Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Seurasin kerran majavan uiskentelua. Tuosta on mahdotonta tunnistaa lajia. Se taas tuottaa ongelmaa kaatoluvan suhteen. Luken kartta ei liene riittävä tunnistusperuste.
Sitäkin jäin miettimään, että aika pieni on majava maalina, kun vielä liikkuu. Ja jos laukaus osuu, uppoaako ruho pohjaan ja mätänee sinne vai kelluuko se, jolloin sen saa vedestä pois.
Polttopuun arvon laskennassa on monta muuttujaa, joille pitää antaa joku oletusperusteinen arvo. Yksiselitteistä faktaa ei ole olemassa.
Jos puuta poltetaan avotakassa, hyötysuhde on liki nolla. Varaavassa takassa se on parempi, mainosmiehet puhuu 85%:sta, mutta todellisuus lienee paljon heikompi. Hatusta voisi ottaa 60%. Kiuas ja hella ovat oletettavasti jotain nollan ja 60% väliltä.
Puun lämpöarvo löytyy netistä. Silloin saadaan selville puun taloon tuottama lämpömäärä/poltettu puumäärä. Pitää vielä laskea klapien teon kustannukset, mitä kaikkea siihen laskeekaan. Kun tiedetään poltetun puun määrä ja jos vaihtoehtoista lämmitystä ei tarvita, on tulos oletetun sähkön määrän x sen yksikköhinnan erotus. En ala laskea esimerkkiä oletusarvoilla. Saat tehdä sen itse.
Itse poltan puuta, joka haittaa metsätalouden harjoittamista eli puut pitäisi joka tapauksessa poistaa. Leimikkoa niistä ei kuitenkaan saisi aikaan, joten puulla sinänsä ei ole arvoa. Kuluja tulee matkoista, sahan bensasta yms.
”Mikäli vuokralainen ei sopimuksen päätyttyä pura voimaloita ja ennallista alueita saa vuokranantaja realisoida purkuvakuuden ja käyttää sen tarvittaviin toimenpiteisiin.”
Miten sopimuksen kesto ja vakuuden suuruus on määritelty?
”Myös uuden vuokralaisen jos semmonen sattusi tulemaan tulee sitoutua siirron yhteydessä tähän.”
Tehdäänkö tässä tilanteessa kolmikantasopimus vai miten voit valvoa, että etusi tulee huomioitua?
Perintöasiat on ihan oma suonsa. Mahtaako linjauksia olla verottaja tehnyt.
Lauri: ”Se tasaisuus on joidenkin silmille tärkeää, niille puille ei niinkään. Joskus sinne tulee ajouria sun muuta niin niitä aukonreunapuita tulee lisää.”
Tasaisuus raivauksen jälkeen ei ole olennaisin tavoite, vaan riittävä tila kasvatettaville puille. Metrin välein en puita jätä edes aukon reunaan, 1,5 m pitää vähintään olla etäisyyttä seuraavaan.
Jos kovin epätasaista on, silloin runkoluku jää väkisinkin kovin vaatimattomaksi.
Itselläni on taktiikkana raivata puusto ennen ensiharvennusta sellaiseen asentoon, jossa puilla on tilaa kasvaa ensiharvennukseen. Jos rästit yltää hakkuuvaiheseen, silloin on vaikea antaa yleispätevää ohjetta. Alempaan asemaan jääneet on monesti niin heikosti kasvavia, etei elpymistä tapahdu. Riskinä on tuuli- ja lumituhot.
Varjostus on tuossa vaikuttavana asiana. Missään tapauksessa ei ole perusteltua kasvattaa metrin etäisyydellä toista puuta. Ne alkaa ahdistaa toisiaan joka tapauksessa ennen ensiharvennusta. Etukasvuisissa voisi karkeasti sanoa sopivan etäisyyden olevan taimien pituuseron verran. Jos alemman jakson taimi on 1 m ja ylempi 4 m, alle 3 m etäisyydellä alemman jakson kasvu kärsii. Valopuut enemmän, kuusi vähemmän, jos ylempi jakso on valopuuta. Kuusi ylemmän jakson puuna varjostaa enemmän kuin valopuut. Jos ylemmän jakson puu kasvattaa leveät oksat, sekin vaikuttaa myöhemmin. Latvuksen leveys voi olla useita metrejä, jolloin liian lähellä kasvavan yläpuolelle tulee toisen oksat. Mikään puulaji ei latvustaan saa kasvatettua toisen puunnoksiston läpi.
Jos haapoja ja muuta etukasvuista puuta on kokonaisuutena vain vähän, eikä niistä ole luvassa ostajaa kiinnostavaa leimikkoa, raivaisin ne maahan. Nelimetrisestä ei saa edes polttopuuta itselle. Joitain yksilöitä kannattaa jättää tulevaisuuden säästöpuiksi, tekopökkelöiksi ja muutenkin monimuotoisuutta lisäämään. On hyväksi metsän vastustuskyvylle. Haapa on monimuotoisuden kannalta ehkä tärkein puulaji, lisäksi sen karike parantaa maaperän laatua ja nopeuttaa ravinnekiertoa. Tämä on tärkeä asia etenkin happamassa kuusikossa. Jos jossain on vain haapaa, se on luonteva paikka antaa niiden kasvaa.
Kuusi kasvaa kohtuullisesti harvan lehtipuuston alla, mutta toki avoimena silti paremmin. Haapojen takia (niistä saatavien hakkuutulojen takia) ei kannata kuusen kasvua jarrutella.
Varsinkaan mänty ei kestä varjostusta, joten missä mäntyä on tarkoitus kasvattaa, etukasvuiset pois.
Vadelman osalta reikäperkaus riittää. Pitää tehdä ennen kuin mänty joutuu varjoon. Jos syödyt taimet ovat menettäneet vain latvuksen, niistä voi kasvaa ok runkoja, kunhan trico alkaa toimia. Todennäköisesti pitää karsia myöhemmin huonoja oksia, ettei tule kaksihaaraisia runkoja.
Kylvömäntyjen kehitystä en ala arvailla. Sen näkee tulevina vuosina ja toiminta sen mukaan. Parempi liikaa taimia kuin liian vähän.
Peurojen määrään ei yhden maanomistajan tekemiset vaikuta mitään. Muutenkin homma on paikallisen metsästysseuran näpeissä, ellei naapurina ole joku kartano, joka järjestää asiakkailleen metsästystä tai hankkii tuloja kaupallisten metsästysretkien järjestämisellä. Silloin tavoitteena on maksimoida saalisvarmuus, ei vähentää peuroja. Mutta ainakin täällä peuroja on niin paljon, ettei edes kymmenen peuran ampuminen palstan tuntumasta vaikuta kantaan yhtään mitään.
