennäköisesti pyritty kehittämään ostajan metsätilakokonaisuutta. Mahtaa nyt metsätilakoon ja rakenteen kehittämistä pohtiva työryhmä ilahtua tilojen pilkkomiseen tähtäävästä liiketoiminnasta.
Toinen huomionarvoinen asia oli eri henkilöiden jossain määrin ristiriitaiset näkemykset kannattavasta toiminnasta. Yhdellä ei ole varaa tehdä itse, toinen näkee itse tekemisen kannattavuutta parantavana asiana. Toisaalta Kärkkäinen on jossain toisessa yhteydessä kyseenalaistanut tuottoprosentin maksimoinnin, tässä artikkelissa oli yksi maksimaalista tuottoprosenttia jahtaava puuntuottaja. Ja yhden mukaan metsän pitkäaikaisessa omistamisessa ei ole taloudellista järkeä, muut suunnittelevat toimintaansa varsin pitkäjänteisesti. Lähtökohdat siis ratkaisevat, ei teot.
Noita asioita on hyvä pureskella hiukan enemmänkin, jotta ymmärtää mikä on itselle kannattavaa.
A. Jalkanen: ”Suuresti hämmästyyisin jos avohakkuita rajoitettaisiin. Suomen maisemia kun katselee, suurempi ongelma on pusikoituminen joka estää maisemien ihailun.”
Yleensä kuitenkin aukko mielletään isommaksi maisemalliseksi haitaksi kuin hoitamaton T2…02 metsä. Ilmeisesti lehtivihreän määrä on se, joka asian ratkaisee. Käsittääkseni jokin aika sitten julkaistussa metsätaloutta kritisoivassa kuvakirjassakaan ei pusikot olleet kiinnostavia, vain tuoreet aukot.
A.Jalkanen: ”Totta kai avohakkuun seurauksena maan hiilivarasto jonkin verran hupenee, kun maa lämpenee ja sitä muokataan. Haittaa voi kompensoida käyttämällä mätästystä äestyksen sijaan, jolloin muokattava maa-ala on pienempi. Lisäksi jos hakkuutähteet jäävät palstalle, syntyy uutta humusta.”
Varmaan totta, mutta tuollaisten perusteiden käytöstä avohakkuukiellon ajamiseen tulee lähinnä surullinen olo. Puu raaka-aineena kilpailee fossiilisten ja/tai uusiutumattomien kanssa. Tässä todellisuudessa sitten pohditaan, että voiko metsätaloutta harjoittaa tehokkaasti, kun siitä saattaa prosessin jossain vaiheessa aiheutua co2-päästöjä. Siis niitä samoja, jotka tapahtuisivat luonnontilassa muutenkin, vain hiukan eri ajankohdassa. Lisäksi kun Suomessa on puuta tiettävästi enemmän kuin koskaan, tottahan siitä ylijäävät oksat ja kannotkin lahotessaan tuottavat luonnontilaista metsää enemmän päästöjä.
Eli jonkinasteista kokonaisuuden hallintaa tämän asian suhteen toivoisi.
Valtioneuvoston vuonna 2001 tekemän liikenneturvallisuutta koskevan periaatepäätöksen toteuttamiseksi laaditussa suunnitelmassa todetaan seuraavasti: ”Eläinonnettomuuksista yleensä vain hirvionnettomuudet ovat seurauksiltaan vakavia. Moottoripyörien osalta myös pienempään eläimeen törmääminen voi helpommin olla kohtalokas. Eläinonnettomuuksien vähentämiseksi tulee hirvieläinkanta pitää suunnitelmallisesti niin pienenä kuin luonnon kannalta on mahdollista.”
Mikä edelleen estää tuon toteuttamista?
