Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Juuri näin. Tietysti jos jk yleistyy ja se alkaa vaikuttaa esim. hiilinielujen kautta muihin asioihin, silloin muidenkin tekemiset alkaa kiinnostaa. Tällä hetkellä kyse on niin pienen mittakaavan toiminnasta, ettei sillä ole merkitystä.
Veikkaan, että on paljon todellisuudessa jaksollisesti hoidettavia metsiä, joihin on tehty poimintahakkuu ja joita siten pidetään jk-kohteina.
Ja kun nyt ollaan monimuotoisuusotsikon alla, markkinointi pätee myös luonto- ja virkistysarvoihin. Siinä on potentiaalia suurille pettymyksille, kun kansalaiset kuvittelevat poimintahakkuun tuloksena olevan valoisa metsä, jossa on kiva poimia marjoja. Todellisuudessa tuloksena on varsin risukkoinen kohde, jossa ei todellakaan ole yhtään sen mukavampaa kuin avohakkuulla, josta sentään yleensä kerätään risut pois.
Ilkka varmasti on laskenut asiaa huolellisesti ja siten tuohon tulokseen tullut. Kun kuitenkin Keski-Euroopassa on hävitetty metsät suurelta osin eli edes talousmetsää ei ole luonnolle tarjota ja silti luonto on satoja vuosia tällä systeemillä elämäänsä elänyt, lähtöarvot voidaan kovin monella tavalla määritellä. Kukaan ei ole oikeassa tai väärässä. Siksi käytin asiantuntijoiden korvaan ikävää ilmaisua hatusta vetämisestä.
Edelleen takerrun hakattuun puumäärään. Kun poimintahakkuussa tarvitaan 3…4-kertainen pinta-ala, lopputulos voi olla luonnolle vähintään yhtä huono kuin jaksollisessa. Merkityshän on vaikutuksen ja pinta-alan tulo. Siksi olen korostanut menetelmän sijaan toteutustapaa eli kasvatusvaiheessa pyritään sekametsiin, erirakenteisuuteen sekä huomioidaan laho- ja jättöpuut jo tässä vaiheessa. Kun puusto saadaan kasvamaan hyvin, käsiteltävät pinta-alat voidaan pitää mahdollisimman pieninä. Tästä onnistumisestahan kertoo se, että hakattavat pinta-alat ovat pysyneet suunnilleen ennallaan, vaikka teollisuuden puun käytön määrä on vuosikymmenien aikana kasvanut selvästi. Tällöin on aina tarjolla peitteistä metsää, vaikka aukkojakin tehdään.
”Hömötiainen ei ole olennainen asia mietittäessä kumpaa käytetään, avohakkuuta vai jatkuvaa kasvatusta. Virkkalan mukaan olennaista olisi, että Etelä-Suomessa olisi enemmän suojelualueita rehevissä metsissä.”
Laajasti kuitenkin uutisoitiin, miten eri hakkuutavat hömötiaiseen vaikuttaa. Tietenkään se ei ole ainoa arviointitapa, mutta tällaisia tietoja käytetään politiikassa, kun luodaan mielipiteitä ja ohjataan käsittelytapoja.
Suojelun määrään on sitten omat tavoitteensa. En ole nähnyt tavoitteita, jossa suojeltavan pinta-alan määrä olisi riippuvainen metsien käsittelymenetelmistä. On määritelty, että x% pitää olla peitteistä talousmetsää ja y% suojeltua, mutta liukumaa x:n ja Y:n välillä ei ole. Eli jos peitteinen vähenee, suojeltu lisääntyy. On siis vain hatusta vedettyjä tavoitteita noiden määristä.
Metsistä puhuttaessa ennallistetun alueen ylläpito edustaa hyvin pientä osaa kokonaisuudesta, enkä jaksa siitä olla kiinnostunut. Mielipiteenihän tiedät siitä, miten luonto hoitaa luontoa väärin. Perinneympäristöt puolestaan ei liity metsiin.
Jos verrataan, mitä hehtaarin käsittely avohakkuuna ja harsintahakkuuna vaikuttaa hömötiaisen elinolosuhteisiin, ollaan väärillä urilla. Avohakkuu tuottaa 320 m3 puuta, harsinta 80 m3. On selvää, että jos tuotantoa supistetaan 320 -> 80 kuutioon, ympäristövaikutukset lievenee. Kun kuitenkin puun tarve on edelleen 320 m3, ei verrata vain hakkuumenetelmien vaikutusta, vaan myös tuotannon volyymin vaikutusta.
Tutkimuksen mukaan 80 m3 hakkuu haittaa hömötiaista vähemmän kuin 320 m3 hakkuu, mutta tutkimus ei ota huomioon sitä, että todellisuudessa hakataan nelinkertainen pinta-ala, jotta tarvittava puumäärä saadaan jalostettua kuluttajan tarpeisiin. Tutkimus tarkastelee vain hehtaarin pinta-alaa ja yleistää sen tuloksen kattamaan koko markkinaa. Tällöin talon rakentajalta jää kolme seinää pystyttämättä, kun lauta loppuu kesken.
Talouskäytöstä luopuminen pitää määritellä tarkemmin. Ennallistetussa metsässä ei varmaankaan hakkuita enää tehdä, mutta siellä metsästetään, poimitaan marjoja ja sieniä, järjestetään retkiä ja muutenkin aluetta hyödynnetään. Padon purkamisen jälkeen joessa ei tuoteta sähköä, mutta siellä kalastetaan ja ajetaan paikallisen matkailuyrityksen vuokraamilla vesiskoottereilla tai melotaan kajakeilla.
AJ: ”Luonnonmetsän ja talousmetsän samanlaisuus tai erilaisuus on aivan asian ytimessä esimerkiksi ennallistamiskeskustelussa ja laajemminkin luontokadon torjunnassa. Onko peitteinen metsä luonnonmukaisempi kuin avohakkuu, ja onko luonnonmukainen kestävämpi tuhoja vastaan?”
Minusta ennallistamiskeskusteluissa ei puhuta siitä, onko jaksollinen luonnonmukaisempi kuin jatkuva kasvatus. Ennallistamisessa palautetaan luonto johonkin tilaan, josta eteenpäin se saa kehittyä luontaisesti. Tällöin metsässä ei siis harjoiteta enää metsätaloutta.
Avohakkuu on tietysti raju muutos luonnossa, mutta jaksollisessa metsänhoidossa vain yksi tapahtuma kiertoaikana. Jatkuvan kasvatuksen metsässä on useita muutoksia, lisäksi pinta-alat ovat suuria, joten ei jaksollisen vaikutuksia pidä arvioida yksin avohakkuun perusteella.
Oulun yliopiston keskustelua herättäneessä tutkimuksessahan tarkastelu meni pieleen heti perusteissa, kun arvioitiin vaikutuksia joko avohakkuussa tai harsintahakkuussa. Koko homma perustettiin siis käsiteltävän pinta-alan suuruuden mukaan. Minusta lähtökohdaksi olisi pitänyt ottaa vaadittavan puumäärän tuottaminen, senhän takia metsätaloutta harjoitetaan. Hehtaarit eivät ole itseisarvo metsätaloudessa.
En minäkään avohakkuusta pidä, mutta parempaakaan en tiedä, kun metsätaloutta harjoitetaan.
Tulkintasi on vähän karrikoitu. Sopivaan kohteeseen voi tehdä pari kertaa ns. jk-hakkuun, joka on todellisuudessa poimintahakkuu eli eri asia kuin jatkuvan kasvatuksen metsä.
Jos poimintahakkuita jatketaan, kasvu todennäköisesti heikkenee liikaa.
Totesin aiemmin, että talousmetsän vertaaminen luontaiseen ei ole millään tavalla kiinnostava kysymys. Tavoitteet on erilaiset, eikä luontaisuuden asteen määrittelyyn ole yhteismitallista määritelmää.
Tuosta kommentista en ymmärtänyt sanaakaan.
”Peitteinen metsänhoito on aina toiminut.”
Perustelematon väite, jota vastaan voisi esittää pussillisen perusteltuja vastaväitteitä.
”Koskaan metsänhoidon tapoihin ei ole kuulunut näivetyiset, kasvattaa jk metsää, ei mitään muutakaan metsää.”
Metsänhoidon tapoihin ei ole sinulla kuulunut kasvattaa metsää?
”Ei myöskään tarvetta perustaa jk metsää pystymetsään.”
Pystymetsä? Jokin muu kuin pystymetsä on kai avohakkuuala.
”Peitteiset metsät tulevat luonnostaan, jos ovat tullakseen.”
Peitteinen metsä tulee, kun aukkoon viljelty taimikko varttuu. Voi toki olla myös luontaisesti uudistettu.
”Korkeintaan voidaan ja pitääkin ohjailla, jossa riittävä valoilmasto (avovaihe) pioneeripuulajeille on tarpeen.”
Eli avohakkuu.
Toistaiseksi ei ole näyttöä laajemmassa mittakaavassa tammien tai vaahteroiden kasvatuksesta talousmetsässä, joten senkään varaan en ainakaan minä korttitaloa rakentaisi. Ylipäätään nämä Jovainin ja meteorologin ratkaisut osoittavat, miten toivottomasta tilanteesta on kyse. Ongelma on tunnistettu, mutta kaikki eivät sitä suostu hyväksymään, vaan esittävät keinoksi sen hallintaan taivaanrannan maalaamista.
Parempi olisi olla edes itselleen rehellinen.
Jovain: ”On ilmeisesti tehty tutkimusta, jossa mittaillaan alikasvoskuusia (näivetyisiä) ja käytetään nyt hyvän metsänhoidon periaatteita vastaan.”
Eli kun tutkimustieto sotii vastaan jatkuvan kasvatuksen käyttökelpoisuutta, silloin tieto ei kelpaa?
Tuossa on tutkittu kuusen taimien kasvua jk-kuusikossa, enkä minulla riitä natsat tuloksen kiistämiseen. Oli muistaakseni Sauli Valkosen tutkimus, löytyy varmasti hakukoneella.
Annelin kommenttiin liittyen lehtipuuston alla kuusi toki kasvaa nopeammin, mutta nyt päästään jälleen suosikkiaiheeseeni eli jatkuvan kasvatuksen jatkuvuuteen. Kun meteorologimmekin tunnistaa jk:n kuusettumisongelman, siihen jk todellakin muutaman harvennuskerran jälkeen johtaa sekametsässäkin. Vain kuusi taimettuu ja kun nämä aikanaan joutuvat isompien kuusten alla sinnittelemään, tulos tuo tuossa. Ratkaisuna on kuusikon hakkaaminen todella harvaksi, jolloin taimien kasvu paranee. Tällöin kuitenkin hehtaarikasvu puolestaan surkastuu alhaisen runkoluvun takia.
Meteorologin keino hakata pois ainoa taimettuva puulaji kuulostaa erikoiselta tavalta hoitaa metsiä. Parempi tapa olisi tunnistaa ongelma ja muuttaa metsänhoidon linjauksia tätä ongelmaa kunnioittaen, ei halveksuen.
