Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Viive on pakko hyväksyä tässä asiassa. Hirvien määräkin kasvaa jälkilaskennassa. Kun metsätalouden harjoittaja tekee ratkaisun puulajivalinnasta, ei käytössä ole vain uusin tieto, vaan kokemukset pidemmältä jaksolta. Onhan suorittava pelotellut täällä hirvikannan jyrkällä kasvulla, joten kun puulajivalintaa tehdään, pitää arvioida tilannetta 5-10 vuotta eteenpäin. Kun on myynyt omat metsät ja hakkaa vain toisten metsiä ja metsästää siellä, näkökulma on erilainen kuin omilla rahoilla pelaavaan verrattuna.
Osaatko siis piirtää kartalle talvilaidunalueet?
Metsästyksessä varmaan on helppo lopettaa jahti, jos hirviä tuntuu olevan vähän. Vaikeusastetta lisää se, että luvat on varsin tarkasti määritelty. On tietysti vasaluvat ja naarasluvat, mutta uroksilla lisäksi kiintiöt erilaisten sarvien mukaan. Ei ihme, jos on vaikeuksia löytää jahdin loppuvaiheessa sopivaa ammuttavaa, kun kantaa ei ole tarkoitus leikata.
Jahti-lehdessä näytti olevan myös Nostokoukun mainitsena metsästysliiton esitys tuhojen korvaamiseen käytettävien varojen käytöstä. Samalla huudettiin valtiota apuun.
Minulle jäi tuosta vaikutelma, että tavoitteena on hakea hyväksyntää hirvituhoille ja näin oikeutetaan hirvien määrän lisäys.
Suorittava 14.2.24: ”Petoja ei metsästetä eikä hirviä petoalueella ,jos hirvikanta on alle 5/1000 ,vai sen että hirvikanta on tavoitehaarukan ylärajalla ilman petoja. Tuo Ruotsin ensimmäiseen vaihtoehtoon perustuva malli on täyttä totta . ”
Lehdessä sanottiin myös, että jos muuta ruokaa on, rajaa lasketaan. Ruotsissa susille on runsaasti riistaeläimiä. Meilläkin on kauriita ja peuroja. Ehkä siksi 3/1000 ei ole mikään ongelma.
Miten päästä eroon vanhasta maaseudun kiinteistöstä? Lahjoittaa suojelijoille.
Se voisi olla, koska siinä on pyrkimys vähentää vahinkoja, ei keskittyä niiden korvaamiseen. Tosin tehoton järjestelmä sekin kustannusten takia olisi. Ensisijaisesti olisi hyvä keskittyä minimoimaan sekä vahingot, että tarve torjua niitä.
Ruiskuttamisesta pitäisi saada korvaus, vaikka sen tekisi omana työnä. Itse en luottaisi siihen, että joku muu on ruiskuttavinaan taimet ja seuraavana talvena ne syödään. Lisäksi lehtipuut kaipaa kaksi käsittelykertaa vuodessa.
”Suurriistavirka-apu on jo monin paikoin luopunut toiminnasta vapaaehtoispohjalta.”
Peurojen tihentymäaluetta nimität pieneksi osaksi Suomea, mutta muutaman rhy:n alue on ”monin paikoin”.
”Onko tarvetta kerätä rahaa metsästäjiltä ,jos korvauksia ei haeta?”
Minulle on ihan sama, millainen korvausjärjestelmä on ja kuka sen maksaa. Kunhan hoidettaisiin ongelma eli hirvituhoriski pois päiväjärjestyksestä. Sen jälkeen on varaa puuhastella jonkun korvausjärjestelmäbyrokratian parissa mielin määrin.
Suorittava: ”Jo on taas kaukaa haettu monimuotoisuuden köyhdyttäjiä ,kun syyllinen löytyy katsomalla peiliin. Hirvi syö vain elääkseen ja tyytyy enimmäkseen ravintoon ,jota luonto on tulvillaan. Ei tarvitse asuntoa,teitä, sähkölinjoja eikä kaivostoimintaa . Kanta olisi luonnollisessa tilassaan kymmenen kertaa nykyistä isompi ilman ihmisen puuttumista tähänkin asiaan.”
Niin, tottahan ihminen on monimuotoisuuden köyhdyttäjä. Motokuski köyhdyttää luontoa hakkaamalla metsiä. Luontaiseen tilaan jättäminen olisi monimuotoisuuden kannalta parempi ratkaisu. Mutta kuten me molemmat tiedämme, maailma ei ole näin mustavalkoinen. Puuta tarvitaan ja sen takia talousmetsissä sitä yritetään liiketaloudellinen kannattavuus huomioiden kasvattaa. Kun hirvituhoriski koetaan liian suureksi männyn ja koivun osalta, valinta helposti ohjautuu kuuseen.
Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset kilpailukykyiselle taloudelliselle toiminnalle. Tämän takia meillä on mm. laaja tieverkosto, satamat ja lentokentät. Metsissä täytyy aivan samoin pitää huolta metsätalouden toimintaedellytyksistä. Hirven osalta tällä hetkellä tilanne on monin paikoin kohtuullinen, joskaan ei hyvä. Mutta tiedämme senkin, että välillä tilanne oli karmea, vaikka löydätkin tuhoilta säästyneitä leimikoita. Päätöksiä tekevät joutuvat punnitsemaan riskejä ja kun taustalla on pitkä jakso liian suurta hirvituhoriskiä, tottahan varovaisuus ratkaisuissa näkyy. Se, että lehdissä metsästäjät valittavat hirvien vähyyttä kertoo myös siitä, että halua kasvattaa hirvikantaa on kova. Metsätaloudessa ensi keväänä istutettava taimi on vielä monta vuotta hirvien armoilla ja sinä aikana hirvikannassa ehtii tapahtua paljon muutoksia. Hirvikannan hoitosuunnitelmasta huolimatta ei ole luottamusta siihen, että suunnitelmaan halutaan sitoutua, kun nyt on nähty tavoiteltava tilanne käytännössä.
Tällä kulmalla Suomea muutkin sorkkaeläimet täydentävät kokonaisvaikutusta. Harvinaista ei ole sekään, että puhutaan hirvistä, vaikka kyse on sorkkaeläimistä.
