Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Yhtään väheksymättä hirvien metsätaloudelle ja muille toimialoille aiheuttamaa ongelmaa, en yhdistäisi muutamassa vuodessa kuralle mennyttä valtiontaloutta hirviin.
Vaikka hirvien aiheuttamat laskennalliset vahingot ovatkin miljardiluokkaa, ei nämä päädy valtion budjettiin sellaisenaan missään tilanteessa. Valtiontalouden ongelmien ratkaisemista hirvipolitiikalla en toivo metsäpuolelta esitettävän. Se söisi metsäalan toimijoiden uskottavuutta ja siten hankaloittaisi hirviasian käsittelyä jatkossa.
Kyse taitaa olla Saana Kataja-Ahon vuosi sitten julkaistusta väitöskirjasta.
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2011/11/tiedote-2011-11-10-08-56-06-972517
Tosin vesistövaikutukset eivät olleet tässä tutkimuksessa keskeinen asia: ”Saana Kataja-aho selvitti, miten kuusivaltaisen metsän avohakkuun jälkeinen kantojen korjuu vaikuttaa metsämaaperään sekä kasvillisuuden ja istutettujen kuusentaimien kehitykseen ensimmäisinä vuosina korjuun jälkeen.”
Ravinteistakin vain typpi on mainittu. Sen huuhtoutumisriskin todetaan kasvaneen verrattuna muokkaamattomaan. Mihin huuhtoutumat päätyvät, siitä ei ole mainintaa. Ja koska jälleen itse väitöskirja on julkaistu vain englanniksi, en minä ainakaan pysty aihetta tarkemmin selvittämään.
Tuossa edellä itselläni menikin vuosimeno ja hankintameno sekaisin. Olen siis samaa mieltä Leevin kanssa siitä, miten kustannuksia käsitellään. Verottajan ohjeessa ollaan samoilla linjoilla: ”Metsän hankintamenoon lisätään metsän osuus kiinteistökauppaan välittömästi liittyneistä muista menoista (varainsiirtovero, lainhuudatus- ja lohkomiskulut sekä muut kaupasta aiheutuneet suoranaiset kulut).”
Eiköhän muut kaupasta aiheutuneet kulut nimenomaan ole esim. kauppaan liittyviä matkakuluja.
Voisiko Hannu Jauhiainen kommentoida tätä asiaa?
Caballista: ”Tutkimuksessa on käsitelty ”nitraattitypen huuhtoutumista pohjaveteen”. Tutkimuksessa ei ole käsitelty muiden ravinteiden / aineiden huuhtoutumista pohjaveteen eikä minkään huuhtoutumista pintaveteen. Tutkimuksesta voi tehdä johtopäätöksiä vain ”nitraattitypen huuhtoutumista pohjaveteen”.”
Tutkimuksessa esitettiin näyttävästi vain nitraattitypen tuloksia. Tutkimuksessa silti käsiteltiin sivun 12 maininnan mukaan nitraattitypen lisäksi kiintoainetta, ammoniumtyyppeä, fosfaattifosforia, kokonaisfosforia, natriumia, kaliumia, kalsiumia, mangaania, rautaa, mangaania, sinkkiä, kuparia ja alumiinia. Myös ph, väri ja sähkönjohtavuus mitattiin. Pdf-tiedostossa todettiin sivulla 26, että ”ravinnehuuhtouma lisääntyi kaikilla käsittelyillä kontrollimetsään verrattuna” ja että ”erityisesti nitraattitypellä oli kohoava trendi 2007-2011”. Valitettavasti muista aineista ei tuon tarkempaa tietoa ollut.
Voi olla, että kauppoihin johtamattomattomista tarjouskilpailuista syntyneet kulut kelpaavat verottajalle vuosimenoina. Jostain vain muistelin tulkinnan lukeneeni, ettei kelpaisi. Jauhiaisen verokirjasta se ei ainakaan ollut kun asiaa aloin tarkistella.
Ja tosiaan, lohkomiskulut, 4% vero yms. kulut sitten hankintamenoon. Mutta nythän oli kyse vain matkakuluista.
Veitsen kahva on 90 asteen kulmassa varteen nähden. Kun terä tukeutuu leikattavaan näreeseen, on minusta veitsi varsin vakaa, eikä pääse pyörimään mihinkään suuntaan hervottomana.
Viestiketjun alkupuolella epäilin raivan mainoksessa esitettyä lupausta 6 cm runkojen suhteen. Olin väärässä. Kokeilin pienellä alalla, jossa oli ranteen vahvuisia koivuja ja pajuja. Oikealla tekniikalla ei mitään ongelmaa ollut. Rajana oli se, kuinka rungon saa toisella kädellä taivutettua. Jos saa, veitsi leikkaa hämmästyttävän nätisti puun poikki. Mutta jos runkoa ei jaksa enää taivuttaa, ei veitsikään siihen pysty.
Metsätilastollisen vuosikirjan ykkösosasta sivulta 56 selviää metsämaan jakauma. Pääosa on mustikka- tai puolukkatyypin kangasta tai vastaavan rehevyystason suota. Oletan, että pelloiksi on raivattu pääosin viljavampia paikkoja ja siten eroa maaperässä pellon ja metsän välillä keskimäärin on. Mutta ihan varmasti muokkauksen toistuvuudella on tärkein merkitys eli metsässä mitättömän pieni. Pellossahan muokkaus on jatkuvaa, eli mitään korjausliikettä kuormituksen suhteen ei tapahdu. Lisäksi sitä lannoitetaan vuosittain toisin kuin metsämaata. Ehkä oleellisin tieto siis nyt käsiteltävään asiaan liittyen on se, kuinka merkittävä kuormitus päätehakkuusta ja muokkauksesta ylipäätään aiheutuu. Eli kannattaako asian eteen tämän enempää paukkuja uhrata.
Taneli: ”Tähän asti on aina sanottu, että vesistö- ja muut haitalliset ympäristövaikutukset lisääntyvät rajusti kun maanmuokkausta lisätään.
Kas kummaa kun kantojen irti repimisellä ei olekkaan mitään vaikutusta siihen suuntaan.Tilaustyö! ”
En vielä julistaisi asiaa tilaustyöksi, mutta pinta- ja pohjaveden muodostumisessa on eräs merkittävä ero. Pintaveden kuormitus lisääntyy, kun rikotun pinnan myötä eroosio lisääntyy. Pohjavesi syntyessään kulkeutuu alaspäin, joten pintakasvillisuus muodostaa vain pienen osa ”suodattimesta”.
Jalkasen arvelu rikotun maanpinnan aiheuttamista häiriöistä hajoittajatoiminnalle saattaa hyvinkin olla merkittävä asia pohjaveden kuormitukseen liittyen.
