Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Gla harhailee kasvuluvuilla, arvokasvulla puussa tarkoitetaan enempi myyntihinnanmuutosta eli on muutakin kuin kasvun -% -muutos.”
Ihan sama, mistä arvokasvu muodostuu. Reiman puustossa se on peräisin kuutiomääräisestä kasvusta. Kaikki lasketaan tasaveroisesti mukaan.
”Jos metsässä on 800 m3/ha ja kasvu on 8 m3/ha/v, niin metsä kasvaa prosentin.”
En ymmärrä, että maaperän sitominen alhaisen puustopääoman avulla kovaan suhteelliseen arvokasvuun olisi tavoiteltava asia. Jk:n ongelmana on se, että hakattavan puuston määrä alenee. Metsissä yleisesti ottaen se lisääntyy.
Jos oikein olen ymmärtänyt, Reimakin kasvattaa metsiään jaksollisena, joten kommentti tuli ehkä väärään paikkaan.
Kuinka ylhäällä ollaan eli onko juurikääpäriskiä, kun tuosta on hakattu pois kuusikko? Entä kuinka maaperä kuivuu kesällä?
Kivikkoiset maat pitää mielestäni miettiä huolella. Jos kivien osuus maaperästä on vaikka 50%, silloin maaperässä ravinteiden määrä on 50% vastaavasta kivettömästä maasta. Samoin maaperän kyky sitoa vettä. Jos maaperän voima jää vajaaksi kivien osuuden takia, riittääkö se järeän kuusikon tarpeisiin.
Kun kuivat kaudet ja kirjanpainajatuhot näyttää vaan lisääntyvän jatkossa, kynnys uudistaa kuuselle on ainakin minulla kova. Lämpö edistää myös juurikäävän kasvua.
Mitä mahtaisi saada aikaan, jos istuttaisi 500-1000 mäntyä ja kylväisi koivut? Ääneen en sano, mutta Metsälehden kokeilussa laittomaksi osoittautuneella menetelmällä Tricon levitys. Se antaisi ehkä mahdollisuuden taimikon raivaukseen ajoissa.
Monipiippuinen juttu nuo pitkokset ja sorastus. Toisaalta hyvä, että väki ohjataan niitä pitkin, maaston kuluminen vähenee. Toisaalta se laskee turistien kynnystä liikkua luonnossa eli kuormitus kasvaa. Lisäksi se lisää käsitystä luontoliikunnan odotusarvoista, rakennettu polku on uusi normaali. Toisaalta noiden huvipuistojen tarkoituskin on houkutella turisteja tuomaan seudulle rahaa. Pyöräilyn edistämisen tavoitteena on jatkaa sesonkia hiihtokauden ulkopuolella. Ja parempi suosia matkailua Suomessa kuin ulkomailla.
Mitään hyötyä ei ole siitä, että pitkokset lahoaa ja niitä pitää uusia useammin kuin mihin resurssit riittää. Puulle löytyy kyllä käyttöä, puun käytön edistämisestä ei tuossa tarvitse olla huolissaan. Toisaalta teräs on fossiilinen, energiaa vaativa raaka-aine. Olkoonkin uusiokäytettyä. Kunhan rakenteen elinkaaren päättyessä vanhat romut poistetaan, eikä jätetä uusien alle suohon museoitumaan.
Alikasvoksina kasvu on tietysti hitaampaa, eikä siinä saada selville lannoituksen vaikutusta kokonaisvaikutuksesta. Tasarakenteisessa puustossa voisi tutkia lannoituksen ja runkoluvun vaikutusta.
Erirakenteisessa verrokki voisi olla leppä vs koivu ylispuustona. Leppä menee energiaksi, koivusta saattaa saada tukkiakin. Kuutiot ei kerro kaikkea.
Lehtipuun karike on maaperän laadun kannalta hyvä asia. Koivun kasvatus ei kuitenkaan lannoita maaperää, vaan sitoo maaperän ravinteita muiden puulajien kasvatuksen tavoin. Lannoituksella ainakin itse ymmärrän, että kuviolle tuodaan lisää ravinteita.
Leppä lisää vaikutusalueellaan maaperässä type n määrää. Toisaalta leppä vie tilaa kasvatettavilta puilta. Minulla ei ole tietoa, millainen määrä ja minkä kokoisia leppiä tarvitaan tietyn arvoisen lannoitusvaikutuksen aikaan saamiseksi. Samaan tarkasteluun täytyy ottaa mukaan talouskäytössä olevan runkoluvun supistuminen.
Tunnen raviharrastajia katsomon puolelta ja heilläkin vain vedonlyönnin voitot lasketaan. Ei kuluja.
”koivuja ja muita ravinteita tuottavia kasveja sallien sopivalla tiheydellä puut kasvaa lustoa kaksikertaa nopeammin tasaikäiseen verraten.”
Tarkoitetaanko tässä sitä, että myös koivut tuottavat ravinteita maaperään? Miten tuo mahtaa tapahtua?
Leppä kerää typpeä, mutta harvalla leppää niin paljon sekapuustona kasvaa, että sillä olisi kuviolla merkittävää vaikutusta kasvatettavien puiden typensaantiin. Oliko muita puita, jotka tuottavat ravinteita?
Suorittava: ”Tulos voi olla jk:ssa plusmerkkistä yhden omistajan hallintakauden verran , mutta seuraavalle onkin tarjolla pelkkää miinusta. Sitähän Perko ole enää ihmettelemässä.”
Tämän takia olisikin parempi puhua poimintahakkuista jk:n sijaan. Edelleenkään päähäni ei mahdu se, miten voidaan puhua jk:sta, kun sallitaan optio avohakkuusta ja metsän uudistamisesta. Ja kun puhutaan metsätaloudesta, tuo optio täytyy olla käytettävissä. Siihenhän metsälakiuudistuksin perustuu eli valinnan vapauteen käyttää kulloinkin tilanteeseen parhaiten soveltuvaa menetelmää, Pukkalan hybridiä.
