Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Mm: ”Eiköhän sekin tule ainakin joillakin kotieläin vahingoista. Ei ehkä vielä nykyisellä kannalla mutta jos se paljon kasvaa niin huonona jänisvuonna voi ruokamaat siirtyä asutusten nurkille.”
En minäkään ilveksen metsästystä kaipaa. Siitä en pidä, että homma lopetetaan ja näin viedään eväät toiminnasta. Vastustajilla ei riitä näkemystä niin yksinkertaiseen asiaan kuin tilanteen muuttumiseen. Visakallo väänsi jo rautalangasta sen, mitä viime vuosien aikana on tapahtunut. Enää pitäisi ymmärtää se, että kehitys ei pysähdy tähän.
Timppakin on lähihistorian perusteella hakoteillä.
Perassic: ”Kun näitä lehtien suurpetojen metsästyksen uutisointeja lukee, voi polaritoituneesta keskustelusta saada käsityksen että metsästäjät nämä lajit haluaisivat ja tappaisivat sukupuuttoon.”
Aika laput silmillä täytyy lukea, että tuollaisen käsityksen saa. Metsästyksen vastustajat toki tuota ajatusta syöttää, kun haluavat mustamaalata metsästäjiä.
Tämän palstan hirvikeskusteluissa on sama ilmiö olut monta kertaa. Metsästäjät ovat syyttäneet metsätalouden harjoittajia pyrkimyksestä hävittää hirvi sukupuuttoon. Yksikään metsätalouden harjoittaja ei ole tuollaista esittänyt.
”Samoin jo 30 vuoden ajan on pysty- ja maalahopuut jätetty hakkuissa korjaamatta.”
Ehkä pehmeimpien puiden osalta näin, tuoreemmat tuulen kaatamat tahtoo energiakasaan edelleen päätyä.
Kannon nosto ei tosiaan poista tautia, mutta järein osa juuristoa poistuu, joten jäljelle jäävät lahoavat nopeammin kuin nostamaton kanto ja siten alan puhdistuminen nopeutuu. Edellyttää toki, ettei siellä kuusta kasvateta, joka ylläpitäisi juurikääpää.
Suositukset kesäaikaisen käsittelemättömän kannon koosta on pienentynyt vuosien mittaan. Vanhoihin suosituksiin taitaa olla vaikuttanut muut syyt kuin tieto. Riski perustunee siihen, että pienemmässä puussa on pienempi juuristo, joka puun kaatamisen jälkeen lahoaa suurta nopeammin. Ehkä pieneen kantoon itiötkin tarttuu epätodennäköisemmin kuin isoon.
Itse en näe syytä raivata minkään kokoisia havupuita kesällä. Käytännössä lehtipuustonkin raivaus tulee tehtyä talvella, koska seassa on kuitenkin myös havupuita.
En ala halkoa hiuksia puulajien suhteen, pointti oli graafeista tehtävissä johtopäätöksissä ja siinä, mitä peruskoulun laskennon tunneilla on opetettu keskiarvosta.
Tuossa nähdään hirvikanta-arvioiden hienous. Kun Antonin jutun kirjoittamisen aikaan meille on markkinoitu kantaa 79000-93000, seuraavina vuosina se on kaikessa hiljaisuudessa nostettu tasolle n. 115 000.
Millaiseksi nykyinen kanta mahtaakaan muodostua.
Sähköpostiin tuli kutsu lähteä Helsinkiin osoittamaan mieltä. Lakkoon ei sentään olla menossa, en ole koskaan ollut. Taitaa olla hampaaton liitto, toisaalta en minä lakkoja varsinkaan tässä tilanteessa kaipaakaan.
Jätän Helsingin väliin. Mieluummin metsään rankahommiin.
Hirvien vai metsänomistajan syy, täysin joutavaa spekulointia aiheen sivusta. Noista vain toinen tekee ratkaisunsa puulajivalinnasta niissä olosuhteissa, missä elää.
Ilmastonmuutos on alettu ottaa vakavasti vasta viime vuosina. hirvieläintuho koetaan edelleen uhkaksi.
En tiedä, miten mäntyjen kasvatukseen rehevillä mailla päädyttiin. Varmaan joku muoti saatiin ajettua läpi, tehtiinhän silloin talotkin tasakattoisiksi, vaikka kaikki tiesi homman tyhmyyden.
Ei hirven käytös luonnonvastaista olekaan, talousmetsät luontoa rasittaa.
Graafeista ei voi päätellä oikein mitään. Ikä on laskussa, mutta tämän palstan kovimmat kasvattajat tekee päätehakkuut 40-50 vuotiaaseen kuvioon 500 m3 kertymällä ja joku vielä nokittaa puheilla 30 vuodesta. Toisaalta järeyden keskiarvo on vain keskiarvo. Jos Metsähallitus hakkaa kuitua, em. kaverit tasapainottaa keskiarvot ennalleen.
En tiedä korrelaatiosta, mutta liian suuri riski sorkkaeläinvahingosta ohjaa puulajivalintaa kuuseen. Ja se on luonnon kannalta huono asia.