Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
5 cm on minusta turhan loiva raja. Edellisessä viestissäni kannonostokokeessa oli 4 vuotias taimi saanut tartunnan, joten miksei alle 5 cm raivauskohteessakin olisi riskiä? Lumiseen aikaan raivaus on vihonviimeistä hommaa, joten täytyy koittaa ajoittaa työt aikaan, jolloin lunta ei ole, mutta lämpötila riittävän kylmä.
Linkki Demari-lehden artikkeliin:
http://www.demari.fi/
politiikka/uutiset/10416
-jungner-ja-rajamaki-
metsatietokannat-avoimiksi”Heidän mukaansa nykyisellään omistajatietojen hankkiminen on kohtuuttoman monimutkaista.”
Artikkelissa todetaan, että auton omistajan selvittäminen on helpompaa kuin metsän omistajan selvittäminen. Toki näin, kun auton saa selville soittamalla yhden puhelun tai Trafin netissä olevasta asiointipalvelusta. Näistä kumpikaan ei ole ilmainen. Metsästä pitää nähdä vaivaa vähän enemmän. Pitää ihan itse mennä maanmittauslaitokselle ja pyytää virkailijalta tilan omistajatiedot. Hinnoittelukin on metsän kohdalla suorastaan sikamaista, 17,5 € / 6 kpl. Auton tiedot saa näköjään 3 eurolla/kpl…
Kun tiedämme, että mitkään tietojärjestelmiin liittyvät muutokset eivät ole ilmaisia ja uusiakin järjestelmiä pitää säännöllisesti päivittää muutaman vuoden välein, kertyy näistä vähitellen iso lasku yhteiskunnalle. Ja kun ko. demareista poiketen metsän omistajatiedot on jo nyt minun mielestäni käytännössä yhtä helppo selvittää kuin auton omistajan tiedot, toivon muidenkin äänestäjien yhtyvän mielipiteeseeni demarien puhastelun tarpeellisuudesta ja etenkin tässä taloustilanteessa jopa vahingollisuudesta. Vähintään asioista pitäisi ottaa selvää ennen kuin alkaa laukoa ehdotuksia muutoksista.
Taneli: ”Miten sen kantojen poiston kanssa nyt sitten loppupeleissä on? Vähentääkö se juurikääpää vai lisääkö päinvastoin, väärin hoidettu kantojen poisto ja varastointi, riskiä?”
Tuohon kun osaisi vastata. Alla olevassa linkissä on hyvä esitys aiheesta. Jos ei muuta, niin ainakin siitä selviää, ettei yhtä oikeaa vastausta kysymykseesi ole.
ngdoc/forest/Temadager/
2011_Piri.pdfOletko varmasti arvioinut puuston oikein? Istutuskuusikko omt:llä pitäisi olla 25 vuotiaana 2-3 metriä pitempää. Jos tiedot perustuvat metsäsuunnitelmaan, en siihen tässä tapauksessa luottaisi, vaan ihan ensin tarkistaisin asian. Voi tietysti olla, että kyseessä on taimivaiheessa hoitamatta jäänyt kohde ja siksi hiukan jäljessä.
Sopivaan käsittelyyn vaikuttaa oleellisesti se, milloin muuiden kuvioiden hakkuut ovat ajankohtaisia. 2 hehtaaria pienellä poistumalla 800 metrin päässä tiestä tuskin ostajia kiinnostaa. Vaihtoehtona on tietysti tienvarsikauppa. Itse lasken aina, mitkä kuviot ovat lähivuosina käsittelyn tarpeessa ja niistä rakennan sopivia kompromisseja oikea aikaisen hakkuun suhteen. 25 hehtaaria antaa todennäköisesti jo mahdollisuuksia yhdistelyyn ja kohtuulliseen 300 kuution kauppaan, kun puhutaan seuraavien 5-8 vuoden tarkastelujaksosta.
Kynnys tuollaisen puuston kaatamisesta maahan on itselläni aika kova. Tietysti jos muuta hakattavaa ei lähivuosina ole, sekin on yksi vaihtoehto, kun puusto on pienikokoista (jota alaharvennus korostaa) ja kuljetusmatka pitkä. Olemattoman kantorahan takia, jota 10 metrisestä kuusikosta enintään voi saada, ei mielestäni kannata motoa päästää nuorta puustoa vaurioittamaan. Jos ilmoittamasi arvot on oikein, mielestäni puustoa voi surutta vielä kasvattaa useamman vuoden. Mutta kuten aina näissä tapauksissa, kohdetta näkemättä on lopullista kantaa vaikea sanoa.
Metsätieteen aikakauskirja 1/2002:
Sekapuustolla – sen jakautuessa taimikossa sattumanvaraisesti – ei ollut merkittävää vaikutusta juurikääpälahon leviämiseen tai esiintymisrunsauteen. Taimikkovaiheessa puiden juuristo on pienialainen ja on ymmärrettävää, etteivät luontaisesti syntyneet
yksittäiset lehtipuut pysty vaikuttamaan taudin leviämiseen. Istutuskuusikoissa, joissa taimet saavat tartunnan pääasiassa juuriyhteyksien kautta edellisestä puusukupolvesta, voidaan taudin etenemistä kuitenkin rajoittaa kasvattamalla lahojen kantojen
läheisyydessä kuusen tilalla lehtipuuryhmiä. Taimikkovaiheessa
juurikäävän torjunnan kannalta sekapuuston määrää tärkeämpää onkin sekapuuston sijainti lahoihin kantoihin nähden. Myöhemmin puuston varttuessa sekapuuston merkitys kuusikoissa muuttuu. Runsaan sekapuuston (yli 50 % runkoluvusta) on todettu vähentävän jonkin
verran juurikääpärihmaston leviämistä kasvavien kuusten välillä. Lisäksi juurikäävälle kestävä sekapuusto lisää terveen puun osuutta päätehakkuupuustossa.Vakuutuksista syntyy varmaan keskustelua enemmän seuraavan lehden ilmestymisen jälkeen. Oheisen artikkelin perusteella kuitenkin voi haarukoida sitä, tuleeko jk-metsästä korvattavaa vai ei eli onko se vakuutusyhtiölle riski.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/
mets%C3%A4/mets%C3%A4
vakuutusten-ehdoissa-on-
eroja-1.8918Toinen kiinnostava asia artikkeleissa oli pellonmetsityskohteiden korkea riski. Oletin, että ne ovat taudista vapaita. Jostain syystä, jota en vielä tiedä, näin ei artikkelien mukaan olekaan. Lieneekö syynä ravinne-epätasapainon aiheuttama stressi? Koivu olisi helppo ratkaisu, ellei hirvet sitä estäisi. Lisäksi koivun laatu ei pellolla ole yleensä kovin hyvä, joten kuusi olisi houkutteleva valinta, ellei sitä pilaakin lahoaminen. Ja peltokoivikon alla oleva alikasvoskuusikko on sitten varmaan mahdollisimman riskialtista hommaa. Että piti tämäkin asia mutkistua.
Metsämaalla kuusen kasvatus lyhyellä kiertoajalla ei tutkimustulosten valossa näyttäisi olevan aivan mahdoton ajatus. Jos siihen yhdistää suhteellisen alhaisen runkoluvun, jota täydennetään ensiharvennusvaiheeseen saakka energiapuuksi korjattavalla lehtipuustolla, ei sekään ole poissuljettu vaihtoehto. Täytyykin paremmalla ajalla perehtyä artikkeleissa olleisiin tuloksiin, josko niistä selviäisi sekametsän merkitys tällaisessa tilanteessa. Se todettiin, että sekapuuston osuus pitää olla suuri, jotta tautia rajoittava vaikutus on olemassa. Istutustaimien kohdalla esim. lakiraja tarjoaa helposti mahdollisuuden kasvattaa n. 50% sekoitusta, joten potentiaalia pitäisi olla. Ja ainahan on mahdollista tässäkin menetelmässä koittaa hyödyntää Peten ajatusta lahokartasta tavalla tai toisella, Pähkäilijän huomio huomioiden.
Kantojen noston vaikutusta selvittäneessä artikkelissa (käsitelty jossain toisessa keskustelussa tällä palstalla) havaittiin viitteitä siitä, että maahan jääneistä juuren osista laho häviäisi n. 5 vuoden aikana merkittävältä osin. Toisaalta riskinä nähtiin se, että noston yhteydessä saastuneita juuren osia leviää koko alalle. Toivottavasti tähän liittyen saadaan lisätietoa. Jossain aikakauskirjassa mainittiin, että juurikääpä on sairauksista eniten tutkittu (2200 artikkelia), joten pohjaa pitäisi löytyä.
Kiitos Anneli hyvistä artikkeleista!
Muutama uusia asia tuli esiin ja alkoi kiinnostaa. Kuusikossa kasvavan alikasvoksen herkkyydessä ei minullekaan ollut uutta, enkä siten edes yritä säästää sellaista. Päinvastoin, se on raivattava ajoissa pois. Mutta kun artikkelissa mainittiin alikasvoksen olevan mm. juuriston ominaisuuksien takia herkempi tartunnalle kuin istutustaimien, antaa se uuden näkökulman asiaan. Jos erona ei olekaan se, että alikasvos on istutustaimiin verrattuna iäkkäämpää ja vuosia sairaan puuston keskellä kasvaneena herkempi tartunnalle, voi olla syytä arvioida uudestaan männikönkin alle kasvavan kuusikon kohtaloa. Minulla yksi tällainen kuvio on, mutta puuston historiasta tietoa ei ole. Jos paikalla on ollut laho kuusikko, joka on uudistettu männylle, riski alikasvosten sairastumisesta on olemassa.
Tähän liittyen yllättävää on se, että Timo Pukkala on yhden artikkelin kirjoittajana. Eikös hän ole sama, joka puolustaa alikasvokseen perustuvaa jatkuvaa kasvatusta? Kirjassa Metsän jatkuva kasvatus muistaakseni juurikääpä pidetään kurissa sekapuuston avulla, mutta tutkimusten mukaan se ei ole tehokas menetelmä. Lisäksi muun kuin kuusen uudistuminen alikasvoksena on ongelmallista, joten… jääköön spekulointi jk:n roolista tämän keskustelun ulkopuolelle.
