Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ensinnäkin siinä puhutaan vain hirvistä ja niiden määrästä, vaikka suuressa osassa maata kyse on hirvieläimistä, ei ainoastaan hirvistä. Tällöin perusongelman mittakaava vääristyy.
Toisekseen, karkotteesta puhumiseen tarttuminen olisi ehkä turhaa, kun kyse on syönninestoaineesta. Kirjoituksessa pidetään ongelmana sitä, ettei Tricoa voi tehdä lentolevityksenä. Oikeasti suurimpana ongelmana on taimivaiheen ajan toistuvan käsittelyn kustannus. Syönninestoaine ei missään muodossa ole ratkaisu ongelmaan, koska sillä vain siirretään ongelma toisaalle. Kilpavarustelua.
Ylipäätään jos verrataan moottoriruiskutusta lentolevitykseen, mikä mahtaa olla kustannusvaikutus?
Makarov susikeskustelussa: ”Kyllä ne sudetkin katoaa kun saadaan hirvieläinkanta vähemmäksi.”
Nyt kiinnostaa tietää, miten hirvieläinkantaa saadaan alemmas. Hirvikanta on metsästäjien mielestä jo liian alhaalla. Kun se on lisäksi tavoitteessa, hirvikantaa ei enää leikata.
Peurakantaa on vuosia yritetty leikata, mutta tuloksia ei tule. Tuottavuus on niin suuri, että jo nyt metsästäjät tekevät kohtuuttomasti töitä leikatakseen kantaa.
Kauris on pyyntiluvista vapaa, eikä sen kantaa arvioida yhtä tarkasti kuin peuran ja varsinkaan hirven. Silti vallitseva käsitys on, että kanta on selvästi kasvussa.
Metsäpeura ja kuusipeurakin ovat tarjolla lähinnä tietyillä alueilla, mutta kokonaisuutena ehkä merkityksettöminä. Tulevaisuudessa saksanhirvi leviää tänne ja koska se on tulokaslaji, ainakin luontoväki haluaa rajoittaa sen metstätystä. Lupia alkaa olla jaossa vasta, kun kanta on paisunut haitallisen suureksi.
Sisältyikö kommenttiisi ajatus, että nostat jalat pöydälle ja odottelet metsästäjien hoitavan hirvieläinkantojen leikkauksen, jonka jälkeen asiat on taas kunnossa vai millaisen vision myötä ”hirvieläinkanta saadaan vähemmäksi” ja paljonko sitä pitää leikata, jotta muutos on riittävän suuri? Akuutti ongelma on vhp, joten toin asian tämän otsikon alle.
Makarov: ”Kyllä ne sudetkin katoaa kun saadaan hirvieläinkanta vähemmäksi. Ruuan perässähän ne pääsääntöisesti liikkuvat.”
Idässä, jossa susia ja muitakin suurpetoja on perinteisesti ollut, hirvieläinkanta on niin alhaalla, ettei sitä pienempi taso ole realistinen. Monessa muussa paikassa on peuroja ja kauriita hirvien lisäksi. Riistakeskuksen mukaan suden saalisvalikoimaan sisältyvät myyrät, sopulit, jänikset, linnut, peurat, poro ja hirvi. Ilmeisesti myös supikoira kelpaa, ehkä myös kettu. Ihminen ei siis sutta voi vähentää ravintoon vaikuttamalla, koska sitä on luonnossamme kuitenkin tarpeeksi.
Ravinnon suuri määrä toki parantaa petojen elinvoimaisuutta ja mahdollistaa sen liki rajattoman kasvun. Nappaan lainauksestasi kohdan ja jatkan sen käsittelyä vhp-keskustelussa.
”Suorittavakin on huolissaan lampaista, miksei ikinä ihmisistä kun puhutaan hirvistä ja niistä aiheutuvista kolareista.”
Jos puhutaan susista ja lampaista, silloin puhutaan susista ja lampaista, ei hirvikolareista. Sen verran puolustan, jos tässä yhteydessä näin voin sanoa, suorittavaa, että hän on ärsyttävyyteen saakka ottanut puheeksi muut aiheseen edes jollain tavalla liittyvät lieveilmiöt, kun on hirvistä keskusteltu.
”Samoihin aikoihin susi oli tappanut koiran hirvenmetsästyksen yhteydessä. Monta sivua juttua ja kuvia miten perheen lemmikille oli käynyt. Asiat ovat valitettavasti monesti niin kuin suuri enemmistö asiat hyväksyy.”
Uutisarvo on eri asia kuin yksittäisen tapahtuman merkittävyys.
Mikkolan tilan tapaus kertoo hyvin sen, että luontoväen on kirjoituspöydän takaa on helppo viisastella suojauksilla. Realismia tuotannossa kuitenkin on se, ettei kaikkea voi suojata, eikä korvausten taakse voi piiloutua. Lähtökohta pitää Orpon leikkausbudjetinkin jälkeen ennätystahtia velkaantuvassa maassa olla se, että työnteon on tarkoitus tuottaa. Nyt Suomi laittaa kapuloita omiin rattaisiinsa.
– Lampaita on sekä omilla, pysyvillä laitumilla että naapurien mailla.
– Tilalla on tehty monenlaisia varotoimenpiteitä susien hyökkäysten välttämiseksi.
– Omat, pysyvät laitumet on petoaidattu, mutta tässä tapauksessa oli kyse naapurin mailla olevasta laitumesta. Ei ole kannattavaa rakentaa suuritöisiä petoaitoja sellaiselle alueelle, josta ei ole varmuutta, onko se ensi kesänä käytössä
– Loukkaantuneiden lampaiden hoitaminen ja vahinkojen korjaaminen on työllistänyt Lainetta niin paljon, ettei hän ole ehtinyt vielä perehtyä hakulomakkeisiin.
– Laskin meidän porukkamme käyttäneen yhteensä noin 66 tuntia akuutin sotkun selvittämiseen perjantaina. Päälle tulevat eläinlääkärin ja viranomaisten tunnit sekä kaikki jälkihoitoon ja selvittelyyn menevä aika
Vahinkojen torjuntaa kotieläintiloilla:
http://www.ts.fi/uutiset/5770834
Miten kävi:
Olen aivan varma, että maallikot eivät tätä ongelmaa saa hyvillä ideoillaan ratkaistua. Yritystä on ammattilaisilla ja jopa vihreilläkin ollut.
