Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Yhä harvemmalle metsätulo on pääasiallinen tulonlähde.”
En tiedä näistä tilastoista. Tosin ennen riitti, kun talossa oli 4 lehmää. Nyt ei 40 taida riittää alkuunsakaan.
Itselläni metsätalous on vain pieni osa tuloista, ilmankin pärjäisin. Enkö voi kutsua itseäni metsätalouden harjoittajaksi?
Nostokoukku: ”En tunne ainoatakaan rhy:tä jossa muut kuin metsänomistajat johtavat metsästyspolitiikka.”
Metsänomistajuus ei ole = metsätalouden harjoittaja. Nykyinen metsälain muutoskin perustui siihen, että MMM:ssä havaittiin metsänomistukseen liittyvän monia muitakin intressejä kuin puun tuottaminen.
AJ: ”Mitenkähän saisi avohakkuiden demonisoinnin loppumaan?”
Minusta paras tapa olisi laittaa faktat pöytään ja lopetttaa turhia toiveita nostattava puuhastelu jk-metsähoidon parissa.
Kunpa joku vakavasti otettava lähde kertoisi ensin, paljonko me kaikki kulutamme raaka-aineita sekä paljonko niistä on uusiutuvia ja uusiutumattomia. Sitten todettaisiin, että uusiutuvien käyttö on ainoa kestävä tapa toimia. Tästä tuskin tulisi erimielisyyttä. Sen jälkeen voitaisiin pohtia, mistä uusiutuvia saadaan. Samalla huomataan, millainen alituotanto niissä tarpeeseen nähden on. Lopuksi todettaisiin, että jaksollinen kasvatus tuottaa eniten kuutioita. Kiertoaikaa voi tietyillä toimenpiteillä pidentää, mutta se ei ole jk:ta.
Ellei kelpaa, saa esittää vaihtoehtoja. Tästä en vielä kertaakaan ole edes kunnolliseen keskusteluun luontoväen kanssa päässyt, saati että joku olisi vaihtoehtoja esitellyt. Jotai hämärää siinä on, että aihetta vältellään.
Täällä esim. Reva-group yrittää antaa itsestään älykkään vaikutelman, mutta suut loksahtaa sielläkin kiinni, kun pitäisi alkaa puhua asiaa.
Ymmärrän, että ajatus viherkäytävistä on hieno. Sitä en ymmärrä, miten tällaisen verkoston luominen onnistuisi ilman maanomistajien oikeuksien loukkaamista. Kuka päättäisi ja millä perusteella, että minun tiloistani nämä osat rauhoitetaan viherkäytäviksi ja naapurilla sama juttu? Jonkun täytyy ne suunnitella ja sopia maanomistajien kanssa. Olisiko suunnittelijalla oikeus määrätä vai olisiko se vapaaehtoista? Mieluummin jatkan metsätaloutta kuin otan suojelukorvauksen ja annan päätösvallan muille.
Etelässä metsät on peltojen ympäröiminä. Jos sinne käytäviä aletaan tehdä, puhutaan merkittävästä talousmetsien pirstoutumisesta. Tämä siis saataisiin aikaan hallintokustannuksia kasvattamalla maassa, joka velkaantuu ennätystahtia talouden kasvun ollessa nollaa tai miinusmerkkistä.
Raivureita omistan yhden, toinen olisi liioittelua. Stihlin 480 pelaa hyvin, sillä tekee nuoren metsän kunnostustakin.
Saha olisi vaikeampi päättää. Stihlin 201 on erinomainen rankasaha, mutta pitäisikö isompia puita varten saha mitoittaa järeämmäksi. Toisaalta 50 cc on melkoinen puntti ensiharvennuksella.
Anneli: ”Avohakkuiden kritiikkiin vastaisin ehdottamalla, että metsämaisemaa voidaan kehittää ilman avohakkuun rajoituksia lisäämällä kytkeytyneisyyttä ja peitteisyyttä sellaisilla tavoilla ja sellaisissa paikoissa missä siitä saadaan paras hyöty.”
Näin Suomen kilpailukyky rapautetaan, tuttu ilmiö muualtakin työelämästä. Raporttia ja suunnitelmaa tehdään minkä ehditään, tuottavan työn rooli jää toissijaiseksi.
Kun luontopaneeli ehdottaa lisää byrokratiaa ja hallintoa metsien käsittelyyn, minusta siihen ei pidä vastata toisenlaisella byrokratialla, vaan tuottavuutta säilyttävällä toiminnalla. Päätetään alueet, mitkä suojellaan, talousmetsissä on jo tehty paljon parannuksia luontoarvoihin. Lisää tulee ihan itsestään, kun sekametsät lisääntyvät. Tunnustetaan myös sorkkaeläinten rooli luontoarvoille ja hiilen sidonnalle, niin ollaan jo pitkällä ilman mitään tilarajat ylittävää suunnittelua eli metsien lukkoon laittamista, jossa ympäristöministeriön kettutytöt pääsee toteuttamaan itseään toisten rahoilla vailla vastuuta metsätaloudesta.
Yhteiskunta pyrkii ohjaamaan mm. lainsäädännöllä ja tukipolitiikalla metsätaloutta. Kuusen istutus ja hirvieläinpolitiikka ei ole mikään irrallinen saareke tässä suhteessa. Liikenteessäkin tehdään tiestöön parannuksia kolariherkissä paikoissa, vaikka tuskin yhtään kolaria on ajettu väärien liikennejärjestelyjen takia. Aina on kuljettaja vastuussa asiasta. Ihan hyvin voi siis metsätaloudessakin tunnustaa keinot sekä kannattavuuden, että ympäristöarvojen parantamisessa.
