Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Itsekin hämmästyin tietämättömyyden määrää ja siitä aiheutuneita kustannuksia jäältä löydetyn mustan aineen tapauksessa. Ei todellakaan ole uusi asia. Turun edustan merialueelta muistan ilmiön 30 vuoden takaa. Varmaan sitäkin ennen se on ollut, mutten ole silloin pilkillä tuolla käynyt. Todennäköisesti Helsingin edustalla ilmiö on pahempi.
Kiinnostavinta onkin nyt se, mistä kohussa oli kysymys. Oliko se jonkun tavoittelemaa tarvetta saada huonoja ympäristöasioita otsikoihin ja siten tukea omalle järjestelmälleen vai ihan vilpitöntä tietämättömyyttä. Ja miksi ennätysvauhtia velkaantuvasta yhteiskunnasta löytyy sormia napsauttamalla resursseja tällaisen ympärille käynnistyvään viranomaistoimintaan labratutkimuksineen.
”Naskalit mukaan (puhallettava kelluke / kelluttava reppu & vaihtovaatteet, heittoliina / paukkuliivit / kännykkä muovipussiin) jos jäälle menee. Varsinkin nyt jos on lunta päällä, niin kevätjää on petollinen – muutama uskalikko on jo hukkunut.”
Tärkein unohtui, mutta se on nykyajalle tyypillistä.
AJ: ”Nykyinen paradigma taitaa sanoa, että suojelualueet eivät riitä, koska niiden pinta-ala ei tule koskaan yksinään olemaan riittävän suuri luontokadon torjuntaan. Niiden avuksi tarvitaan suojelualueiden ja tavallisen talousmetsän väliin ”puolisuojeltuja” alueita ja edellisten lisäksi vielä talousmetsien luonnonhoitoa.”
Oletetaan, että nyt suojeltaisiin eri asteisesti 30% metsistä. Tällöin tilannehan ei muuttuisi mihinkään, koska suojelukelpoiset alueet ovat jo monimuotoisia. Uusi status ei asiaan vaikuttaisi. Siksi toimenpiteet pitää painottaa talouskäytössä oleviin kohteisiin, jossa luontoarvoja on heikennetty. Toisaalta jos se johtaa puun tuotannon laskuun ja siten vaihtoehtoisten raaka-aineiden käyttöön, tälle pitää antaa jokin arvo laskelmissa. Lisäksi pitää tunnistaa muut monimuotoisuutta rasittavat tekijät ja vaikuttaa niihin. Tällaista tarkastelua ei mielestäni julkisuudessa ole käsitelty.
Hyvä kirjoitus Ristolta. Itseänikin vaivaa se, ettei mielipiteitä perustella. Luontoväelle esittämiini kysymyksiin saa vastaukseksi hiljaisuutta tai puheen aiheen vaihdon. Pisimmälle pääsin vaalien alla, kun eräs vihreä ehdokas sanoi hakkuumahdollisuuden kasvattamisen olevan mahdollista, jos puuston kasvu lisääntyy. Jäin miettimään sitä, mahtoiko myöhemmin katua sanojaan vai onko hakkuumahdollisuuksien leikkaus tietoinen linjaus.
Olisihan se taas eräänlaista itsensä kiusaamista mennä kuuntelemaan luontoväen ohjeita metsätalouteen. Metsästäjiltä saatiin jo näkemykset lehdestä lukea.
Yhden paikallisen aktivistin pitämällä metsäkurssilla muutama vuosi sitten olin. Onneksi kurssimaksun kuitti hävisi, sitä tuskin olisi metsätalouden verotukseen kehdannut liittää.
Hiekan sotkeminen saveen tarkoittaisi mättään laadun parantumista. Entä kun juuret toisena kesänä levittäytyy mättään ulkopuolelle savimaahan?
Ulkopuolisen materiaalin tuonti aukkoon kuulostaa tosiaan massojen määrän takia kannattamattomalta. Pitäisi olla jotain uretaanin tyyppistä paisuvaa, joka kulkee pienessä tilassa. Mutta kemikaaleja ei metsään tämän takia pidä tuoda.
