Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Timppa: ”Jos metsä on tiheä, niin latvukset eivät yleensä ole pitkät.”
Sahalassa on ihan oma skaalansa tiheydelle. Nyt puhutaan yli 400 rungosta. Moni varmaan kasvattaa ihan tarkoituksella päätehakkuuseen 500-600 runkoa.
Latvukset voi tiheässä olla suht normaalit, puista vaan kasvaa hoikempia.
”Auringonvalo tietysti elvyttää pintakasvullisuutta ja typen sidontaa, mutta toisaalta kuivattaa maanpintaa, mistä pintajuuriset kuuset kärsivät ja hellekesinä vähintäänkin lopettavat kasvunsa elleivät siis kuole.”
Tämä on kiinnostava kysymys. Kuivattaako maastoa valo vai puuston haihdutus. Ison kuusen neulasten pinta-ala on varmasti suurempi kuin varjostetun paljaan maan, jossa jotain varvikkoa kasvaa.
Tässä on se ongelma, että jokainen näkee oman versionsa aloituksessa mainitusta kuusikosta ja vetää johtopäätökset menetelmästä sen perusteella.
Timppa: ”Vanhojen lehtipuiden tilanne vaikeutuu tulevaisuudessa . Jättöpuuhaavat alkavat vanhetessaan kuolla ja hirvet ovat estäneet jo vuosikymmeniä uusien syntymisen. Sama juttu pihlajien kanssa. Raitoja on vähän.”
Varmaan suuri osa taimistä päätyy myös raivurin hampaisiin. Itse olen säästänyt kaikki vähänkin isommat raidat, joistain jopa karsinut oksia ahdistamasta muita puita. Varhaisperkauksessa tai taimikonharvennuksessa noihin tuskin tulee kiinnitettyä huomiota.
Pihlaja kasvaa hitaasti suureksi, se mahtuu olemaan jos sopuvaan reikään on paikkansa valinnut ja hirvieläimiltä säästyy.
Ehkä monilla motivaatio jatkamiseen loppuu ja ysiluokkalaisena ollaan edelleen esikoululaisen tasolla.
Ei, se on keskiarvo 18…36 kuutiosta. Ymmärsin, että tuon verran pitäisi löytyä talousmetsistä, joka on Kotiahon mukaan kolmasosa luontaisesta.
Pohjoisessa suojeltujen metsien osuus on suuri, joten asia siltä osin lienee kunnossa.
Luontopaneeli: ”Talousmetsissä tavoitteeksi voitaisiin
asettaa 30 prosenttia lahopuun luonnontilaisesta määrästä (18–36 m3/ha), jonka voidaan katsoa olevan ekologisesti
perusteltu minimitavoite lahopuun määrälle.”Tuosta siis (18+36)/2=27 m3/ha.
”Eipä vuonna 2007 juuri kukaan nähnyt kuusikon jakokasvatuksessa riskejä.”
Tilanne on tosiaan muuttunut yllättävän nopeasti. 10 vuotta sitten kuusi oli ihan ok valinta uudistusalalle, jos juurikääpää ei ollut.
Meidän kannattaa laittaa paukut siihen, että me täällä velkaantuvassa maassa saamme tuotettua mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä ympäristökuormituksella. Siihen emme voi vaikuttaa, mitä muualla tapahtuu. Se tiedetään, että kovasti muualla on halukkuutta kilpailla meidän kanssa eli ei tässä savujaolla pärjätä.
Teollisuus varmasti pyrkii kasvattamaan arvonlisää. Usein arvonlisän kasvatuksen tärkeyttä korostetaan, mutta miten yhteiskunta siihen voi vaikuttaa muuten kuin yrittää nyt edes saamaan peruskoululaiset lukemaan ja laskemaan. Ei ole konkreettisia esityksiä jalostusarvon nostosta kuulunut tällaista esittäneiltä.
Mitä ovat sopivat kohteet lahopuille? Aukoissa säästöpuita muutama kuutio/ha, suojelualueilla ja muille metsätalouden ulkopuolelle jääneissä kohteissa vähän enemmän, lisäksi talousmetsissä siellä sun täällä se 5 kuutiota, jonka määrä jatkuvasti kasvaa. Harvennuksissa voi jättää teköpökkelöitä, mutta eipä niistä kuutioita kerry. Vaikea kuvitella joitain hyvin pienialaisia tuulenkaatoryhmiä lukuun ottamatta nähdä itsellä sopivia paikkoja 20 m3/ha lahopuustolle. Ei niitäkään joka hehtaarille talousmetsä kaipaa.
Eipä metsäyhtiön esityksessä varmaan kovin suurta painoarvoa metsänomistajan edun toteutumiselle annettu. Tosin voihan olla, että siellä ihan vilpittömästi katsottiin päätehakkuu turvallisimmaksi vaihtoehdoksi. Ei nuo riskittömiä valintoja ole.
Aloittajan virhe on tässä:
Meillä on pilvin pimein kasvunsa lopettaneita järeitä havumetsiä…
a) latvukset ovat vielä suhteellisen pitkät ja neulasisto tuuhea
”Kun tähän yhdistettiin nuoren, hyvin vähällä elämänkokemuksella varustetun puoluejohdon ilmastojulistus keskellä Ukrainan sotaa ja koronan mukana tullutta talouskurjuutta, ei tarvitse ihmetellä kannatuksen sulamista.”
Taisi tulla laskuvirhe. Huomio Ukrainassa, työrauha omien asioiden hoitoon. Sama, josta Anneli mainitsee toisaalla Kiinan osalta. Erona vain se, että kiinalaisten taktiikka ei ole osoittautunut laskuvirheeksi.