Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tosiaan, vanhan palstan aikaan kävi jatkuva valitus joutavien viestien määrästä. Sinne hukkuivat helmet, kun parin päivän palstatauon aikana oli tullut yhteen ketjuun 50 viestiä. Ja kun ketjuja oli nykyistä useampia, ei niitä jaksanut kahlata läpi. Vähän jotain samaa siis kun jättäisi taimikon varhaisperkauksen tekemättä ja 10 vuoden vesakoitumisen jälkeen alkaisi pohtia, mistä aloittaisi.
Vaikka vanhalla palstalla käytettävyyden suhteen moni asia oli paremmin kuin uudella, mielestäni nykyinen systeemi ei käyttöä estä. Eniten rajoittava tekijä lieneekin se, että kaikki eivät enää kehtaa (tunnistamisen pelossa?) kirjoitella ihan mitä tahansa. Jos vanhalta palstalta suodatetaan kaikki syljen suuhun tuomat kommentit, mahtaako tällä nyt niin hiljaista olla, kuin monissa kommenteissa väitetään?
Suorittava porras: ”Metsätuhon voi aiheuttaa isompi tai pienempi luonnonelävä . Ei liene suurtakaan merkitystä sillä , mikä vahingon tekee , jos lopputulos on sama . Esim . mäntypistiäiset saavat otollisissa olosuhteissa enemmän vahinkoa aikaan , kuin hirvet konsanaan .”
Kuten A. Jalkanen totesi ja mikä ilmeni myös ötökkälain uudistuksen yhteydessä, kokonaisuutena hirvet ovat noista merkittävin vahinkoa aiheuttava tekijä. Toisaalta, mitä tekemistä mäntypistiäisten vahingoilla on hirvikeskustelussa? Onko oleellista se, että alueittain ne aiheuttavat merkittävää tuhoa? Totta, samoin kuin se, että tuhojen hallinta on vaikeaa. Mutta ainoa asia, mikä yhdistää nämä hirviin on se, että jos hirvikantaa vähentämällä voidaan vähentää hirvivahinkoja, on edes yhtä puuntuotannon ongelmaa vähennetty. Parempi sekin kun ei mitään. Eli jos ötököitä ei saada kuriin, sitä suurempi syy on kurittaa edes hirviä.
Suorittava porras: ”Ihminen on puolestaan edistänyt taimikoidensa tuhoutumista omalla passiivisuudellaan ja mahdollisesti lisännyt tuhoriskiä aktiivisemman naapurinkin puolella. Hoitamaton metsä on aina alttiimpi tuhoille ja tuholaisille , samoin hoitoa vaille jäänyt taimikko.”
Hoitamatta jääneiden taimikoiden suhteen lienee samantekevää, syökö ne hirvet vai meneekö puut muuten vain pilalle. Enemmän haluaisin huomiota sinunkin kiinnittävän talousmetsiin.
Muuten, omistatko itse taimikoita vai harventeletko ainoastaan muiden metsiä?
A. Jalkanen: ”En usko että taimikon hoito tai hoitamattomuus on ratkaisevaa hirven tuhojen kannalta, ainakaan lainkaan yhtä paljon kuin hirvien määrä. Sen sijaan tuntuu uskottavalta tuo väite että pedot lisäävät hirvien stressiä ja liikkumista ja näin heikentävät niiden lisääntymismenestystä, ts. alentavat hirvikantaa enemmän kuin pelkkä saalistuksen laskennallinen määrä. Liikennevahinkojen ja eläinvahinkojen määrä näkyy tilastoista jos niitä alkaa tulla.”
Matti Kärkkäinen sanoi joskus Metsäradiossa, että noin 30 tutkimuksen perusteella on täysin selvää, että hoidettu taimikko pärjää hirvien suhteen selvästi paremmin kuin hoitamaton. Syitä taisi olla kaksi, hoitamattomassa on enemmän ruokaa ja vesakon varjostuksesta kärsineet männyt maistuvat hirville vapaasti kasvaneita paremmin. Hoito on siis merkittävä asia, mutta niin tietysti on hirvikantakin. Noita en kuitenkaan osaa verrata keskenään, eikä se ole tarpeenkaan. Talousmetsän taimikko pitää olla hoidettu ja hirvikanta riittävän alhaisella tasolla. Nämä ovat asioita, joilla ei ole riippuvuutta toisistaan. Onneksi noista edes toiseen tavallisella metsänomistajalla on käytännössä mahdollisuus vaikuttaa.
Stressin vaikutuksesta en osaa sanoa mitään, mutta liikennevahinkojen määrän on todettu korreloivan suhteellisen hyvin kannan suuruuden kanssa.
Jos jotain yhteenvetoa erilaisista metsänomistajiin kohdistuvista odotuksista yrittää tehdä, pohjoisen puun käytön loppuminen ei olisi yllätys. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että noin kävisi.
Ruotsissa metsänomistajayhdistykset toimivat hiukan erilailla kuin meidän mhy, erona mm. oma teollisuus ja oma puunkäyttö. Linkissä olevan jutun mukaan pohjoisessa ollaan vaikeuksissa, joten kai se jotain alasta kertoo.
http://www.metla.fi/uutiskirje/metsatalous-ja-yhteiskunta/2012-02/uutinen-4.htm
Millainen olisi Metsäteollisuuden kaipaama puolueeton, keinoja puun tarjonnan nopeasti ja pysyvästi lisäämiseen etsivä taho? Puolueettomuus ja hinnan alentumiseen tähtäävä tarjonnan lisääminen sopivat ainakin minun mielestäni huonosti yhteen.
Seuraava sahojen kommentti on yllättävä:
”Onko kansantalouden kannalta perusteltua, että kysyntä-tarjontatasapaino haetaan vapaasti markkinatalouden ehdoilla, vai onko järkevää, että tasapainotasoa nostetaan määrällisesti valtion ohjauksella?”
Kun markkinatalouden perään on huudeltu ja kehitys on siihen suuntaan menossa, nyt se ei välttämättä enää kelpaakaan. Erikoista.
Metsäteollisuudella on lääkkeet mietittynä. Metsänomistuksen pitäisi muuttua nopeasti ammattimaisemmaksi. Tuo on ihan ymmärrettävä ajatus, koska silloin puun tarjonta vastaisi nykyistä paremmin vuotuista kasvua ja puun hinta todennäköisesti putoaisi. Samoin mhy:n rooli heikkenisi ja siten tavallisten 30 ha metsänomistajien edunvalvonta vaikeutuisi.
”Metsäteollisuus jakaa sahojen huolen puumarkkinoiden heikosta joustokyvystä sopeutua lopputuotemarkkinoiden muutoksiin.”
Tuohon varmaan jossain määrin mo:t yhtyvät. Näkyikö taannoinen sellun hinnan voimakas kasvu jollain tavalla raaka-aineen hinnassa? Toisaalta vähittäiskaupan puolella on olemassa esimerkki siitä, mihin tässä valitettavasti pyritään.
MTK yrittää kehittää puukauppaa. Ilmeisesti Metsäteollisuuden mielestä se ei riitä. Jos lokakuussa alan toimijat keskustelevat asiasta, toivottavasti sieltä saadaan konkreettisia näkemyksiä siitä, miten tavoitteet halutaan saavuttaa. MTK:lta toivon sitä ennen katsausta, vastaako esitetyt puukaupan ongelmakohdat todellisuutta. Onko raaka-aineen hinta noussut sietämättömän korkeaksi pysyvästi, miten hinta on reagoinut lopputuotemarkkinoiden mukaan ja miten puun tarjonnan määrä on vaikuttanut jalostajien tuotantoon. Osittain nuo ovat kytköksissä toisiinsa (tarjonta vs hinta), mutta metsänomistajana katson, että väitteisiin on vastattava.
Metsäteollisuus ry komppaa sahojen (pääosin Metsäteollisuus ry:n jäseniä) kannanottoa:
”Metsäteollisuus kannattaa eilen valtiovallalle tehtyä ehdotusta selvittää keinoja, joilla puun tarjontaa saadaan parannettua nopeavaikutteisesti ja pysyvästi. On tärkeää saada aikaan puolueeton selvitys, joka tuottaa konkreettisia toimenpide-esityksiä nykyisten ehdotusten rinnalle.
Metsäteollisuus jakaa sahojen huolen puumarkkinoiden heikosta joustokyvystä sopeutua lopputuotemarkkinoiden muutoksiin. Tämä heikentää puuta käyttävän teollisuuden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.
Metsäalan yhteisenä tavoitteena tulee olla toimivat puumarkkinat ja kotimaisen puun käytön merkittävä lisääminen. Kotimaassa hyvin toimivat puumarkkinat ovat keskeinen edellytys sille, että metsäteollisuuden tuotteet ovat kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla. Tällä hetkellä puumarkkinoiden toiminta ei ole kestävällä pohjalla, ja niiden parantamiseen tähtäävät keinot ovat riittämättömiä tai liian hidasvaikutteisia. Tarvitaan siis puumarkkinoiden toimintaa pikaisesti parantavia konkreettisia ehdotuksia.
Suomen metsäomistusta tulee viedä pikaisella aikataululla kohti ammattimaisuutta, jossa arvoketjun kaikilla toimijoilla on yhteinen tahto saada metsistä ja niiden käytöstä tuloa sekä pitää pyörät pyörimässä. Metsätalouden osalta tämä edellyttää lyhyellä tähtäimellä vähintään sivuelinkeinomaista toimintaa.
”Loogisin foorumi näiden tärkeiden asioiden jatkokeskustelulle on maa- ja metsätalousministeri Koskisen vetämä puumarkkinatyöryhmä, joka kokoontuu seuraavan kerran jo lokakuun alussa. Ryhmässä ovat jo valmiiksi edustettuina kaikki keskeiset markkinatoimijat”, ehdottaa Metsäteollisuus ry:n metsä- ja ympäristöjohtaja Tomi Salo .”
Järkevä kannanotto MTK:lta:
Toivottavasti asia ei jää hampaattomaksi kannanotoksi.
Oli hyödyt laskettu miten tahansa, haarukka 127…175 miljoonaa oli pelkkiä kustannuksia. Hyödyt siis pienentävät tuota summaa. Mutta koska hyödyt ovat pääosin yhteiskuntataloudellisiksi laskettavia, en ottanut niitä edellisessä laskelmassa huomioon.
Laskelmasta kuitenkin jäi olenaisin osa pois ja vajaan 1% osuus oli epäolennainen luku. Täydennän siis laskelmaani hiukan.
Em. oletuksin tämän hetken kustannukset ovat siis 92 miljoonaa ja realistinen (minun käsitykseni asiasta) minimitaso 65 miljoonaa. Potentiaalinen säästö olisi siis 27 miljoonaa. Tämä on n. 0,4% budjettivajeesta eli asia, josta viestiketjun ensimäisessä kommentissa oli kyse.
Ei säästökohdetta silti kannata väheksyä. Tarvitaan vuosittain vain 250 kpl vastaavia säästöjä, jolloin asiat on kunnossa. Siitä riittää jokaiselle kansanedustajalle oma nimikkokohde, joten töihin vain!
Nyt kun minun osaamisen taso laskennossa on todettu, on hyvä jatkaa harjoituksia.
Raportissa oli arvioitu kustannusten haarukan keskiarvoksi 151 miljoonaa € / vuosi. Oletetaan, että kustannukset ovat jotakuinkin suorassa suhteessa hirvikannan kokoon. Koska kustannukset oli arvioitu siis suurimman kannan mukaan (suuruusluokkana 140 000), nyt ollaan n. 40% tuota alempana. Tällöin 151 milj. € kustannukset pitäisi olla pudonnut n. 92 miljoonaan. Jos oletetaan, että realistinen kompromissi kannan suhteen olisi 60 000 yksilöä eli n. 30% nykyistä alempana, putoaisi kustannukset vastaavassa suhteessa n. 65 miljoonaan.
Nyt tarkkana, että menee nollat oikein. 65 000 000/7 000 000 000 x 100 = melkein 1%.
Kuka vielä valtiovarainministerin housuissa (tai oikeastaan hameessa) etsisi ratkaisua valtiontalouden ongelmiin hirvistä?
Tällä kaikella en edelleenkään tarkoita, etteikö hirviongelmaa pitäisi ottaa vakavasti. Syy sen hoitamiseen on kuitenkin ihan jossain muualla kuin valtion budjetin miljardiaukossa.
