Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tuskin paljon myyjälle, mutta jos ostaja saa sillä kasvatettua pari prosenttia puumäärää, sitten aletaan jo puhua jonkinlaisista kuutiomääristä.
”15-20 % :n lisäys energiapuun korjuun kokonaismäärässä näyttää toteutuvan, joskus jopa reilusti, kun huomioidaan 3 cm läpimitta, haavat, lepät, ja muu tavaralaji hakkuussa kelpaamaton puu. (oma kokemus)”
Toki näin kun huomioidaan muutkin puulajit sekä laatuvaatimukset. Silloinhan lisäys voi olla mitä tahansa 1 ja 99% väliltä. Mutta jos tarkastellaan vain latvaläpimittavaatimuksen vaikutusta kertymään, silloin jää ero todennäköisesti hyvin pieneksi. Ei latvuksista kuutioita kerry.
”Kuitupuun ja energiarangan kertymän ero on nykymitoilla (6cm/3cm) ollut 20% kahta puolen riippuen tietenkin leimikon laadusta.”
Puhutaan ilmeisesti pienikokoisista rungoista, josta ei euroja ole muutenkaan luvassa. 50 litraisesta rungosta 20% on 10 l. Hienosäätö sitten sen mukaan miten päin prosentit lasketaan, mutta suuruuluokka siis näin. Jos latvuksen paksuus on 4 cm, on sen tilavuus 1,3 l/m. 10 litran kertymään tarvitaan yli 7 m tällaista rankaa. 5 senttisen tilavuus on 2 l/m eli sellaistakin kuluu 5 m.
Kuulostaa siltä, että talousmetsässä 20% lisäys ei toteudu. Samaa mieltä olen siitä, että jätetään raivaamattomat pusikot keskustelun ulkopuolelle.
Paljonkohan energiapuun (ranka) kertymä oikeasti eroaa kuutioissa kuitupuusta ja paljonko latvaläpimitan pudotus 5 senttiin vaikuttaa? Eihän hellapuista kuutioita yleensä saada.
Ehkä enemmän on vaikutusta sillä, miltä työmaa näyttää, kun maahan jää vähemmän latvusta. Sekapuustoisissa energiakohteissa tietysti myös se, että kaikki puulajit kelpaa. Ja tekijälle mukavampaa, kun ei tarvitse välittää puulajeista ja laatuvaatimuksista.
Edellisen sivun Visakallon pellonmetsityskommenttiin. Ainakin vanhassa metsälaissa oli määritelty luontaisen uudistamisen toimenpiteet. Yllättävän paljon niitäkin oli, joten kun heinittynyt pelto ei itsestään taimetu, se on täysin odotettavissa oleva juttu. Eri asia olisi vaikka tuore ja täystiheä kuusikko, josta on kannot nostettu.
Niin meilläkin. Mutta laittaako ostaja maksimihinnat, kun joutuu korjaamaan myös vähemmän kiinnostavia kuvioita.
Itselläni oli juuri tällainen kohde. Tilalla piti tehdä pienen kuvion harvennus, mutta varsinainen kauppa tehtiin päätehakkuusta. Onneksi naapurustossa oli harvennushakkuu, joten samalla koneella ja siirrolla tuli tehtyä harvennuskin. Ei tarvinnut erikseen tuoda konetta tai vaihtoehtoisesti harventaa päätehakkuukoneella.
Metsänhoidosta puhuttaessa mukaan tulee muitakin päätöksiin vaikuttavia elementtejä, jotka esim. arvopaperikaupasta puuttuu. Reimakin on 10 vuoden aikana pehmentynyt kovasti ja ottanut mukaan päätöksiin ympäristöarvot. Noitahan joskus koitin nimimerkin Pöllö aikoina esittää, mutta kuuroille korville kaikuivat. Lisäksi tällainen tavallinen rivikansalainen, joka ei voi ammattisijoittajan tavoin valita sijoituskohteita maan ja taivaan väliltä, joutuu priorisoimaan. Asuntojakaan ei tavanomaisilla hakkuutuloilla hankita ja kun osakekauppa ei kiinnosta vähääkään, jäljelle jää metsän ulkopuolelta lähinnä rahastot. Niitä onkin monenlaisia ja niissäkin olen täysin pankin sijoitusneuvojan kristallipallon varassa.
Kun metsää hoidetaan, ei välttämättä kestä katsoa heikosti uudistuvaa ja heikosti puuta kasvavaa kuviota, vaikka se jonkun laskelman mukaan saattaisikin olla kannattavampaa kuin kalliimpi ja paremmin puuta tuottava. Toisaalta annan painoarvoa myös sille, että saan ostajaa kiinnostavia leimikoita. Heikko, josta ostajat eivät ole kiinnostuneita, saattaa olla huonompi kuin excelin mukaan pitäisi. Kun tällainen sitten laitetaan kiinnostavamman kuvion kylkeen, saattaa kaikkien puiden kantohinnat laskea.
Tulevaisuudessa korjuukustannukset ei ennusteeni mukaan ainakaan laske, joten asialla on jatkossa enemmän merkitystä kuin nykyään. Kun kiinnostavissa kohteissa on puuston määrä suuri ja jos puun hinta nousee kuten viime aikoina on tapahtunut, vaikutus kertautuu. Kun riskinä on lisäksi ympäristöväen asettamat rajoitukset metsätaloudelle, puuta pitää tuottaa tehokkaasti siellä, missä se on mahdollista.
Metsäekonomian perusteet ei käsittele näitä käytännön asioita ollakaan.
