Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo: ”Harvemmassa asennossa puut järeytyvät ensimmäiseen harvennukseen mennessä enemmän, josta ostomies ja motomies aivan kiistatta tykkäävät. Kyllä harvennuspuun parempi järeys ainakin meilläpäin näkyy myös hinnassa.”
Onko 12 cm/12 m se koko jollaisen leimikon laitat myyntiin?
MJO: ”väitän, että yli 4000 tähdätyllä laukauksen harjoittelulla haastetaan Gla:kin tarkkuus.”
Ilmakiväärin laukauksia alle 100 gramman laukaisuvastuksella 10 m tauluun? Paljonko on keskiarvosi 60 laukauksen kilpailusuorituksessa 4000 laukauksen kokemuksella? Entä tuolla kokemuksella pisteet 100 m luodikkokisassa tai hirviradalla, kun laukaisuvastus onkin 1-2 kg.
En epäile, ettetkö ampuisi minua paremmin. Itsehän kerroin vain, miten 25 vuotta armeijan jälkeen sain tilaisuuden kokeilla kiväärillä (kaliperista ei tietoa, en hoksannut kysyä) ampua hirvikoetta vastaava suoritus ja se meni kerrasta läpi. Totesin myös, ettei tuo vielä anna valmiuksia riistalaukaukseen.
”Hyväkuntoinen tikan M65 haastaa laadussa kevyesti tämän päivän T3:set.”
Tuotakaan en epäile. Pitää vaan löytää hyväkuntoinen ase 10%:lla uuden Tikan hinnasta eli 150 eurolla. Eipä noita enää paljon liikkeellä olekaan.
”Yhteenkään venäläisvalmisteiseen kiikariin en ole Suomessa törmännyt.”
Välillä noita nettiaseiden valikoimassa on tarjolla. Tai joku muu vanha, jossa optiikka on ihan jotain muuta kuin nykyisessä 1000 euron perusputkessa.
”Mikä perikunnan myymissä aseissa on vikana?”
Pitää löytää hyväkuntoinen ase hinnalla, jossa minun esittämään verrattuna on yksi nolla vähemmän.
”Yleensäkään itse en hankkisi koskaan peura- tai hirvijahtiin 56 mm etulinssillä varustettua kivääriä.”
Ei 56 jahtikiikari olekaan. Nyt puhutaan otsikon mukaan peuroista ja niistä 80% ammutaan kyttäämällä. Niistä suuri(n?) osa pimeässä. Paras ja varmaan myös yleisin kiikari tuossa käytössä on 56.
”Painaakin kun synti ja aseen tasapaino on mitä sattuu.”
700 g syntiä. Pientä se on verrattuna kyttäyskiväärin 4 kilon painoon, kun jahtiputki on 200 g kevyempi.
Enemmän tasapainoon vaikuttaa 400 g vaimentaja piipun päässä. Kyttäyskäytössä liki pakollinen, jahdissakin yleinen. Mutta laita lipas täyteen patruunoita tai liimaa tukkiin rengaspainoja, niin saat painopistettä alas, jos 200 g kiikarissa on kriittinen asia.
”Huonoimmat ampujat eivät ammu millään aseella laukaustakaan.”
Kaikkein huonoimmat ampuu vähällä harjoittelulla riistalaukauksia. Yksikään ampumatta jätetty laukaus ei aiheuta vahinkoa.
Peurakeskustelussa oli juttua kustannuksista. Kun metsästyskiväärillä ei tarvitse 100 euron budjetilla treenata, mutta jos samaan kokonaisuuteen lisätään aseen ttehoa, syntyy vaikea ongelma. Kaveri luo asevalinnallaan mielikuvan osaavasta ampujasta, mutta treeni jää vähäiseksi. Se nostaa kynnystä mennä radalle, kun muut huomaisi surkeat tulokset. Metsässä joko tulee huonoja osumia tai sitten hirvi jää ampumatta, ”kun oli niin vaikeassa paikassa”. Hyvä tietysti, ettei ota riskejä, mutta toteutuuko homman tavoitteet tällöin?
Sako ilmoittaa 308 kupariluodille lähtönopeudeksi 780 m/s. 100 m päässä vauhtia on enää 719 m/s. Kun huomioidaan, että tuo on mitattu 600 mm piipulla, mutta äänenvaimentimen kanssa toimivassa metsästyskiväärissä on 510 mm piippu, luodin nopeus on 100 m päässä varmasti alle 700 m/s.
Täällä suurin osa laukauksista ammutaan peuroja kohti, joten 458 toimii vain omistajan jatkeena. Kun peuroja on paljon, kiinnostavaa tuskin on pieni ero lihahävikissä. Tärkeämpää on se, että eläin löytyy osuman jälkeen helposti. Ja että ammutaan kupariluodilla, jolloin ei tarvitse lyijyn saastuttamaan ehjän näköistä lihaa poistaa osumakohdan ympäriltä varmuuden vuoksi. Tosimiehet ei tietenkään välitä tästä, koska lyijy ei heidän lautasellaan ole huono juttu.
Näin eilen kaksivärisen Vitaran, olikohan musta katto ja muuten valkoinen vai toisinpäin. Oli aìka vaikuttava näky. Suzuki profiloituu omassa mielessä harmaan Corollan isoäidiksi ja Vitara edustaa merkin malleista sitä parhaiten, mutta tuolla kontrastilla joku oli päättänyt oikein räväyttää. Mitä jos Visakallokin laittaisi elämän risaiseksi ja päätyisi tällaiseen.
Suzukin imago vetoaa ainakin minuun, nettisivutkin on yksinkertaiset vailla kikkailuja. Löytyy valikko, jossa tekniset tiedot yms. kiinnostavat perusasiat, kun muut keskittyy hienostelemaan ja esittelemään jotain toisarvoisia mielikuvajuttuja. Varustetasojakin on kaksi, GL ja GLX, ei mitään latinan- tai amerikankielisiä nimihirviöitä, jotka ei kerro yhtään mitään.
Saadaanko pian kuulla ylpeän omistajan kommentti: Ostin uuden Suzukin, oikeen kaksivärisen GLX-mallin meinaan.
Tuossa lisäksi painotin aloitusvaihetta. Jos takana 25 vuotta ammuntaa, pohja on erilainen kuin uudella kaverilla, joka on hommannut nettiaseet.fi:stä perikunnan myymän 50-vuotta vanhan Tikan venäläisellä kiikarilla 500 eurolla.
Haulikkokoulu pitää kurssej uusille ampujille. Ihan ilmaista ei sekään ole, mutta jos halvalla pitää päästä, tällaiseen ei rahaa ole. Onhan aika kullannut muistot armeijasta.
Hakkuun päästöt näkyy korjuun hintalapussa, ei metsänomistajan tarvitse enempää spekuloida mahdollisuudella valita taloudellista kalustoa. En minä edes osaa sanoa, millä koneella homma pitää hoitaa, jotta päästöt olisivat pienet. Saati, että tietäisin taimikkoa perustettaessa, millä koneketjulla homma 15 vuoden kuluttua hoituu. Nämä ovat niitä lähtöarvojen määrityksiä, joissa pitää tietää, ettei tiedä, eikä kuvitella kuuta taivaalta. Ainoa, mihin teoriassa voisin vaikuttaa olisi edellyttää biopolttoaineen käyttöä ja vaatia tankkauksista kuitit. Mutta voisi jäädä leimikko harventamatta, jos parin hehtaarin ensiharvennukselle tällaisia ehtoja asettaisin.
Suorittavan kanssa samaa mieltä runkokoon merkityksestä, vaikken tarkkoja litrakokoja haluakaan määritellä. Tarkasteluun pitää ulottaa myös puuston kehitys harvennuksen jälkeen. Mutta päästäänkö 2,5 m istutusväleillä ilman latvusten supistumista mielekkääseen leimikkoon, sehän on nyt ydinkysymys.
Visakallo voisi avata sitä, miksi taimien parempi kasvu puoltaa harvaa istutusta ja mikä on ero ensiharvennuksessa 1200 ja 1600 välillä. Jälkimmäinenhän pitää tehdä vähän aikaisemmin, mutta entä sitten? Joka tapauksessa nyt puhutaan huimasti lyhyemmistä aikajänteistä kuin perinteisesti on totuttu (vrt. Motti-simulaattorin laskema kuusikon ensiharvennus 39-vuotiaana).
MJO: ”Tarkoitin 100e, en 100 laukausta harjoitteluun riittää. Sillä ampuu pienoiskiväärillä 1000 tai ilmakiväärillä 5000 laukausta. Pitäisi riittää harrastajametsästäjälle.”
Kevyet on eväät, jos 100 € käytetään ilma- ja pienoiskivääriammuntaan. Metsästyskiväärille jää kohdistuksen ja hirvikokeen patruunat. Nekin tuelta ammuttuna.
Kyllä ase pitää tuntea, jotta sillä voi elävää maalia ampua. Siinä taas 100 laukausta vuodessa on kovin vähän.
Teoriassa tuollaisia budjetteja voi tehdä, mutta järkevä ihminen vetää sen pakkaselle. Realisti kannattaa olla ja jättää riman alitukset väliin.
Helposti näin käy, kun laskentatapa ei ole selvillä.
Jos istuttaa n. 3 m ruutuun eli 1200 kpl/ha, mutta jättääkin 5 m ajourat 20 m välein istuttamatta (kuten Sahalassa muistaakseni tehdään), tulee alueelle n. 960 kpl/ha. Luontaista riukua saattaa ajourille tulla, jos 20 litraiset kelpaa motolle, eikä niitä poisteta ennakkoraivauksessa. Ihan järkevältä kuulostaa olla istuttamatta ajouria, jos istutustaimet hakataan sieltä 20-litraisina ja ajourien paikat voidaan etukäteen määritellä.
Tienvarsihinta 35 €, mikä kattaa korjuukulut, mutta merkittävää kantohintaa tuosta tuskin jää. Ainakin jos työ tehdään vajaakäytössä olevalla halvalla työvoimalla, eikä markkinaehtoisesti (AJ 25.5.23).
Jos tavoitellaankin 1200 tainta ajourien väliin, on istutustiheyden oltava käytännössä sama kuin perinteisessä 1600 rungon kohteessa.
Sikäli tämä on kiinnostavaa, että 1600 on nyt julistettu ylitiheäksi ja minun kysymykseni lähtöarvoista huutomerkillä korostetuksi saivarteluksi.
