Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Raaka-Aarne: ”Loppujen lopuksi yllättävänkin moni aivan täysijärkinen ihminen laittoi rahojaan Wincapitaan. Ilmeisesti heillä ei ole ollut pienintäkään hajua sijoitustoiminnasta. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään siinä vaiheessa, kun kautta rantain lupailtiin jopa satojen prosenttien tuottoja.”
Wincapitasta en mitään tiedä, kun tuollaiset tarjoukset kierrän kaukaa muutenkin. Mutta mahtaako arvopaperien kanssa sijoituksia tekevät muutenkaan keskimäärin asiasta mitään ymmärtää? Pankin tiskillä kuunnellaan sijoitusneuvojan puheita ilman, että on mitään omaa tuntumaa asiaan. Melkein sama kuin heittäisi kolikolla. Jotenkin on siis sellainen olo, että jos rahansa sijoittaa pankkivirkailijan puheiden perusteella, on jalat niin tukevasti irti maasta, että Wincapitankaan onnistumista ei pidä ihmetellä.
Metsää en sijoituksena pidä, mutta ainakin tulos riippuu itsestä paljon enemmän kuin arvopapereissa. Muun muassa siksi rahojen sitominen metsään tuntuu huomattavasti paremmalta ratkaisulta kuin arvopapereihin. Huolimatta hoidon työläydestä.
Minusta suden ja hirven aiheuttamia vahinkoja ei pidä verrata keskenään. Ne ovat luonteeltaan erilaisia ja siten niitä pitää käsitellä erikseen. Aiheuttaahan alkoholi meillä vuosittain n. 600-kertaisen määrän kuolleita hirvikolareihin (vuodesta 2006 eteenpäin) verrattuna, mutta ei sitäkään käytetä verukkeena hirvivahinkojen vähättelyyn.
Hämmästyttävää susiin liittyen on tosiaan vain asian aiheuttavan tunteen voimakkuus. Eilen radiossa kerrottiin, kuinka alkoholia raskausaikana käyttävät äidit synnyttävät vuosittain 600 lasta Suomessa, joilla todetaan jossain vaiheessa (yleensä viimeistää kouluun mennessä) kehityshäiriöitä. Mittakaava on ihan erilainen, mutta poliitikot tyytyvät keskustelemaan alkoholimainonnan mielikuvista samalla, kun muutama suden salakaataja on huomion keskipisteenä ja vaarassa saada vankeustuomion.
Puun takaa: ”Metsälakien muutosvaatimusten takana on pohjimmiltaan häikäilemättömiä voimia, jotka haluavat vain omalle metsäbisnekselleen maksimaalisen tuoton seurauksista välittämättä. Hyväuskoista myötäilijäjoukkoa on käytetty taitavasti hyväksi markkinoimalla uudistusta vapaudella ja luontoarvoilla.”
Minusta kukaan ei häviä lakiuudistuksessa, jos uudistamisvelvoitteisiin liittyvät tiukennukset perutaan. Vanhan lain mukainen metsänhoito tulee jatkossakin olemaan sallittua, joten keitä on käytetty hyväksi ja miten?
Suorittava porras: ” Tilastot tulevat valitettavasti viiveellä . Monesti tilanne on jo toinen , kun tilasto on valmis julkaistavaksi. Asioiden seuraaminen vaatii myös henkilökohtaista havinnointia riittävän suurilla alueilla ja pitkän ajan kuluessa. (omat kokemukset metsässä yli 40 vuoden ajalta ja monissa eri pitäjissä . Metsäpäiviä yli 250/vuosi)”
En tiedä, missä tapauksessa tilastoon on päätynyt vanhaa tietoa. Uskoakseni vuoden 2011 tilasto hirvikolareista pitää paikkaansa, ei siinä ole kyse vuoden 2005 tilanteesta. Sama pätee kaikkiin muihinkin tilastoihin.
Henkilökohtaisia havaintoja on mm. tältä talvelta omista taimikoistani. Jos tilanne olisi sama kuin sinulla, en asiasta olisikaan huolissani. Vaan ei ole. Arvatenkin sinulla on kuva jostain rästikohteesta, jossa hirvet ovat käyneet. Taidanpa ottaa kameran mukaan ensi kerralla kun käyn palstallani. Tulee vähän toisenlaista näkemystä mukaan.
Oletin, että vastaus Timpan kysymykseen olisi se, että metsästijiksi nimitetään kaikkea riistahallinnon alaisuudessa toimivia. Hiukan harhaanjohtava käsite siis ja siksi syyte kohdistusi jossain määrin syyttömillekin. Mutta kaksi edellistä kommenttia osoittaa, että Timpan kysymys oli aiheellinen.
Olen kuitenkin edellisten kanssa sikäli eri mieltä, että yksittäisellä metsästäjällä tai seuralla ei ole velvollisuutta hakea kannan alenemiseen johtavaa määrää kaatolupia. Kysehän on harrastuksesta, joka ei sinänsä kannan alentamiseen velvoita. Ongelma on siinä, että kun pohditaan metsästyslaissa mainittuja reunaehtoja kannan säilyttämisestä ja vahinkojen kohtuullisuudesta, jossain organisaation yläpäässä määritellään tavoitteelliset hirvimäärät. Metsästäjäthän sanan varsinaisessa merkityksessä ovat toimineet hyvin, kun tavoitteessa ollaan. Päälliköiden sopima tavoite on se, mikä mättää, joten turha täällä ruohonjuuritasolla on alkaa turhaan riidellä keskenään, kun yhteistyötä pitäisi tehdä.
Jos paikallinen seura ei jostain syystä riittävää määrää hirviä saa kaadettua, ei meillä keinot siihen lopu. Kansalaisaloitetta koskevassa keskustelussa listasin muutaman vaihtoehdon. Lisäksi Suomen lähihistoriasta löytyy keino, jolla toimintaan saadaan tarvittaessa vauhtia. Sen myötä lajeja on osattu metsästää liki sukupuuttoon ennenkin.
Hesaria en ole saanut käsiini, mutta toivotaan muutosten korjaavan ehdotuksen puutteet. Metsälehdessä MTK:n kanta kuulosti huolestuttavalta: ”MTK:lle metsälaki kelpaa, kunhan se pysyy lakina metsäelinkeinosta.”
Toivottavasti MTK:n kanta lain lausuntokierrokselta tulee julkiseksi. Toistaiseksi vain ympäripyöreät kommentit on julkaistu, joista MTK:n todellinen mielipide ei ole selvinnyt.
Timppa varmaan tarkoittaa esimerkiksi 2 ha alaa, jossa on yhteensä 5000 männyntainta. Jos niistä on syöty 500 eli 250 kpl/ha, onko kyseessä tuho vai luonnon suorittama harvennus.
Tietenkään luvuista yksin ei voi päätellä koko asiaa. Se selviää vain ko. kuvion arvioimisella. Mutta koska tiedämme, että hirvet ovat ongelma kestävässä puuntuotannossa, on tarpeetonta pohtia, onko 19 vai 16% taimikoista kärsineet todellista haittaa aiheuttavia hirvituhoja. Joka tapauksessa vahinkoa syntyy liikaa ja kuten Anton alussa totesi, ne kohdistuvat muihin puulajeihin kuin kuuseen. Lisäksi lukujen päälle tulee juurikääpäiselle tai männylle soveltuvalle kuviolle istutetuista kuusista aiheutava tappio, jota ei missään tilastossa näy. Kuten ei sitäkään, että männyn kasvatus edellyttää liki täydellistä yhden lajin ja ikäluokan muodostamaa puustoa, monimuotoisuutta ja maaperän ominaisuuksia ylläpitävää muuta puustoa ei sallita. Samaan aikaan aiheutuu n. 1000 kolaria vuosittain.
Mistä löytyy se taho, joka nämä faktat huomioiden voi nykyistä menoa puolustaa?
SP: ”Tuolla toisessa ketjussa totesin (jälleen kerran) lääkkeistä , jotka vähentävät hirvivahinkoja.”
Tarkoitat varmaan taimikon hoitoa. Hirvien määrästä johtuvaa ongelmaa ei sillä ratkaista.
SP: ”Luin artikkelin 1000 ha:n metsäomaisuuden hankkineesta henkilöstä. Hän on ostanut hoitamattomia nuoria metsiä , jotka ovat kasvaneet kriittisessä vaiheessa vahinkojen oslta hirvikannan ollessa runsaimmillaan !”
Niitä sitten kaveri laittoi kuntoon. Silti hän pitää hirvikantaa liian suurena männyn kasvatusta ajatellen. Mutta asiaan ei yksittäisen omistajan toimenpiteet vaikuta. Niin yksityis-, kuin kansantaloudellisestikin syntyy vahinkoa, kun hirvet aiheuttavat tuhoa. Hoidon tasosta riippumatta. Ja muistathan, että meillä istutetaan kuusia sopimattomille paikoille hirvien takia. Näin syntyy vahinkoa vuosikymmenien ajaksi, mutta mihinkään tilastoon se ei pääse. Korkeintaan juurikäävän määrää kuvaavaan tilastoon tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi.
SP: ”Mistä muuten GLA:n mainitsema tieto 85 000:n hirven talvehtivasta kannasta on peräisin ?”
En muista, mistä se on peräisin, Mutta ihan sama, onko kanta 80 vai 85. Tuo ei ole olennainen asia tässä yhteydessä.
SP: ”Kaatolupia oli myönnetty kuluneelle jahtikaudelle monin paikoin reilusti yli kestävän määrän . Siksi kaatoprosentti oli keskim. 82 %. Harkinta oli siirretty paikallistasolle ja harkintavaltaa oli ahkerasti käytetty. Oli nimittäin pakko , kun metsästettävää ei ollut.”
Harkintaa käytetään, kun metsästettävää ei ole. Näin sen pitääkin olla, kuten Matti Kärkkäinen Metsäradiossa totesi. Mutta harkintaa ei käytetä, kun metsästettäää olisi.
Vuonna 2011 kaadettiin 58577 hirveä. Kun nyt on lupia vähennetty kolmanneksen ja sen tuloksena on kaadettu n. 40000 hirveä, tilanne on täysin johdonmukainen, eikä sitä voi selittää alhaisella lupien käyttöasteella. 58577*0,67 = 39247.
