Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Onko palstan ulkoasu muilla muuttunut jotenkin omituiseksi? Tagit menevät omille riveilleen ja osa tekstistä on mustaa, osa vihreää. Vai onko omassa konessani joku asetus vinksahtanut ja sekoittanut näytön?
Harmi, ettei paikallisessa kirjastossa ole linkittämääni kirjaa. Siellä on vain vanhempia, samasta aiheesta kirjoitetut kirjat.
Vaaran mukaan onnettomuus tapahtui, kun hakkuut siirtyivät kalliiden investointien myötä maatiloilta urakoitsijoille. Maatiloilla ei ollut valmiutta investoida kalliisiin koneisiin, kun hakkuut ei ollut päätuotantomuoto. En kyllä tiedä yhtään merkittävää toimialaa, joka pyörisi nykyään puhdetöiden varassa. Siten kehityksessä ei ollut mitään erikoista. Toisaalta, kuka hakkuut tekisi ympärivuotisesti ellei urakoitsija, kun maatiloilla on keväästä syksyyn muutakin askaretta? Ja kuka lähtisi urakoimaan kalustolla, joka ei ole tehtävää varten rakennettu?
Ei näytä saavan nostetta Tiirolan ehdotus keskustelutilaisuuden järjestämisestä. Ajatus oli hyvä, joten näin yhdistysten vuoden kunniaksi ajatusta voisi ehkä jalostaa.
Seikkailin hetken MTK:n sivuilla ja vastaan tuli maininta liiton metsätila Kettulasta, joka sijaitsee n. 80 km Helsingistä länteen. Metsää on liki 2500 ha, jonka hoidosta kerrotaan mm. seuraavaa:
”Kettulan metsissä on monenlaista riistaa, jota hoidetaan ja ruokitaan säännöllisesti. Eläimet otetaan huomioon myös metsätöitä suunniteltaessa. Riista hyötyy pienistä avohakkuista, sillä niihin syntyy eläimille edullinen kasvusto. Hakkuissa katajat säästetään riistan ravinnoksi. Pihlajien ja haapojen kantovesat ovat myös arvokasta ravintoa hirville.”
Aukkojen uudistamisesta männylle tai koivulle ei sanota mitään.
Jospa MTK voisi tuolla esitellä keskustelun lomassa omaa metsänhoitoaan? Paikka voisi olla sopiva, koska ”Kettula on ollut kautta aikojen suosittu vierailukohde… Vuosittain Kettulassa vierailee parisentuhatta henkilöä.”
http://www.mtk.fi/mtk/metsatila
_kettula/fi_FI/kettula_historia/Tarina jatkuu:
”Puunkasvatuksessa pyritään maksimaaliseen määrään avohakkuu/metsänviljelyllä, vaikka sen kustannukset ovat korkeat ja vaikutus määräänkin kyseenalainen. Puunkorjuussa maksimaaliseen määrään pyritään massiivisilla erikoiskoneilla. Korjuun tekniikka on maailman huippua, mutta kustannukset ovat korkeat, laatu metsiä ruhjovaa ja puuta tuhlaavaa. Puunkorjuu on luonteeltaan ryöstöhakkuuta, sillä siinä pyritään maksimoimaan puunostajan saantoa eli puukuutiometrin (tuotteen) nettohyötyä metsähehtaarin (tuotantopanoksen) nettohyödyn maksimoinnin sijasta.”
En tiedä, mihin avohakkuumallin korkeat kustannukset perustuvat, jk-mallin laskelmiin kai. Yleisesti kuitenkin alalla ymmärretään, että vertailu on vaikeata, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa tietoa ole olemassa. Siten tässäkään yhteydessä ei sellaiseen pitäisi sortua. Maksimaaliseen määrään pyrkiminen on ongelmallinen käsite, koska muutkin muuttujat ohjaavat puuntuotantoa. Toki minäkin pyrin saamaan mahdollisimman paljon aikaan arvokasvua, jonka voisi yleistää kuutioiden maksimoinniksi, mutta vain kustannustehokkuus säilyttäen.
Korjuun luonnehtiminen tuolla tavoin ei vastaa omaa käsitystäni, mutta adjektiivien käyttö mahdollistaa tuollaiset ilmaisut. Kuuluuko ne tutkijan julkaisuun, se on eri asia.
Lauri Vaaran kirjaa ei netissä ole, mutta tiivistelmä ja sisällysluettelo löytyy:
http://www.taloustieto.fi/
muutkirjat/452_saatteeksi_
tiivistelma_ja_sisallys.pdfHeti alussa alkaa melkoinen julistus:
”Metsäalalla ymmärretään väärin sekä puuntuotannon toimialan että taloudellisen tehokkuuden (tuottavuuden) käsitteet. Puuntuotantoon luetaan vain puuston perustamisen ja kasvatuksen tuotantovaiheet, mutta ei puusadon korjuuta. Puunkorjuu katsotaan puunjalostusyrityksen talouteen kuuluvaksi toiminnaksi, vaikka korjuun kustannukset aina vähennetään metsän (tuotantopanoksen) hyödyntämisen tuotoista.”
Onko ongelma siinä, ettei minulla ole rasitteena 60-luvun metsäalan ajattelutapaa? En koskaan ole tullut ajatelleeksi, että korjuukustannukset olisivat jokin toimintaani liittymätön ulkopuolinen tekijä. Samaa ajatusta korostetaan jokaisessa alan kirjassa, joten en voi käsittää, mistä Vaaran tulkinta on syntynyt. Tietysti korjuuyrittäjällä on sopimus ostajan kanssa, johon en voi vaikuttaa, mutta minun kirjanpidossani viivan alle jäävään tulokseen vaikuttaminen on helppoa suunnittelemalla metsänhoito niin, että korjuukustannukset jäävät mahdollisimman alhaisiksi.
Konemiehet varmaan paremmin tietää, mutta eikös maataloustraktoriin kiinnitetyssä hakkuupäässä tule aika pian raja vastaan, kuinka isoja runkoja hallitusti voi käsitellä? Ehkä harsintametsien aikaan tilanne oli toinen, mutta nykyään etenkin hoidetuissa päätehakkuumetsissä on paljon järeätä tavaraa, jota en näin maallikkona neuvoisi kevyellä kalustolla korjaamaan. Harvennuksissa hallittavuuden merkitys korostuu jo pienemmällä runkokoolla. Eikä Jessen 0,3 ha/54m3 tonttipuiden hakkuukaan varmaan olisi ollut mielekästä traktorilla hoitaa.
Metsänvartija: ”Kasvattaa itse siirtotaimista avomaalla/ esim. maitopurkeissa.
Taimimateriaali on ilmaista ja itse kun istuttaa saa hyvän palkan. Ei sosialistisia kustannuksia+välikäsiä.”Mahtaa maitopurkkitaimien istutus olla sujuvaa. Kai neliskanttista pottiputkea joku sitten valmistaa, mutta mhy:ltä voi olla turha sellaista lainaksi kysyä.
Mutta kai tuostakin palkan saa, jos vähään tyytyy.
