Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Olihan tuo vähän karrikoitu kuvaus tilanteesta, mutta pitää silti usein paikkaansa. Ei 30-50 vuotta / 1,3 metriä ole voittajan kasvua.
RR: ”En ole koskaan luonnossa liikkuessani ole ollut havaitsevinani, että luonto raivaa jostakin syystä syntyneen aukon putipuhtaaksi, mullistaa maan ja istuttaa siihen jalostetut puuntaimet. Ehkä en vain ole ollut riittävän tarkkaavainen. Tai ehkä olisi pitänyt lukea se biologian oppikirja oivaltaakseni mitä luonnossa huomaamattani tapahtuu.”
Ei luonto noin teekään. Kuvailet talousmetsää, jossa hyödynnetään niitä luonnon jalostamia asioita, joilla puu saadaan kasvuun. Maaperän lämpöä taimivaiheessa lisätään, koska luonnossa etelän puut kasvaa paremmin kuin pohjoisen. Luonnossa nopeakasvuisin voittaa kasvukilpailun ja syrjäyttää muut, joten taimikoissa tehdään halutuista yksilöistä voittajia. Luonnossakin tapahtuu jalostusta, koska kilpailussa voittajat jatkavat sukua. Ihminen tosin on ottanut mukaan laadun, luonto ei välttämättä ole yhtä kiinnostunut männyn oksakulmasta. Mutta alakynteen jääneet puut eivät ole pitkäikäisiä.
Jatkuvan kasvatuksen metsissä hakataan kilpailussa voittajaksi selviytyneet puut pois ja tehdään tilaa häviäjille. Ei ole sattumaa, että kuusen taimi jk-metsässä kasvaa 1,3-metriseksi 30-50 vuodessa. Lisäksi taimettuminen heikkenee metsän kuusettuessa. Luonto teettää tällöin alasta niin avoimen, että pioneerilajit pääsevät valtaan. Jatkuvan kasvatuksen metsässä näin ei voida toimia, koska tuloksena ei ole enää peitteinen metsä. Se ei kuitenkaan ole sattumaa, että ihanteelliseksi jk-kohteeksi määritellään sekametsä. Se on saanut alkunsa avoimesta vaiheesta.
Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa verrata näitä luonnollisuuden suhteen, en niin halua tehdä. Sinä voit harrastaa lyriikkaa, mutta mitään tekemistä sillä ei luonnon kanssa ole. Metsätaloudessa hyödyllisempää on harrastaa biologiaa.
Eihän luontainenkaan metsä kaikille lajeille kelpaa. On lajeja, jotka suoraan hyötyvät metsätaloudesta ja niitä, jotka hyötyvät metsätaloudesta hyötyvien lajien runsastumisesta.
Kun puhutaan maataloudesta hyötyvistä lajeista, se on arvokas asia ja hyödyn katoamisesta pääsee punaiseen kirjaan Metsätaloudessa ei tämä mekanismi toimi. Joku vaan on päättänyt, mikä on oikeanlaista monimuotoisuutta. Veikkaan, että luonnolta ei ole kysytty.
Sähköpostiini tuli juuri tiedote jostain kansalaisten mielipiteitä selvittäneestä tutkimuksesta. En ole tutkimukseen perehtynyt, mutta siinä ilmeisesti annettiin kolme vaihtoehtoa. Näistä kansa valitsi monimuotoisuushyötyjä korostavan suosituimmaksi.
Tässä on se ongelma, että luodaan malli, joka pitää sisällään annetut reunaehdot. Ne on kuitenkin vain jonkun määrittelemä mielikuva sen mallin sisällöstä.
Minun talousmetsäni ei ole yhdenkään aarin osalta luonnontilaista, silti pidän luontoa talousmetsäksi monimuotoisena. Löytyy todella järeää puustoa nuoremman päällä kuten suuria haapoja. Sitten löytyy suht tasarakenteista sekametsää, löytyy koivikkoa, jossa kuusi nousee alta, löytyy leppiä koivikossa ja isompien valtaojien reunoilla, löytyy hyvin erirakenteista sekapuustoa, löytyy raivaamattomia tiheikköjä jne. Minusta ei siis pidä luoda mielikuvia, ettei metsien lajistolle elinmahdollisuuksia löytyisi. Onhan jopa punaisen kirjankin mukaan metsät ainoa luontotyyppi, jossa kehitys ei ole mennyt huonompaan suuntaan. Yhtä hyvä tilanne ei ole esim. niillä luontotyypeillä, joihin ihmisen vaikutus ei ulotu tai ihmisen vaikutus on hiipumassa, kuten ns. perinneympäristöt.
RR: ”Eikö sinusta Gla jatkuva kasvatus ole lähempänä koskemattoman metsän tilaa, kuin jaksollinen kasvatus?”
Ei ole. Molemmat ovat talousmetsiä ja siten yhtä kaukana luontaisesta metsästä. Tai ehkä pitäisi sanoa, ettei talousmetsän vertaaminen luontaiseen ole millään tavalla kiinnostava kysymys. Ei talousmetsän tarkoitus ole matkia luontaista metsää.
”Luonnossa yl. vanhemman pään kautta puut poistuu, eikä kaikki kerralla kuin jaksollisessa.”
Ei pidä paikkaansa. Luonnossa isomman tuhon jälkeen alueelle tulee pioneerilajisto, joka voi olla hyvinkin tiheä. Tämä karsiutuu ensin alhaalta ja vasta myöhemmin ylhäältä. Luonnossa ylipäätään suurimmat puut pärjää parhaiten, varjoon jääneet menestyy paljon heikommin ja häviävät kilpailussa. Eri lajit pärjäävät kilpailussa eri olosuhteissa, esim. mänty pärjää kisassa muita vastaan karummilla paikoilla ja siten korjaa potin siellä, vaikka mänty vielä paremmin kasvaakin rehevillä paikoilla. Näinhän se luonto toimii, vaikka jk-markkinointi yrittää tätäkin perusasiaa kääntää päälaelleen.
”Kyllä tosiasiat pitää tunnustaa.”
Mistä asioista nyt mahtaa olla kyse?
”Se on kokonaan toinen kysymys, mikä arvo millekin näkökulmalle halutaan antaa.
Jos maksimoimme jotakin näkökohtaa, niin yleensä se on joltakin toiselta näkökannalta pois.”
Tietysti. Luonnon tavoitteena ei ole kasvattaa puita ihmisen tarpeisiin. Siinä kokonaisuudessa on luonnolla omat mekanisminsa, minkä takia luonto muodostuu sellaiseksi kuin muodostuu. Esimerkiksi myrsky- tai hyönteistuho ei ole luonnossa tuho, vaikka ihminen sitä tuhona ymmärtää. Luonnossa se on vaan normaalia kiertoa, jolla on omat vaikutuksensa jatkuvuuteen ja lajiston selviytymiseen.
