Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tekoja tarvitaan, mutta metsästäjien protesti ei ole oikea tekotapa. Siinä vain rikotaan, kun pitäisi rakentaa. Ihan varmasti liitto- yms. tasolla pyritään vaikuttamaan päättäjiin jatkuvasti.
Kenttä on hajallaan, jos osa porukasta rikkoo, kun pitäisi saada toiminnalle laillinen pohja. Suorittavan tapa etsiä syitä, miksi metsästys milloinkin loppuu ja mitä siitä seuraa, ei ole kestävä tapa toimia. Kansa saattaa nähdä tällaisen kiristyksenä, mikä ei anna tukea toiminnalle.
Tuollainen huutoäänestys on kuitenkin huono tapa käsitellä asiaa. Mitä sanoo vähemmistöön jäänet kärsijät, esim. lammastilalliset.
Vaikein asia tässä on se, että kukaan suomalainen ei ole kokenut tilannetta, jota luontoväki nyt tavoittelee eli petojen määrän reipasta kasvua ja metsästäjien organisaatiorakenteiden rikkomista. Kun muutaman vuoden päästä huomataan, että petojen määrän kasvun takia ongelmat alkaakin yllättää (tilanne ei jatkunutkaan entisellään), ei tilanteeseen enää voida puuttua. Silloin huomataan, että nyt moitittavana pidetty toiminta eli kannanhoidollinen metsästys olikin se, jolla tilanne pidettiin hallinnassa. Sitä typeryyttä, jossa asiat kuvitellaan hoituvan itsestään ja itsellä on varaa leikkiä, on tässä yhteiskunnassa aivan liikaa.
MTK:lla oikea ote tilanteeseen.
Suorittava: ”Asiaa tulevat varmasti vauhdittamaan häiriöt vapaaehtoisen suurriistavirka-avun toiminnassa. Intensiteetti laimenee myös sorkkaeläinten metsästyksen rintamalla ,joten päättäjien on syytä pitää kiirettä pattitilanteen purkamisen kanssa.”
Metsästäjien pitää pitää provosointiyritysten keskellä pää kylmänä, koska hyökkäyksen tavoitteena on rikkoa metsästäjien yhtenäisyys. Sorkkaeläinjahtia ei pidä himmata, eikä srva-toimintaa laittaa tauolle protestina. Sehän vain antaa kuvan, ettei metsästäjät hommaa kykene hoitamaan, joten valta siirtyy ym:lle. Oikeuden päätöksen jälkeen susien määräkään ei ole ehtinyt kasvaa, joten susivaaran kasvu ei tämän kauden aikana aiheuta metsästysinnon laantumista.
Olen VJJ:n kanssa samaa mieltä. Sopivasti kostea maaperä ei toimi puun tuotannon kannalta kelvollisesti ojittamattomana. Puuston haihdutusvaikutuksen varaan lasketaan liikaa. Varsinkin täällä, joss on paljon savimaita, hapettomaksi tukahtuva maaperä on ongelmallinen etenkin koivulle. Kuusi tosiaan on märässä hyvin herkkä tuulituhoille ja nyt, kun täällä on satanut paljon ja maasto täysin veden kyllästämää, se ei edes jäädy ilman pitkää poutajaksoa ja pakkasia. Voi tulla ongelmalliset korjuukelit etelään.
Tietysti kunnostuksissa pitää kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumista estää. Vesistövaikutuksia ei pidä kiistää, vaan minimoida haitat.
Suden takia poliisi lähti liikkeelle, ei tosin lampaita suojelemaan:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e9accc52-cadb-4b61-acb3-189c5254fb03
Hannun epäilyt on luonnollisia, mutta toistosta ei ollut kyse. Moni susien suojelija siellä kyllä omaa asiaansa näyttää toistavan ilman ongelmia. Ja ei tuossa, mutta monissa metsäuutisissa eräs mettänpeikko saa ihan vapaasti laukoa mielipiteitään. Siinä saa välillä kyytiä virkamiehet ja organisaatiot, joskus asia jää vähemmälle. Puolueettomaksi en siis linjaa voi sanoa.
Salaliittoa en ottanut puheeksi, sen teki Hannu.
Mikä onkaan oikeaa monimuotoisuutta ja miten sitä mitataan. Onko se mosaiikkia, josta löytyy monenlaista elinympäristöä, mutta jossa luontaiseen verrattuna luonto ei ole saanut kehittyä rauhassa ja jossa elinympäristöt ovat pienialaisia. Vai onko se yhtenäisempää luontoa, jossa ihmisen vaikutus on vähäisempi ja mosaiikkimainen vaihtelu vähäisempää.
Entä onko lehtojen luontainen kuusettuminen ok vai onko luontoväen suosima tapa kaataa kuusia parempaa monimuotoisuutta.
Ymmärrän tuon näkemyksen. Toisaalta siinä on suuri vaara, koska luontoväen tavoitteena on rikkoa metsästäjien ja metsäalan yhtenäisyyttä. Tällöin valtatyhjiöön pyrkii luontoväki. Sitäkö me halutaan.
Ymmärtääkö kansa, että metsästäjät lopettaa peurojen ja supikoirien metsästyksen, koska eivät saa lain vastaisia ilveslupia.
AJ: ”Gla, oikeasti vanhoja metsiä on niin vähän Etelä-Suomessa, että suojelupinta-alat jäävät aivan olemattomiin, ellei mukaan oteta myös luonnontilaisen kaltaisia. Ne ovat suojelun kannalta monesti yhtä arvokkaita kuin oikeasti vanhat kohteet.”
Kyllä, mutta kirjoituksessa annettiin ymmärtää jotain muuta kuin mitä ajettiin takaa. Kun linjauksia vedetään, pitää määritellä täsmällisesti, mitä halutaan suojella. Avointa valtakirjaa ei suojelijoille pidä antaa.
Tässä taloudellisessa tilanteessa olisi järkevintä suojella avohakkuualoja.
