Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Jos nyt tuolla kylillä seuraa, niin esim aktiivisesti rekryä tekevät koko ajan esim vapaapalokuntalaiset. En ole ainuttakaan metsästysporukkaa nähnyt missään tapahtumassa esittelemässä toimintaa ja rekryämässä väkeä. Jotenkin tuntuu etteivät edes sinne halua uusia?”
Tämä on hankala asia. Julkinen rekrytointi saa liikkeelle paljon sellaista materiaalia, joka ei ole eduksi toiminnalle. Kun mukaan lähtee se porukka, joka sinne oma-aloitteisesti haluaa hakeutua, eräänlainen esikarsinta tulee jo suoritettua. Tuo porukka osaa selvittää, miten seuraan pääsee mukaan, ei siihen markkinointia tarvita.
Joku urheiluseura tms. toiminta on aivan eri luonteista kuin metsästys, jossa liikutaan aseiden kanssa toisilta yleensä vastikkeetta vuokratuilla mailla. On ihan ymmärrettävää, että seurat ovat pidättyväisiä sen suhteen, miten jäsenistöä haalitaan. Maanomistajillakin saattaa olla sanottavaa, jos kadunmiehiä kerätään näiden maille metsästämään.
Nostokoukku: ”Mikä oli tarinani venäläistyylinen kytkös? Esitit mielipiteesi josta minä olin samaa mieltä. Eikö olisi saanut olla?”
Totesin, että metsätalouden harjoittajat eivät ole vaatineet hirvien sukupuuttoa. Kytkit tuon kokemuksiisi, jossa metsätalouden harjoittajat vastustavat hirvien vähentämistä. Nämähän eivät tue mitenkään toisiaan, tarinan sävy muuttui täysin.
Jees: ” jälleen palvotaan metsästäjiä jotka jo muutenkin touhuavat kuin valtio valtion sisällä”
Lainsäädännöstä puhutaan ja metsästyksen edellytyksistä.
”Nyt on oikea aika laittaa tuo turha huvittelutappaminen petojen osalta pois ja keskittyä ongelmia aiheuttavan hirvieläinkannan säätelyyn petojen avulla.”
Säätely perustuu lainsäädännön myötä kaatolupiin. Suurpetojen lisääminen ei ole ratkaisu hirvieläinkannan säätelyyn. Luonnossa kantojen vaihtelu on paljon voimakkaampaa kuin metsästyksen myötä hirvikannan vaihtelu. Lisäksi pedot eivät syö itseään nälkäisiksi. Saaliseläinten kannan vaihteluissa on muilla tekijöillä usein suurempi merkitys kuin saalistuspaineella.
”Ilvekset olisi jo aikaa kuulunut suojella erityisen tarkasti ja antaa niille tilaa elää omilla reviireillään.”
Palstahistoriasi aikana olet kääntänyt takkisi useissa asioissa. Miksi jonkun asian lukitseminen olisi viisasta? Se käytännössä estäisi reagoinnin muttuneessa tilanteessa. Suojelu on juuri tällainen asia. Lisäksi jos ne, joilla on ongelmalle mahdollista jotain tehdä, sivuutetaan täysin päätöksenteossa, motivaatio hoitaa muitakaan asioita tuskin säilyy ennallaan. Esim. Srva-toiminta. Toisaalta jos tavoitteena on hajoita ja hallitse-taktiikka, silloinhan tuo toimii hyvin ja metsästäjät joutuvat sen uhan edessä pelaamaan suojelijoiden pyörittämää peliä.
”Luonto pitää antaa olla luontona ja ihmisen metsästyskohellus sieltä pois.”
Oletko ihan varma, että haluat lopettaa hirvieläinten metsästyksen ja kasvattaa niiden määrän joka vuosi 1,5-kertaiseksi? Petojen määrä lisääntyy paljon hitaammin. Tai miten luonto pysyy luontona metsätalouden harjoittajan jäljiltä. Itsekin louhit kalliota, murskaat sen ja levität tienpohjaksi, jotta voi ajella amerikkalaisella ongelmajätelaitoksella karkottamaan hirviä vieraslajitaimikosta.
”Onkohan tuo Glakin jo seonnut tuonne metsästyssessioiden lumoihin kun alkaa nuo mielipiteet olla aika metsästysintoisia.”
Metsästyksen vastustaja en koskaan ole ollut. Motiivit perustuu luonnon hyvinvointiin. Miten sinulla, kun joskus mahalaukauksetkin oli ok.
Tämä on hyvä esimerkki, miten kaikilla on yhteinen päämäärä. Keinot vaan on vastakkaiset. Nyt täytyy valita, mitä pitää realismina ja mikä toimii vain ideologian tasolla.
Jos alueella on ahkera raivaaja, eikö hirvet pikemminkin sieltä lähde evakkoon, kun ei ole ruokaa tarjolla?
Kartasta tosin näkee, että yhden maanomistajan ratkaisuilla ei ole merkitystä tuhansien hahtaarien kokonaisuudessa.
Hirvikantaa ei ole puolitettu 2007 jälkeen. Mutta pidetään mielessä tuo mainitsemasi onnistuminen. Tällä hetkellä kuulostaa siltä, että metsästäjät ovat huolissaan hirvikannasta. Enää ei voi ampua kantaa alemmas eli pitää tyytyä tuottoon ja sehän ei metsästäjille riitä. Pitäisi saada kanta suuremmaksi, jotta olisi metsästettävää. Sellainen onnistuminen ja onko sittenkin hoitosuunnitelman tekijöiltä virhearvio.
Suorittavan viimeisestä kohdasta minäkin olen huolissani.
Toinen on Timpan näkemys: ”Jos jahti keskeytyy, niin saahan sen alkuun uudestaan. Ilvesjahti vaatii jonkin koiran ja niitä on sekä yleensä suuren metsästäjäporukan.”
Ikään kuin petojen metsästyksen osaaminen ja valmius säilyisi, jos metsästys keskeytyy. Metsästäjät toki ylläpitävät ilvesjahdin osaamista ja kouluttavat koiria tarkoitusta varten, vaikka jahtiin ei pääse. Luontoväelle tyypillisestä itsestäänselvyyksien kuvittelusta pitäisi jo päästä eroon.
