Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Hirviseurue selittää tilannetta. Ihmetellä voi, mitä kaveri itse ajatteli arkipäivien osallistumisesta.
Maanomistajilta saadut valitukset on tietysti huono meriitti. Mutta tässäkään asiassa ehdokkaan maanomistus ei ole kiinnostava asia, eikä omistus tietenkään ole mikään automaattiratkaisu jäsenyyteen.
Olet kertonut poikkeustapauksista, normaalien ihmisten kohdalla maanomistus helpottaa suuresti jäseneksi pääsyä.
Toisesta seurasta potkittu kaveri on luonnollisesti näyttönsä antanut. Siihen ei metsänomistuksella ole vaikutusta. Harmi tietysti, jos hyvä palsta jää vuokraamtta.
Toisen kaverin tilanne on erikoinen. Eikö teillä hyväksytä yksin peuroja tai rusakkoa kyttäävää, lintuja tai muuta pienriistaa metsästävää? Talkoovelvoitteet pitää hoitaa ja jos viikonloput on kiinni, niistä voi tulla ongelma. Mutta yhteisjahdista pois jääminen kuulostaa tekosyyltä olla hyväksymättä seuraan.
Suorittava: ”Ei se metsän hankkiminen välttämättä edes riitä siihen ,että pääsisi seuraan. Se voi olla myös este ja osoittaa vain liikaa innostusta metsästystä kohtaan.”
Jos on suht normaali ja yhteiskuntakelpoinen kaveri, eiköhän metsän omistus avaa portteja useimpiin seuroihin. Toki poikkeuksia voi olla, mutta turha niitä on näissä keskusteluissa korostaa.
Jos ostan uudelta paikkakunnalta metsäpalstan ja laitan paperit seuran jäsenyyteen vetämään, tuskin saan hakemusta bumerangina, koska olen ollut liian innokas.
”Tieto omapäisistä ja yli-innokkaista seuraan mielivistä liikkuu yllättävän liukkaasti.”
Varmasti näin ainakin pienillä paikkakunnilla. Mutta ei siis liity varsinaisesti metsän omistamiseen.
”Asia varmentuu asianomaisen tarjotessa alueensa vuokrasopimuksen irtisanomista ,jos ovet seuraan eivät aukene.”
Tällä palstalla ollaan kuultu monta tarinaa sopimusten irtisanomisperusteista. Jokin erimielisyys on yleensä taustalla. Mutta jos asiallinen kaveri ei pääse seuraan edes metsänomistajana, en yhtään ihmettele jos sopimukset jää tekemättä. Onko se oikea reaktio, se on eri juttu.
”Epäkelvon jäsenen ottaminen seuraan on kuitenkin isompi ongelma. Tällainen pilaa helposti koko seuran maineen.”
Metsästys on varmasti poikkeus yhdistystoiminnassa, miten suuri merkitys sopimattomalla persoonalla jäsenenä voi olla ja siten tietty varovaisuus on paikallaan. Toisaalta epäkelpoisuus voi olla venyvä käsite, jos seuran toimintakulttuuri ei ole sitä mitä julkisuudessa halutaan esittää. Epäsopiva voi olla sellainenkin, jonka seura kokee uhkaksi omalle päivänvaloa kestämättömälle toiminnalleen. Näin siis, jos aletaan tapojesi mukaan hakea poikkeuksia.
”Tunnen erään metsänomistajan jolla on 400 ha metsää ja metsästää hirviä. Hän ei varmaan ole metsänomistaja.”
Hurraa, löytyi yksi metsästäjä, jota voidaan kutsua metsätalouden harjoittajaksi. Itse tunnen yhden 3 ha omistajan. Tuskin tällä metsällä on taloudellista merkitystä omistajalleen.
Ei kai titteli metsänomistaja tarkoita yhtään mitään. Joku on perinyt metsät, toinen ostanut 5 ha päästäkseen hirviporukkaan. Kahvipöydässä huomaa, miten ohutta tietämys metsänhoidosta monilla on.
Sitten kun voi kutsua itseään metsätalouden harjoittajaksi, puuntuottajaksi tms. ja kasvattaa koivu- ja mäntytaimikoita, sitten on jotain pohjaa kytkeä metsästys ja metsänomistus toisiinsa. Taitaa jäädä vähemmistöön tämä porukka.
