Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Mm: ”Mutta en tietenkään kiistää että hirvimäärällä ei ole mitään merkitystä kolareihin tai taimikkotuhoihin. Ne eivät kuitenkaan välttämättä vähenee suoraan hirvikannan kokoon verrattuna.”
Taimikkotuhot varmasti vaihtelevat mm. alueen hakkuiden ja puulajivalintojen mukaan. Liikenneturvan mukaan hirvikanta korreloi kolareiden määrän kanssa. Paikallisesti tietysti keskittymiä löytyy.
Noista saadaan varmasti vuosien välistä muutosta selville, vaikka absoluuttista hirvimäärää ei saadakaan. Ja kun tarkoitus on torjua haittoja, noissahan siitä dataa on.
Tuo on hyvä pohja.
Visakallo: ”Alkaisi olla korkea aika selvittää todelliset hirvimäärät”
Todellisen määrän selvittäminen on todennäköisesti niin kallista, ettei kustannuksia vastaavaa lisäarvoa siitä saada nykyistä vauhtia velkaantuvassa maassa. Sipilän sanoin: nyt on tutkittu tarpeeksi, nyt on tekojen aika. Nykyajan tauti on tiedon tuottaminen, koska se on mukavan vastuutonta puuhaa ja jonka aina voi päättää toteamukseen lisätiedon tarpeesta. Läheistä sukua ruotsalaiselle ikiliikkujalle.
Jokin arvio hirvikannasta, joka on oikeassa suuruusluokassa ja joka on suunnilleen vertailukelpoinen eri vuosiin, on riittävä tieto aiheesta. Tulihan peurojenkin määrään tasokorotus pari vuotta sitten, kun laskentatapaa muutettiin. Kumpi sitten onkaan oikeampi luku, en tiedä. Kannan kehitystä kuvaava käyrä on saman muotoinen molemmissa. Ihan sama, onko peurojen määräksi laskettu 75 000 vai 150 000. Liikaa niitä on kuitenkin, ainakin täällä.
Hirvikannan osalta vaikutusten arviointi on kiinnostavampaa kuin hirvien määrä. Kolarit, taimikkotuhot jne. ovat hyviä mittareita, sieltä saadaan lähtötiedot kaatolupien määrälle.
Annelilla hyvä kirjoitus, Timpan osalta pariin asiaan haluan puuttua.
Poimintahakattuun metsään pääsee valoa, joten kenttäkerroksen kasvilajistokin on monipuolinen. Tietenkään aukon kaltaista horsmamerta ei metsään synny, mutta eipä sellaisia nykyistä määrää ole luonnollisessa luonnossakaan. Poimintahakkuiden yleistyminen ei siis ole realistinen uhka pölyttämisen näkökulmasta.
Luonto on hitaassa muutoksessa, mutta metsätalous ei edusta metsien hidasta muutosta.
