Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jos ostaa asunnon, miksi metsä pitäisi laittaa vakuudeksi? Metsän vakuusarvo on paljon huonompi kuin asunnon.
Aloittajan pohdinta joppareiden toiminnasta varmaan yleistyy, mutta en usko siitä tulevan yleistä. Nuorta metsää ostaessaan joutuu maksamaan aika paljon puuston sen hetkistä hakkuuarvoa enemmän, joten on kyseenalaista, saako paljaan maan myynnistä omiaan pois.
Toisaalta, minulle on ihan samantekevää, onko mahdollisesti ostamaltani palstalta hakattu iäkäs tukkimetsä vai vähän nuorempi metsä. Hakkuiden määrä tuskin kuitenkaan kokonaisuutena nousee, koska teollisuus ostaa vain sen, minkä tarvitsee.
Nuori isäntä: ”Tällä hetkellä meillä ei ole kunnollista omaa etujärjestöä. MTK:lla riittää tekemistä maatalouden kanssa”
MTK saa näissä keskusteluissa, joskus minunkin toimestani, ehkä kohtuuttoman kovaa arvostelua. Mutta ei ehkä silti kokonaan aihetta ja löytyyhän sen kaapista melkoisia luurankoja. MTK kuitenkin toimii sillä tasolla, jolla etujärjestön pitääkin ja sillä on olemassa tietty asema esimerkiksi lakien valmistelussa ja neuvotteluissa ostajien kanssa. Kuten Jesse sanoi, takki auki ei pidä sotaan lähteä, joten kaikesta huolimatta laitan toivoni MTK:n varaan. Se mitä sieltä suunnalta julkisuuskuvaan kaipaan, on avoimempi ja syvällisempi ote puuntuottajien asemaan tiedotteissaan. Nytkin uutisissa oleva, ilmeisesti vastineeksi Sahojen kommenttiin osoitettu vaatimus välttää verorasituksen lisääminen, on mielestäni hampaatonta jakopolitiikan perinnettä vaalivaa perussuomalaista, kaikkea vastustavaa oppositiopolitiikkaa. Ei sillä, että ostajien propaganda sen tasokkaampaa olisi, mutta kun rima on noin alhaalla, mahdolisuus olisi hyödynnettävä. On tehtävä analyysi ostajien väitteistä ja jos mahdollista, osoitettava ne kestävin perustein vääriksi. Mutta ennenkaikkea on kerrottava, millä keinoin puuntuottajien asemaa halutaan parantaa. Yrittäjyyden lisääminen yms. kliseet eivät kerro sellaisenaan mitään. Keinot muutosten toteuttamiseksi ratkaisevat.
Jessen kommentti yhteistyöstä naapureiden kanssa edustaa ihailtavaa aktiivisuutta, jolla pelastetaan se, mitä pienten leimikoiden kohdalla pelastettavissa on. En tiedä, kuinka pitkiä matkoja motokuskilla ja ajokoneella riittää kanttia yleisen liikenteen tietä pitkin koneella ajella, tuskin kovin pitkiä matkoja, joten tuo systeemi taitaa toimia käytännössä vain rajanaapureiden kanssa. Metsäautoteillä käyttökelpoinen alue hiukan laajenee, mutta on silti varmaan aika suppea.
Tästä huolimatta pyrin itse niputtamaan leimikot, tavoitteellinen alaraja on 300 m3. Monen mielestä varmaan puuhastelua, mutta tuo on minun mahdollisuuksieni rajoissa. Tavoitteena onkin kasvattaa puustopääomaa sekä nykyisillä tiloilla, että hankkimalla lisää maata. Ja säilyyhän noissakin yhteistyömahdollisuus naapureiden kanssa. Sadan kuution kaupoissa tulee sama byrokratia kuin 1000 kuutiossakin, joten mitään etua pienipiirteisestä toiminnasta ei mielestäni missään olosuhteissa ole.
Pohdit sitä, kuinka maahan kaatamisen lannoitusvaikutus kompensoi metsän hoidosta aiheutuvia kustannuksia.
Jotta lannoitusvaikutusta ei syntyisi, pitäisi harvennettavat puut kerätä pois oksineen päivineen. Tuo ei ollut vaihtoehtona, koska risujakaan ei 800 metrin päästä kannata ajaa pois. Puusto pitää kuitenkin jossain vaiheessa harventaa, joten oksat, josta lannoitusvaikutus syntyy, päätyy ennemmin tai myöhemmin maahan riippumatta siitä, kuinka metsää hoidetaan. Toisaalta, mihin lannoitusvaikutusta oikein verrataan? Jos puusto olisi harvennettu jo aiemmin, olisi nyt ylimääräisiin puihin sitoutuneet ravinteet kasvatettavien puiden käytössä. Ei kuusikon hakkuutähteiden lahoamisessa vapautuvat ravinteet ole kiertokulkuun ulkoa tuotua tavaraa. Näin olisi vain siinä tapauksessa, että kohteeseen tuotaisiin risuja toiselta kuviolta.
Näennäistarkkuuteen homma kaatuu viimeistään siinä, että kukaan tuskin osaa laskea, kuinka kyseisen kuusikon taloudellinen tulos todellisuudessa muuttuu sen mukaan, jätetäänkö sinne oksat vai ei. Aihetta käsittelevissä tutkimuksissakin on vaikutus kasvuun vaihdellut. Lisäksi tulokseen vaikuttaa se, kuinka oksat jakautuu alalla. Usein ne painottuu ajouralle tai sen läheisyyteen, joten ajourien välissä ei edes teoriassa hyötyä synny. Omt-pohjalla lannoitusvaikutus ei muutenkaan ole parhaimmillaan, kasvuun enintään ehkä muutaman prosentin suuruusluokkaa. Tuo ei ole edes hoidetun omt-kuusikon vuosikasvussa paljon. Hoidon merkitys on minimitekijä tässä kuviossa, joten sen vaihtoehtoihin kannattaa ajatukset keskittää.
SP: ”jos kuitenkin se tie ensin ja sitä odotellessa perkaus ja hakkuu vasta seuraavalla kierroksella muiden hakkuiden yhteydessä.
…mutta se tie on kuitenkin tehtävä . Palsta ei pääse unohtumaan toista kertaa , kun sinne on kunnon kulkuyhteys”
25 hehtaarin palstan kohdalla tien teon kannattavuus ei ole itsestäänselvä asia. Moni asia tietysti vaikuttaa, kuten palstan muoto, maapohja ja perällä olevan puuston ikä/määrä. Mutta ilman muuta tien teon kannattavuus kannattaa tässä tapauksessa laskea.
Metsuri motokuski: ”Jos metsävaratiedot tulisivat julkiseksi olisi metsähoitotöiden tarjoaminen entistä helpompaa. Minusta hyvä ajatus. Nythän se on mhy:n ja puuyhtiöiden monopolia”
Voisiko joku määritellä, kuinka julkisiksi niiden pitäisi tulla. Pitäisikö valtion, kuntien tai muiden tahojen rakentaa joku karttapalvelu, josta tilaa klikkaamalla saisi omistajan yhteystiedot esiin, ilmaiseksi tietysti? Vai voidaanko todeta tietojen olevan jo nyt julkisia, kun peruskartoissa, karttapaikalla ja paikkatietoikkunassa on rajat ja rekisterinumerot näkyvissä ja maanmittauslaitokselta saa pyydettäessä omistajan tiedot selville? Ammattilaisen karttapaikalta on tämä mahdollisuus jo olemassa omalla tietokoneella ilman välikäsiä.
Ei autojen omistajien tietojakaan missään valmiina ole listattuna, eikä niitä ilmaiseksi saa selville. Ehkä tämä unohtuu, jos työnantajan kännykkää on totuttu käyttämään ilman, että tarvitsee litteroida puhelinlaskuja kustannusseurantaan.
Minä saan mm. katsastusasemilta useita kirjeitä autoni katsastuksen lähestyessä. Tuskin nämäkään yrittäjät yhteystietojani Trafin rekisteristä ilmaiseksi ovat saaneet, joten sama koskee metsäalaa. Yrittäjät halutessaan voisivat aivan hyvin selvittää omistajat ja harjoittaa suoramarkkinointia. Ei tässä ole mielestäni kyse mistään muusta kuin tietämättömyydestä ja laiskuudesta.
Yrittäjämäisen tai ammattimaisen toiminnan ja tilakoon kasvattamisen perään huutelee myös MTK, mitä en pidä pahana. Olen vakuuttunut siitä, että toimintaa kehittämällä tehokkuus kasvaa enemmän kuin hinnan nousua odotellessa. Ammattimainen toiminta vähentää byrokratiaa (omistaja osaa itse tehdä päätökset ja hoitaa rutiinit), leimikoista saadaan ostajia paremmin kiinnostavia jne, joten tällaisesta hyötyy koko yhteiskunta, koska myös ostajan tehokkuus kasvaa.
Hintojen nousun varaan metsätaloutta ei mielestäni voi rakentaa. Se olisi kestämätöntä ja sillä polulla me pudottaisiin kelkasta alta aikayksikön. Ikävää, mutta markkinoiden tosiasioita ei kannata paeta.
Tamperelainen (Metlan sivulta lainaten): ”Taimikon perkauksen voi tehdä kesälläkin ilman kantokäsittelyä, sillä pienten kantojen (läpimitta alle 10 cm) merkitys taudin levittäjänä on vähäinen.”
Koska ristiriitaista tietoa on ja koska laho on merkittävä ongelma (kenties jo edellisen puusukupolven peruja), itse noudatan mielummin varovaisuusperiaatetta. Vaikka mahdollisesti raivauskokoisten kuusten merkitys ongelman pahenemisessa onkin pieni, varmuutta asiasta ei ole. Totuus paljastuu vasta tilipäivänä, jolloin virhettä on enää mahdotonta korjata.
Mikään ei pakota harventamaan kuusikoita kesäaikaan, joten tässä tapauksessa riski on suhteellisen helppo välttää.
