Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Veikkaan, että asiaan vaikuttaa metsänomistajan laskentakorkokin.
Mutta kiinnostavaa ei nyt ole se, pyrkiikö mo mahdollisimman hyvään tulokseen. Kiinnostavaa on se, miten tämä tavoitteisiinsa pyrkii. Uskooko satuja jk-metsistä, motokuskien virheettömyyteen ja osaamiseen vai luottaako biologisiin perusasioihin ja suoraviivaisen tuotantoprosessin tehokkuuteen.
En tietenkään toivo kenenkään jäävän suden hampaisiin. Mutta jos Torronsuon valokuvaajalle näin olisi käynyt, tilanteesta syntyvä keskustelu olisi ollut melkoisen kiinnostava. Jo nyt särähtää pahasti korvaan se, että asutuksen liepeiltä eli suomeksi sanottuna taajamista sudet häädetään muualle.
Maaseudulla, jossa myös ihmisiä asuu ja joiden elinkeinoihin kuuluu mm. kotieläimet, sudet saa vapaasti liikkua. On paikallisten asia suojautua susilta. Mutta kun susi kohtaa Etelä-Suomelle tyypillisen suoluonnon suojelemiseksi perustetulla alueella helsinkiläiden luontoharrastajan, susi saa häädön. Kuten kaupungissakin, myös suojelualueella löytyy poliisilta resursseja susien vahtimiseen. Mutta lammastiloille ei löydy.
Nostokoukku: ”Kuten R.Ranta hetki sitten kirjoitti, toisinajattelu on ehdottomasti kiellettyä ja tuomittavaa.”
Näinhän se on. Moon oikias ja muut vääräs. Reimakaan ei voi hyväksyä, että muilla voi olla erilaisia näkemyksiä järkevästä metsätaloudesta. Hänen tapansa uudistaa on ainoa oikea. Piste. Ja jotta tästä ei syntyisi epäselvyyttä, aletaan puhua keksityistä asioista, kuten metrin syvyisten vakojen auraamisesta.
Sikari: ”2 % vasta jatkuvassa kasvatuksesa. Mutta vielä jää pinta-alaa kokeilla muutakin.”
Minusta jk on yksittäisen metsänhoitajan vinkkelistä katsottuna enemmän ideologia kuin metsänhoitomenetelmä. Mitä esim. sinulla tarkoittaa jk? Kasvatat puustoa erirakenteisena siten, että alikasvoskuusilla on tilaa kasvaa. Mutta kun taimettuminen loppuu, toteat viisaammaksi tehdä päätehakkuun ja istuttaa aukkoon taimet. Kun katsotaan taaksepäin, oliko kasvatuksesti jk:ta? Ei tietenkään ollut. Huijasit vain itseäsi parin vuosikymmenen ajan.
Minullakin on erirakenteisia kuvioita, otsanahalla laskien n. 25%. Jatkuvaa kasvatusta en silti harjoita.
Näin siinä kävi. Kaupunkilaisia tervehtimään tullut susi karkotetaan aina pois asutuksen läheltä maaseudulle. Mutta kun susi tapaa luonnonsuojelualueella kulkevan helsinkiläisen, taas susi karkoitetaan. Mihin tällä kertaa, sitä en tiedä.
Taustalla oli ennätyksellinen hirvikanta. Sen jäljet ei muistikuvasta heti katoa varsinkaan, kun 10 vuotta putkeen ennätystasolta alentunut hirvikanta ei ole vielä erityisen pieni. Pitää olla näyttöä siitä, että koivun ja männyn viljelyn riski ei ole liian kova. Tätä ei ollut.
Samaan aikaan alkoi peurakannan räjähdysmäinen kasvu.
Kymmenkunta vuotta olen seurannut erään suojelualueen kehitystä. Puusto on järeää kuusta ja mäntyä, lisäksi erirakenteisuutta jonkin verran.
Aluksi siellä oli kaulattu kuusia moottorisahalla. Ne tietysti kuolivat. Tuuli alkoi kaataa kuusia, sekä kuolleita, että eläviä. Sen jälkeen ehjiä kuusia alkoi kuivua ja kaatua lisää. Nyt tuo alue on läpipääsemätön murroste. Elävät suuret kuuset ovat harvinaisia, lähinnä männyt on elossa. Alla kasvaa kuusitaimikkoa ja lehtipuuvesakkoa.
Onneksi tuossa yhdellä sivulla on korkea kallio, toisella naapurin koivikko. Kuusikkoakin löytyy, joten epidemia voi levitä.
Nyt en enää kerta kaikkiaan tajua. Susia pitää suojella. Mutta kun susi tulee kaupunkiin, soitetaan hätäkeskukseen ja poliisi karkottaa suden pois astulta alueelta. Kun luontoihminen näkee suden kansallispuistossa, taas tarvitaan poliisi karkottamaan susi pois kulkijan tieltä.
Poliisi tarvitaan suojelemaan ihmistä luonnonsuojelualueellakin.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e9accc52-cadb-4b61-acb3-189c5254fb03
