Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Polkujen sorastuksessa kyse on rahasta. Kansallispuistojen osalta tavoitteena on ollut laajentaa sesonkia hiihtokauden ulkopuolelle. Aiemmin vaeltajista ei ole saatu riittäviä turistimassoja tuomaan alueelle rahaa, joten maastopyöräily on ollut siihen ratkaisu. Pyöräilijät myös käyttävät enemmän rahaa alueella kuin rinkka selässä kulkevat vaeltajat.
Kesäajan kävijämäärien kasvusta seuraa tietysti polkujen kulumista ja sorastusta on käytetty ratkaisuna siihen asiaan. En lähde siihen keskusteluun, kuluttaako pyöräilijä polkua enemmän kuin kävelijä vai toisinpäin. Kävijämäärien kasvun lisäksi pyöräilijän päivittäin ajama matka on moninkertainen vaeltajan kävelymatkaan verrattuna, mikä tuo oman kertoimensa kulkumäärään (jos tällainen termi hyväksytään kuvaamaan asiaa). Mutta juurisyy on siis alueen elinkeinoelämän tavoitteessa saada lisää asiakkaita. Onko tämä ko. kansallispuistosta annetun lain 1§ tavoitteiden mukaista, siitä voi jokainen muodostaa oman mielipiteen.
Annelin linkissä hesarissa: ”Jos viimeisiä jäljellä olevia arvokkaita, lähellä luonnontilaa olevia metsiä ei nyt haluta turvata laajalla suojelulla…”
Jutussa käsitellään vanhoja metsiä, jolloin lukijalle syntyy mielikuva vanhoista metsistä. Lopussa kuitenkin laajennetaan tarkastelu koskemaan väljin kriteerein määriteltyä metsäalaa eli lähellä luonnontilaa olevia koskevaksi. Mitä ne ovatkaan ja paljonko niitä mahtaa olla.
Lisäksi tähän saakkahan tilanne on ollut jollain tavalla hallinnassa, kun kannanhoidollista metsästystä on voitu käyttää. Kun tämä mahdollisuus poistuu, myös kannan hallinta poistuu ja ongelmat alkavat lisääntyä.
On typerää kuvitella, että nykytilanteessa on muuttujana vain metsästys ja siitä luopumalla vain eläinten tappaminen loppuu. Uudet keinot ja pussillinen uusia ongelmia, tuttu mekanismi jo jatkuvan kasvatuksen tiimoilta.
Tähän tiivistyy ongelman ydin, lainaus wikipediasta:
Black Friday (suom. musta perjantai) on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on siellä kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Kaupat avaavat ovensa normaalia aikaisemmin, yleensä viideltä tai kuudelta, ja ne pysyvät avoinna jopa iltayhteentoista asti. Vuosittain amerikkalaiset kuluttavat päivän aikana kymmeniä miljardeja dollareita.
Yllättävän vähän tästä keskustellaan verrattuna talousmetsiin. Ei ole kansalaisaloitetta kieltämässä kauppojen suurinta ostospäivää, vaikka tällaisen kulutusjuhlan vaikutukset luonnolle on kiistatta tuhoisat.
Carina Lintula, Eläimille apua – ilman rajoja ry Hesarissa: ”Suomessa on olemassa täysin lainmukainen ja direktiivin mukainen järjestelmä suurpetojen hallintaan. Vahinkoperusteiset poikkeusluvat ovat olemassa, ja ne voivat olla tehokkaita, kun kyseessä on kiireellinen tilanne. Poliisilla on myös valtuudet puuttua tilanteisiin tarvittaessa.”
Teoriaa, käytännössä lupia voi saada vasta, kun vahinkojen määrä on noussut sietämättömälle tasolle. Eli vahinkoja ei haluta ehkäistä ennalta, kuten kaikessa muussa järkevässä toiminnassa. Lisäksi tulipalojen sammuttaminen on aina tehottomampaa kuin suunnitelmallinen toiminta. Kuka takaa, että osaava iskuryhmä on käytettävissä silloin, kun pilliin vihelletään.
Poliisi itsekin on todennut, että valtuudet siltä löytyy, muttei osaamista.
Tällainen asioiden pitäminen itsestäänselvyytenä saisi jo loppua. Varsinkin, kun kohteena on porukka, jonka toimintaa yritetään kampittaa.
”Ennaltaehkäisevät toimet, kuten oikein asennetut petoaidat, ovat osoittaneet toimivuutensa.”
Totta, vain järein versio ja sekin virheettömänä estää kohtuullisen hyvin vahinkoja. Realismia luitenkin on, ettei kaikille laitumille noita voi rakentaa, eikä kaikki aidat ole aina 100% virheettömiä. Siksi on typerää perustaa suurpetojen vahinkojen hallinta aitoihin.
”Suurpedot eivät luontaisessa ympäristössään kasva eksponentiaalisesti, vaan kantokyky rajoittaa niiden määrää ja lajeilla on kyky säädellä omaa kantaansa.”
Totta, mutta kaksi asiaa erottaa tuonkin kommentin todellisuudesta. Ensinnäkin meillä ei ole luontaista ympäristöä, vaan ihmisen muokkaamaa. Se tarjoaa paremmat olosuhteet suurpedoille kuin luontainen. Toisekseen, suurpetokannan suuruus vallitsevassa ympäristössä on ihmiselle sietämätön jo paljon ennen kuin lajit alkavat itse rajoittaa kannan kasvua.
”On huolestuttavaa, että maa- ja metsätalousministeriö on osallistunut kauhuskenaarion luomiseen, joka perustuu lainvastaisten lupien jatkamisen tarpeeseen.”
MMM:n ennusteita voi nimittää kauhuskenaarioiksi tai sitten realismiksi, miten vain. Valitettavan vähän silti palstatilaa saa aiheutuvien ongelmien hallinta. Etenkin niiden, joita alkaa ilmetä kannanhoidollisen metsästyksen loppuessa ja jolloin kannanhoidollista ei enää voi harjoittaa.
”Sen sijaan olisi harkittava suojelua vaativien direktiivilajien siirtämistä pois riistaeläinluokituksesta ja ympäristöministeriön vastuulle.”
Luontoväen tavoitteena on vallan siirtäminen ympäristöministeriöön. Se johtaisi suurpedoista aiheutuvien ongelmien hallinnan vaikeutumiseen. Tätä ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Jonkun mielestä ajatus voi olla houkutteleva, mutta nyt pitää olla kaukaa viisas. Jo muutaman vuoden kuluttua ongelmien määrä on entistä suurempi, eikä YM:llä ole halua, eikä työkaluja niistä vastuun ottamiseen.
”Tappamalla ei suojella uhanalaisia lajeja, vaan suojelun pitäisi keskittyä lajien säilyttämiseen ja niiden luontaisen elinympäristön varjelemiseen.”
Hyvin suojelu on tähänkin saakka onnistunut. Suurpetojen määrä Suomessa on suurempi kuin kertaakaan teollisen yhteiskunnan aikana.
”On aika tarkastella suurpetojen suojelun ja hallinnan tapoja uudelleen huomioiden sekä luonnon monimuotoisuuden että suurpetojen ja ihmisten rinnakkaiselon tarpeet.”
Muutoksen esittäjän velvollisuutena on esittää keinot muuttuneeseen tilanteeseen. Tyhjän päälle ei pidä heittäytyä. Mutta mitään konkretiaa ei toistaiseksi ole olemassa. Vain kevyttä jutustelua epärealistisista visioista, jossa kaikki pyörii luontoväen olettamien itsestäänselvyyksien varassa.
”Tulevaisuus voi olla yhteinen voitto kaikille osapuolille, kun keskitymme faktoihin, kestävään hallintaan ja yhteistyöhön.”
Miten joku voi tuollaista esittää, kun tavoitteena ei ole yhteistyö, vaan vallan siirto itselle ja suurpedoista kärsivien tahojen ongelmien vähättely.
