Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Nostokoukun kysymykseen. Eroa on hirvikannan koossa. Meillä susien keskellä ylläpidetään yleisesti n. 3/1000 kantaa, suorittava hekumoi Ruotsissa heitetyllä idealla 5/1000 kannasta.
”Hoitosuunnitelmalla on paljonkin virkaa.”
Toki siellä, missä se ohjaa tavoitekantaa lähemmäs sidosryhmien toivetta. Mutta kun tuloksena on ylisuuren kannan tavoittelu, vedetään paljon hyvää vessanpöntöstä alas vain siksi, että paikalliset hirviporukat haluaa parantaa saalisvarmuutta ja saaliin määrää.
”Jos otetaan kaikki edellä mainittu huomioon , on jo kova saavutus pitää hirvikanta alle 10 yksilön tasolla tuhannella hehtaarilla.”
Enemmän työtä isommassa kannassa on.
”Sehän olisi vain minimitaso luontaisessa ympäristössä ,jos kantaa ei rajoitettaisi metsästämällä.”
Turha tuohon on mennä. Meillä ei ole luontaista metsää nimeksikään.
Susivara huomioidaan kaatolupien määrässä.
Kun Kanadassa sudet söi 10% hirvistä ja täällä tyypillinen tavoitekanta on n. 3/1000, susivara häviää kohinaan. Tälläkin palstalla on joskus ollut esillä tutkimustulos suurpetojen vaikutuksesta poistumaan. En muista tarkkaa lukua tai mistä sen löytäisi, mutta varmaan samaa suuruusluokkaa eli pieni metsästykseen verrattuna. Sudet syö paljon muutakin kuin vain yhtä tarkastelussa olevaa sorkkaeläinlajia. Oli se sitten hirvi tai peura.
Suorittava: ”Luken taulukossa , jossa seurataan hirvikannan kehitystä metsästyskauden aikana on käyrien perusteella kahdella edellisellä kaudella päädytty alueellisen riistaneuvoston asettaman tiheyden tavoitehaarukan alarajan alapuolelle. Tästä on ilmeisesti vedetty johtopäätökset ja alennettu metsästyspainetta.”
Tämä siis UU2-koskien. Noin siellä on toimittu. Ongelmana on väärin asetettu tavoitekanta ja sikäläisten vimma ylläpitää valtavaa karjalaumaa hirvikannan hoitosuunnitelmasta huolimatta. Kun hirvikanta on enää 1,5-kertainen verrattuna muiden alueiden tavoitetasoon, aletaan itkeä hirvikatoa ja ties mitä. Lehteen saakka päätyy ”tieto” paikallisten huolesta, vaikka kyse on muutaman vaikutusvaltaisen henkilön halusta kasvattaa hirvikantaa hoitosuunnitelman mukaan vahingolliselle tasolle. Tämä luonnollisesti johtaa tilanteeseen, jossa hirvistä ei tule havaintoja ja kiristystilanteeseen, ettei metsästetä.
Jos tavoitekannaksi halutaan yli 4, pitäisi se perustella julkisesti ja saada siihen lupa esim. MMM:stä sekä hyväksyjän nimi näkyviin. Eihän hoitosuunnitelmalla ole mitään virkaa, jos se ei ohjaa tavoitteiden asettamista metsästyslain mukaiselle tasolle.
Minäkin olen saanut männiköt säilymään. Tricon ruiskutuksella. Laske huviksesi sen vaikutus kannattavuuteen 3% korolla.
”On kumma juttu, että nuo puulajisuhteet eivät ole jo vuosikymmenien aikana kääntyneet toisin päin.”
Kerron suuren uutisen. Hirvikanta ei ole ollut tapissaan koskaan.
”Kärkkäisen mielipide on ihan yhtä hyvä kuin muidenkin.”
Siksi ei olekaan oman mielipiteen jälkeen tarvetta sanoa Kärkkäisen mielipidettä ”vain yhdeksi muiden joukossa”.
Huomaan kyllä, että sait herkullisen repliikin metsästyslehdestä susikantojen vaikutuksesta hirvien tavoitekantaan. Ruotsissa muutenkin ollaan helisemässä riistakantojen kanssa, siellä ilmeisesti metsästäjillä on vielä enemmän valtaa kuin täällä. Ehkä erilainen historia on siellä muokannut kulttuuria erilaiseksi kuin meillä. Kannattaa siis miettiä ennen näiden näkökulmien heittelyä.
Täällä on kuitenkin se kovasti kehumasi yhteisesti hyväksytty hirvikantojen hoitosuunnitelma, jonka mukaan yli 4 /1000 on ongelma. Suunnitelmassa ei sanota, että hirviä voisi olla 5/1000, jos alueella on susia. Suunnitelmassa sanotaan, että susien aiheuttama hävikki huomioidaan kaatolupien määrässä. Yksi metsästyslehden artikkelin lause ei tätä asiaa mihinkään muuta, joten siihen on nyt turha vedota vaikka miten tekisi mieli esittää lisää näkökulmia. Mutta jos niitä halutaan, otetaan sitten. Hirvikannan kasvu toi meille idästä riesaksi hirvikärpäset. Hirvikanta pitää palautta tasolle, jolla kärpäset pysyy poissa eli 20000. Professori Kärkkäinen on toistuvasti esittänyt, että hirvikannan pitäisi olla puuntuotannon edellyttämällä tasolla 20 000.
Siinä on meille näkökulmia.
Jos hirvikanta saisi nousta sille tasolle, mihin se ilman metsästystä asettuisi, kaikki talousmetsät kasvaisivat vain kuusta. Se olisi suorittavan mielestä ympäristölle hyvä ratkaisu.
On virheellistä peilata yhdessä asiassa luontaista kehitystä, kun muu luonto ei ole luontaisessa tilassa.
Ruotsin malli tulee juttuihisi mukaan, kun saamme lukea termin lehdestä. Oli sitten kyse metsästyksestä tai raivauksesta. Mitään tarvetta ei ole kirjoittaa hoitosuunnitelmaa uusiksi susien takia. Lupajärjestelmä huomioi sudet jo nyt.
Sudet liikkuvat laajemmalla kuin yhdellä hirvitalousalueella.
Tai mitkä ovat odotukset sikäläisillä, kun vajaan 5/1000 tiheyksistä maalataan kauhukuvia. Mikä on edes peruste asettaa tavoite hirvikannan hoitosuunnitelman mukaisen vahinkotason yläpuolelle.