Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ellei kelvollista lahtivajaa ole, ei tarvitse ihmetellä metsästäjien puutetta. Noissa puitteissa rusakko tai ehkä Keski-Suomessa vielä jänis on se, mistä joku voi olla kiinnostunut.
Varmasti jollain seuralla on tilat, kenties jopa elintarvikehuoneistoksi rekisteröidyt. Mutta jos ei yhteistyö kiinnosta, silloin toiminnan kehittäminen on hankalaa.
Eikö metsästäjät saa myydä hirviä, vaikka elintarvikehuoneistoa ei olekaan? Toki kuusen oksassa riiputettua hirveä ei moni halua ostaa.
Suorittava: ”Seurojen yhdistäminen on yksi mahdollisuus ,mutta prosessi kestää kokemuksieni mukaan vuosia ja aiheuttaa lisäksi katoa metsästysmaissa , koska kaikki maanomistajat eivät hyväksy ”vieraita” metsästäjiä mailleen ja jättävät maansa vuokraamatta. Myös seurojen sisältä löytyy voimia, jotka vastustavat yhdistymisiä . On jopa mahdollista ,että hanke kaatuu siinä vaiheessa ,kun seuraa ollaan lopettamassa yhdistymistä varten ja riittävää enemmistöä lopettamiseen ei löydykään.”
Tekemisen sijaan teillä siis spekuloidaan sillä, miksi joku asia ei onnistu. Metsätaloudenharjoittajille yhteistyötä on tarjottu ratkaisuna sorkkaeläinongelmiin ja kun nyt pitää ratkoa sisäisiä ongelmia, nostetaan kädet pystyyn.
Seuraava askel taitaa olla osan alueista rauhoittaminen reservaateiksi ja jatkaa metsästystä pienellä alueella. Taas voidaan jatkaa valitusta, että kaikki tehdään kantojen leikkaamiseksi mitä voidaan.
”Joillekin tuntuu olevan erittäin vaikeaa myöntää ,että hirviä on vähemmän kun vuosikymmeniin. Kun olen esittänyt lukuja ja perusteluita , on se tulkittu valittamiseksi . Ei tilanne minun tekemisiini vaikuta , mutta jos kerron missä mennään ,se tulkitaan valittamiseksi.”
Ei se ole valittamista, että hirvikanta on alentunut. Se on valittamista, että alentumista pidetään huonona asiana, vaikka nythän ollaan metsästäjien määrittelemässä tavoitteessa eli kaiken pitäisi olla kunnossa. Ollaan kai totuttu jatkuvaan leikkaamiseen ja pelkän tuoton metsästäminen ei enää riitäkään.
”Kohta ei ole enää metsästäjiä ,joita syyttää hirvikannan koosta . Mitkä ovat keinot siinä tilanteessa. Hirvien määrä kaksinkertaistuu jo kolmessa vuodessa ,jos metsästyspainetta ei pystytä ylläpitämään.”
Kanta toki kasvaa, jos metsästys lakkaa ja se on ongelma. Etenkin, kun metsästys on vapaaehtoispohjalla eli ketään ei voi siihen velvoittaa.
Teillä ainakin kauriiden määrä on voimakkaassa kasvussa, joten eiköhän se tarjoa tekemistä useimmille hirviporukassa oleville. Aivan varmasti peurakin sinne leviää lähivuosina. Toki seuran talous pitää mitoittaa vastaamaan ainakin väliaikaisesti alentuvan saaliin määrää, eikä siitä kaikki pidä.
Kurissa pitämisellä tarkoitan sitä, että kanta ei merkittävästi kasva nykyisestä. Kun kuitenkin metsästäjien osuus kaadetuista eläimistä on suuri petoihin verrattuna, petojen määrän pitäisi kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin kompensoidakseen metsästystä.
Teoria luonnon tasapainotilasta on teoriaa, joka ei toteudu missään sellaisenaan. Ihminen on muokannut luontoa, joten sorkkaeläimille tarjoutuu hulppeasti ravintoa. Ei ainoastaan metsissä, vaan myös pelloilla. Kasvukauden ulkopuolella nykyään yhä useammin peitteisenä säilytettävät pellot ja syysviljan määrän lisääntyminen palvelee myös sorkkaeläinten ravinnontarvetta. Siksi sorkkaeläinten lisääntyminen on valtavan tehokasta. Suurpedot eivät lisäänny niin nopeasti, että pysyisivät perässä. Pikemminkin ylitiheitä kantoja rajoittaa taudit yms. tekijät kuin pedot. Yhdessäkään Suomen järvessä ei ole särjet vähentyneet petokalojen takia. Rehevissä järvissä sen sijaan esiintyy muita ongelmia. Myyrät eivät katoa petojen suihin, samoin jänikset/rusakot. Kantoja säätelee muut tekijät.
En halua nähdä sitä tilannetta, jossa sorkkaeläimet vähentyvät populaatiossa jylläävän sairauden takia.
Tällä hetkellä epäillään hirven tuottavuuden laskun syynä olevan kuumia kesiä.
Olen kertonut, miten pääsin kokeilemaan nykymuotoisen hirvikokeen ammuntaa. Treenitaustaa oli noin neljännesvuosisata aiemmin käyty armeija. Sen aikaisia tuloksia en muista, mutta ainakaan kuntsaria en saanut.
Käytännössä siis kylmiltään ammuttu koe tuli suoritettua helposti, joten en voi sanoa sen mittaavan minkäänlaista osaamista. Ehkä kyttäyksessä tuo riittää, vaikken sillä pohjalla elävään maaliin suostuisi ampumaan. Kun hirviä vähemmän kyttäämällä ammutaan ja peurojen seuruejahdissa tappava alue on paljon hirveä pienempi, voisi nykyinen hirvi- tai karhukoe oikeuttaa kyttäämiseen ja näiden rinnalla olla ajojahtiin oikeuttava vanhan mallin mukainen hirvikoe. Mutta nykyinen koehan ei perustukaan osaamisen mittaukseen, vaan se edustaa politiikkaa puhtaimmillaan.
Trigonometriassa taisi nyt tulla hylsy. Hirvikokeen taulu on 23 cm ja siihen ammutaan 75 metristä. 10 metristä tuo ei ole 7 cm, vaan 3 cm. Se on ilmakivääritaulussa neljän pisteen alueen koko. Toki myös luodin halkaisijan vaikutus pitäisi huomioida vertailuissa, mutta en lähde nyt siihen tarkkuuteen laskelmissa. Tämä ei kumoa sitä, etteikö ilmakivääri olisi erinomainen tapa harjoitella ammuntaa. Pitää vaan muistaa kaksi asiaa. Halpojen Gamojen ja Dianojen käynti on kolikon suuruusluokkaa. Kunnollinen ase ampuu lähes samaan reikään. Siinä puolestaan laukaisuvastus on 1/10 metsästyskiväärin laukaisuvastuksesta. Tällä on suuri vaikutus tarkkuuteen.
Aseluvan metsästysperusteella voi tosian saada ilman seuran jäsenyyttä. Perusteluissa ei voi käyttää hirven tai peuran metsästystä, ellei omista yhtenäistä vähintään 500-1000 ha aluetta, johon voi hakea omat kaatoluvat. Ja vaikka olisikin, kysymyksiä ainakin hirven osalta saattaa tulla siitä, miten metsästys käytännössä toteutuu. 300 kilon ruhon käsittely ilman seuran porukkaa on tekemätön paikka. Peurallekin lahtivaja on tarpeen, harva ruhoja keittiössä ilman avioeroa paloittelee. Saati, että on riiputtanut sen ensin sopivassa lämpötilassa.
Ilman metsästyseuran jäsenyyttä jää jäljelle pienriista, johon hirvikiväärin luvittamiseen voi joutua käyttämään mielikuvitusta. Poliisin ohjeen mukaan ase ei voi olla käyttötarkoitukseen liian tulivoimainen.
”Unohtui mainita ,että hirviä on jo niin vähän ,että kiinnostus jahtiin on muutamassa vuodessa romahtanut.”
Vuosia olet kertonut, miten pitää odottaa hirvikannan hoitosuunnitelman tehon vaikutusta.
Nyt hoitosuunnitelma on kyntensä näyttänyt ja ollaan päästy suunnitelman mukaiselle tasolle, joka sekin on metsästäjien määrittelemä. Sidosryhmät olisivat halunneet alempia kantoja.
En voi ymmärtää valitusta, että nyt metsästäjien kiinnostus loppuu, kun ei ole metsästettävää. Tätä on metsästäjät ihan itse tavoitelleet.
Alan lehtiä lukemalla ei vastaavaa valitusta ole tosin havaittavissa, joten suorittavan seuran ongelmissa taitaa olla kyse sen sisäisistä asioista, ei hirvikannan koosta. Ratkaisu löytyy alueelta, johon olet metsänomistajia kannustanut eli yhteistyö. Tällä kertaa naapuriseurojen ja paikallisten asukkaiden kanssa.
”Taitaa ruohonleikkuri kuitenkin olla tasoissa hirviin nähden ,kun puhutaan kuolemaan johtavista onnettomuuksista. Mönkkäri ja moottorikelkka ovat vielä vaarallisempia.”
Pitää varmasti paikkaansa. Elintapoihin liittyen alkoholi ja liikkumattomuus ovat molemmat ehkä tuhatkertaisesti vaarallisempia. Miten asian pitäisi vaikuttaa hirvipolitiikkaan?
Kuulostaa aivan samalta kuin metsästäjät olisivat määrittelemässä sopivaa sorkkaeläinkantaa.
Susiasiasssa on kaksi vaihtoehtoa. Joko Lukessa on mietitty asiaa puhtaasti biologian kannalta sivuuttaen täysin sen, että sudet pitäisi sovittaa yhteiskuntaan, jossa elää yli 5 miljoonaa ihmistä. Tämä ajattelutapa voisi tuottaa tulokseksi esim. metsätaloudessa sen, että kaupallisia hakkuita ei saa tehdä 30 prosentilla maapinta-alasta, lisäksi 30 % pelloista ja rakennetusta alasta pitää ennallistaa metsiksi ja soiksi.
Toinen vaihtoehto on se, että nyt tietoisesti tuloksia ohjataan susien suojelijoiden toivomaan suuntaan, kun on saatu kuristusote politiikasta termin ”suotuisa” myötä.
Samantekevää, kumpi on kyseessä. Vain Suomessa kyetään tällaiseen oman pesän sotkemiseen keskellä historian pahinta talouskriisiä.
