Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Toki kiertoajan jatkaminen pitää hoitaa niin, ettei tilit vähene.
Ei uudistamisen fyysinen rasittavuus ole ongelma, vaan kustannukset ja ajankäyttö. Pidän niitä rasitteena metsätalouden harjoittamisessa.
Tuskin sentään ylitarjontaa varsinkaan metsäisissä ympäristöissä pesiville lajeille. Ainakaan täällä ei maisemaa eurokannokot hallitse. Jos luontoväki sanoisi aukkojen ja nuorten taimikoiden hallitsevan maisemaa, kun metsät on hakattu, sinunkin reaktio olisi täysin toisenlainen.
Muistakaa siis jättää kantoja myös harvennuksilla ja nuorten metsien kunnostushankkeissa. Saadaan pesäpuita ja hyönteishotelleja muuallekin kuin aukkoihin. Monet muut lajit kuin kolopesijät suosivat pesäpuina tiheikköjä ja talousmetsänäkökulmasta huonoja puita, jossa on tukeva alusta pesälle oksanhaarukassa. Näistä on pulaa hoidetuissa metsissä.
Uudistaminen kuuluu kiertoaikaan, mutta on sen ylivoimaisesti eniten työllistävä vaihe. Uudistamisen tarpeen vähentäminen kiertoaikaa pidentämällä on hyvä tavoite.
Sahalan tilanne ilmeisesti poikkeaa monessakin suhteessa tavanomaisesta. Ei ole hirvieläinongelmaa, suhde asiakkaisiin on 1000 ha pinta-alan takia erilainen kuin keskivertotuottajalla tai edes 200 ha ”suurtilallisella” jne. Minusta taviksen ei siksi kannata apinoida Sahalan ajatuksia sellaisenaan, vaan tehdä ratkaisut omista lähtökohdista.
Uudistaminen on kallista, korosta riippuen kustannuksilla on huomattava vaikutus kannattavuuteen. Stressaavaa se ainakin täällä on etenkin koivulla, kun yrittää torjua sorkkaeläintuhoja. Raivaamistakin riittää.
Vähän erilaista on kasvatusmetsien hoito.
Kolopesijöistä puheen ollen, käpytikalle pesäkoloja tuntuu löytyvän.
Susinevan suoalueella ja Mutkalammin tuulipuistoalueella riehuneessa maastopalossa tuhoutui yhteensä 227 hehtaaria metsää. Palo kuitenkin kasvatti alueen luontoarvoa ja monimuotoisuutta.
Onkohan tämä nyt loppuun saakka analysoitu asia vai ainoastaan Tolvasen kommentin ympärille rakennettu tarkoitushakuinen uutinen?
”Ei Sahalan mailla ole juurikaan hirviä eikä kauriita”
Tuo antaa melkoisesti mahdollisuuksia kestävän metsätalouden harjoittamiseen. Osaatko sanoa, poikkeaako hirvikannan hallinnan menetelmät siellä jotenkin muista alueista ja mikä kaatolupien myöntäjän rooli siinä on? 1000 ha alue on varmaan hyvä keino saada maanomistajan tahto kuuluviin. Aivan kuten saada kaupaksi 20 m3/ha ensiharvennuskin.
Tiedän kyllä, mitä tiheässä kasvatus juuristolle ja rungolle tekee. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, jos Sahalan sorkkaeläintilanteesta saadaan lisätietoa. Antonin juttujen mukaan hirvikanta taisi olla hoidettu mallikkaasti. Ja peurakantahan tuolla seudulla yleisesti ottaen on jotain 5% täkäläisestä.
Onko Lahti maaseutua?
Jutut menee aina vaan hurjemmiksi, jos kuvien koivut oli taimikkoa. Miltä kasvatusmetsä mahtaa näyttää.
Täällä on pienellä alueella satanut tuollaisia määriä viimeksi 30 vuotta sitten. Itse panostan taimikoissa enemmän hirvieläintuhojen välttämiseen.