Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Juuri noin kuten A. Jalkanen toteaa. Harvennukseen ja oikeastaan kasvatuskelpoisten yksilöiden arviointiin liittyy myös eräs yksityiskohta. Riukuuntuneessa metsässä on yleensä syytä tehdä alaharvennus. Isoimmat puut ovat noissa olosuhteissa elinvoimaisia, elävää latvustakin on eniten. Muuton kallistun vaihtoehdon C suuntaan eli alaharvennus kuusta suosien, mutta lehtipuuta mahdollisimman paljon jättäen, ei kuitenkaan ylitiheäksi. Sopivasti lehtipuuta seassa ei tutkimusten mukaan vaikuta kasvuun juuri mitään ja jos määrä pysyttelee n. 10 prosentissa, ei taloudellinen tuloskaan heikkene. Kuitenkin silmämääräisesti arvioituna metsä mielestäni näyttää sekapuuston ansiosta terveemmältä, joten itse uskon lehtipuun säilyttämisen olevan kannattavaa. Kehitysvaiheen edetessä osuutta vähennetään. Sinun tapauksessasi osuuden kuitenkin määrittelee tilanne, tutkimuksissa saatuja prosenttilukuja ei kannata liikaa tuijottaa.
Kannattako harvennus tehdä kerralla vai kahdessa vaiheessa, siihen on paikkaa näkemättä vaikea ottaa kantaa ja onhan asia jossain määrin tulkinnanvarainenkin. Veikkaan parhaan ratkaisun löytyvän kahdesta, n. 10 vuoden välein tehtävästä harvennuskerrasta. Nyt jätetään hiukan tiheämmäksi kuin normaalisti tehtäisiin, runkoluku arvioidaan latvusten tarvitseman tilan perusteella, ei minkään harvennusmallin mukaan. Seuraava harvennus tehdään n. 10 vuoden kuluttua. Lasketaanko tuo 1 vai 2 kerralla tehdyksi, lienee kai makuasia.
Itse tekisin aluksi perkauksen, jossa poistaisin jokseenkin kaikki raivaussahakokoiset rungot. Tuossa metsä siistiytyisi melkoisesti, jolloin varsinainen harvennustarve olisi helpompi määritellä.
Lähinnä oli ajatuksena kaksijakoisen metsikön kasvattaminen. Tällöin ei ole kyse 70-vuotiaista ”taimista”. Vanhan kuusikon alla, jossa tuollaista puustoa esiintyy, ei alikasvosta yleensä kannata edes yrittää säästää. Samoin jokin taimiryhmä pienaukossa ei ole kiinnostava. Mielummin alikasvosta tekee mieli kasvattaa valoisamman koivikon, männikön tai ehkä sekametsän alla.
Jos kaksi paikkaa riittää, mikäs Hiluxilla on ajaessa. Vaan ne käyttökustannukset, kun polttoainetta menee henkilöautoon verrattuna kaksinkertainen määrä ja huoltokustannuksetkin ovat korkeat. Helposti 1000 euroa siis saa vuositasolla tuosta riemusta maksaa, joten vastinetta kyllä tarvitaan. Ja laittaa miettimään vaihtoehtoja. Jos vaikka laskee, millainen kuitupuupino tuon maksamiseen tarvitaan, saa kivasti mittakaavaa asialle.
6m3: ”Tuossa Hiluxissa miellyttää se että sillä jo kuljettelee polttopuutkin kaupunkiin lavalla. Ei tarvitse peräkärryä perässä vetää jatkuvasti.”
Kuljetatko jatkuvasti polttopuuta Hiluxin lavalla?
Vaikka avolavasta autona pidänkin, siviilikäytössä silti mielummin otan autooni takapenkin. Ne satunnaiset kerrat, jolloin tavaratila ei riitä, peräkärry hoitaa homman huolettomasti. Nykyisen jarruttoman tilalla jarrullinen olisi parempi, mutta niin suuri tarve ei ole, että vaihtamaan vielä alkaisin. Polttopuuta n. 1 p-m3 kulkee jarruttomassakin, vaikka hiukan ylikuorman puolelle meneekin.
Susanna Huovinen (sdp) tyytyi ympäripyöreisiin latteuksiin Petri Salon (kok) ja Pertti Hemmilän (kok) kysymyksessä ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perustaakseen sektorirajat ylittävän yhteistyöelimen, jonka tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta hirvivaaroja vähentämällä?”
http://www.parlament.fi/
faktatmp/utatmp/akxtmp/
kk_170_2006_p.shtmlSuullisen kyselytunnin asia SKT 144/2005 vp Aulis Ranta-Muotio /kesk:
”Aikooko hallitus tehostaa hirvikannan säätelyä ja rajoittaa tätä kantaa?”
Vastauksesta ei ole tietoa.
Hakukoneen avulla tuli vastaan tuore ja yllättävä Sauli Ahvenjärven (kd) kysymys:
”Millä käytännön toimenpiteillä aiotte varmistaa sen, että hirvikannat eivät vaarannu erityisesti kovan verotuksen kohteena olleista Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Lapin alueilta ja näettekö tarpeellisena lisätä riistakeskusten johdon virkavastuuta lupien myöntämisessä, jotta metsästyslain 20 § ei vaarannu, vaikka tämä vaatisi lisäystä metsästyslain 26 §:ään tai metsästysasetukseen 666/1993 mahdollisuudesta riitauttaa lupien myöntäminen?”
Tamperelainen: ”Eikö yksikään kansanedustaja pysty ottamaan hirviasiaa esille Arkadianmäellä ?”
Asia on otettu esiin useasti, mutta aina on tyydytty selittelemään nykytilanteen erinomaisuutta.
Mikko Alatalo (kesk) teki asiasta kirjallisen kysymyksen vuonna 2007 eli aikana, jolloin hirvikanta oli nykyistäkin suurempi.
”Millä keinoin hirvikolareita voidaan tehokkaimmin vähentää, ja
voidaanko hirvien kaatolupia lisätä, jolloin hirvikantaa voidaan pienentää?”Silloinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) antoi seuraavan vastauksen:
”Hirvivahinkoja pyritään ehkäisemään pitämällä hirvikanta hirvitalousalueittain vakaana tavoitteiden mukaisella tasolla 2—4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti ja lisäämällä kuljettajien tietoutta
hirvieläinonnettomuuksiin vaikuttavista tekijöistä.”Kun ylimmän päättävän tahon mukaan vahinkoja pyritään vähentämään pitämällä kanta vakaana, on rivikansalaisella vitsit vähissä näin aprillipäivänäkin.
http://www.eduskunta.fi/
triphome/bin/thw.cgi/trip/
?${APPL}=utpkk&${BASE}
=faktautpkk&${THWIDS}
=0.8/1364785988_216092
&${TRIPPIFE}=PDF.pdfOnneksi Anttilan kaudella on tapahtunut hirviasiassa pientä edistystäkin:
http://www.parlament.fi/
faktatmp/utatmp/akxtmp/
kk_444_2009_p.shtmlhttp://www.parlament.fi/
faktatmp/utatmp/akxtmp/
kk_834_2008_p.shtmlJos gradun väite pitää paikkaansa, energiapuukauppa sekoittaa kuitupuukauppiaiden kuviot. Ostajia on mahtava määrä kuitupuuta käyttäviin verrattuna, joten hinnoittelussa toteutuu markkinatalous paremmin. Tietysti kuitupuun hinnan saavuttaminen alkaa nousua hillitä, mutta hyvä taso tuokin on.
Metsälehden metsätilakauppaa käsittelevän artikkelin mukaan tyypillinen ostaja on 50-70 vuotias mies, jolla metsää on jo entuudestaan. Asetelma on ymmärrettävä, pahimmista asuntoveloista on jo selvitty, omat lapset jo sen verran isoja, että aikaa ainakin periaatteessa metsän hoitoon riittää ja metsätilan edellyttämä määrä rahaakin on mahdollisuus sitoa tilakauppaan. Kuulostaa hyvältä, joten tuossako on porukka, jolla riittää resursseja metsätaloden yrittäjämäiseen suuntaan kehittämiselle ja johon kannattaa satsata?
Iän myötä halu tehdä puukauppaa vähenee. Syitä tähän on helppo löytää, joten tieto vaikuttaa uskottavalta. Puukaupan edistämistavoitteiden mukaan tilannehan pitäisi olla päinvastainen kuin nyt eli keskimääräisen ostajan pitäisi aloittaa pohdinnat, kuinka metsänhoito siirretään seuraavalle polvelle. Olihan jossain laskelma siitä, kuinka tilakoon kasvattaminen 10 hehtaarilla ja omistajien keski-iän pudottaminen 10 vuodella parantaisi aktiivisuutta. Lukuja en muista, mutta merkittäviä ne olivat.
Tuosta pari sivua kun uusinta Metsälehteä käännetään, tulee vastaan metsien harvennusta käsittelevä artikkeli. Sen lopussa tehtyä laskelmaa kannattaa pureskella. Päätehakkuita olisi voitu tehdä 50000 ha nykyistä enemmän. Tämän takia metsänomistajilta jäi saamatta puoli miljardia. Teoriassa noin ehkä on, mutta olisiko teollisuudessa ollut valmius ostaa tuollainen määrä puuta? Entä jos 50000 ha päätehakkuuleimikoita olisi tullut markkinoille, mikä olisi ollut sen vaikutus puun hintatasoon? Tapani-myrsky tukki markkinat jo huomattavasti pienemmällä puumäärällä. Yrittäjämäinen toiminta luonnollisesti pyrkisi tuomaan tuon 50000 ha puuta markkinoille.
Tämä kaikki keskustelu antaa syyn epäillä, ettei kokonaisuus ole oikein kenelläkään hallussa.
