Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Nolla pois jokaisesta, niin saa varsin kelvolliset välineet esim. tori.fi. Eri asia, jos haluaa panostaa harrastukseen. Itse hoidan harjoittelusta suurimman osan ilma- ja pienoiskiväärillä. Ei taida patruunakulut olla 100 euroa.”
Toki 500 eurolla on kivääreitä myynnissä, mutta kunto vaihtelee ja hetken kuluttua haluaa kuitenkin parempaa. Halvemmalla pääsee, kun ostaa kerralla hyvät.
Peuran metsästys on pääasiassa hämärässä/pimeässä kyttäämistä ja silloin laadukas 56 mm kiikari on tarpeen. Hinnat alkaen 1000 €. Vaimentaja keulaan, 300 €, ampumatuki 150 € jne., helposti tuosta vaan alkaa kertyä, kun kaiken laskee mukaan.
Aloittava harrastaja tarvitsee enemmän laukauksia kuin 100, jotta kannattaa lähteä ampumaan elävää maalia. Toki ilma- ja pienoiskiväärillä saa hyvää harjoitusta, mutta niistäkin pitää maksaa. Sinun kokemuksesi tuskin on sillä tasolla, jolla ensimmäisiä vuosia ampuvalla on. Toki tiedän niitäkin metsästäjiä, jotka ampuvat radalla alle 100 laukausta, mutta eipä osumatkaan kehuttavia ole. Ammuinhan minäkin hirvikokeen läpi, kun pääsin kokeilemaan ilman harjoitusta.. Edellinen kerta ruutiaseella oli armeijassa n. 25 vuotta aikaisemmin. En minä sillä osaamisella peuraa alkaisi ampua, enkä suosittele sitä muillekaan.
Laki sallii yhden aseen säilyttämisen halvassa kaapissa, mutta jokainen järkevä ostaa hyväksytyn kaapin, 500 €.
Tolopainen ehdotti kahden auton taktiikkaa eli henkilöautoa ASX:n pariksi. Minusta yksi on parempi.
TM mittasi Pösölle maavaraksi 15 cm. Tavallisilla matalilla henkilöautoilla se on 13-14 cm. Katumaasturi on kuitenkin 15 cm korkeampi kuin henkilöauto, joten johonkin tilaa haaskataan ja se kasvattaa ilmanvastusta eli polttoaineen kulutusta. Minähän olen myös tässä porukassa juniori, joten matalaan autoon laskeutuminen ei ole minkäänlainen ongelma tai epämukavuuskysymys.
Eikö parempi ratkaisu ole antaa nykyinen vaihdossa kunnon henkilöautoon. Ei metsä yhtään paremmin tuota, jos sinne ajaa Corollan sijaan katumaasturilla. Visakallohan valistuneena metsätalouden harjoittajana ymmärtää tiestön merkityksen ja pitää senkin puolen kokonaisuudesta kunnossa.
Jos lihakilon hintaa lasketaan, tottahan lihan hankkimisesta aiheutuvat kulut pitää laskea. Vaihtoehtona on olla laskematta, mutta silloin ei myöskään voi puhua lihan hinnasta. En minäkään itse kalastamani kalan hintaa edes yritä laskea saati väittää sitä halvaksi.
Thaimaan matkat tai auton vaihto ei liity aiheeseen mitenkään, ellei metsästys ohjaa autovalintaa kalliimpaan/epätaloudellisempaan kuin mihin muuten päätyisi. Näkeehän veneenlaskupaikoillakin sellaista autokalustoa, jota tuskin olisi ilman kalastusharrastusta hankittu. Itse pidän veneen koon kurissa niin, että sen kuljettaminen tavallisella henkilöautolla on ongelmatonta, eikä rasita autoa liikaa.
AJ: ”Ruokinta on villiin luontoon puuttumista, joten siihen pitää olla hyvät perusteet.”
Lintulaudallani perusteeksi riittää se, että ikkunasta on kiva katsella lintuja.
Peurojen ruokintaan riittävän hyvä peruste on mielestäni metsästyksen tehostaminen.
”En ymmärrä miksi kauriiden tarhaaminen olisi huono asia. Ei ennen laskentaa tiedetä mikä lihan hinnaksi muodostuisi.”
En tiedä, onko se huono asia. Minua kiinnostaa nykyisen ongelman ratkaiseminen, ei uusien järjestelmien rakentaminen. Ajankohtainen asia on vähentää peurojen määrää vapaasta luonnosta, mutta keinot puuttuu. Tarhaaminen ei tätä ongelmaa ratkaise.
”Nythän tilanne on tämä: riistalihan hinta on melko halpa, koska sen tuottamisen haitalliset ulkoisvaikutukset maksetaan muiden kuin metsästäjien pussista ja siitä halvasta lihasta nauttivat vain metsästävät kansalaiset.”
En pidä lihaa halpana millään tavalla laskettuna. Metsästäjälle tulee huikea määrä kuluja/pakastettu lihakilo, kun lasketaan vuoden ympäri kaikki oheistoiminnot mukaan. Ellei metsästysmahdollisuutta ole, monilla loppuu metsästysharrastus välittömästi eli rataharjoittelu tai muu seuratoiminta ei ole mikään erillinen saareke tässä kuviossa.
Joskus laskin harrastuksen hintaa: Kelvollinen ase + kiikari + muuta oheistarviketta 4000 €. Rataharjoittelua 1000 laukauksen verran 1000 €. Matkoja nelinumeroinen määrä kilometrejä. Seuran liittymis- ja jäsenmaksut (ei mitään suorittavan mainitsemia tuhansien eurojen summia)+ näiden mukanaan tuomat talkoovelvoitteet. Lisäksi kaatolupamaksut, riistanhoitomaksut yms. pienempää sälää.
Pyöristetään alaspäin starttirahan suuruusluokaksi 5000 €, kun tulee odotettu päivä 1.9.23 ja pääsee metsästämään. Aluksi tosin koejäsenenä 1-3 vuotta ilman mahdollisuutta ampua, mutta jätetään tuo laskuista. Ammut kauden aikana kohtalaisen kokoisen arkkupakastimen täyteen eli kolme peuraa. Saat lihaa aikuisesta 20 kg ja vasasta 10 kg. Sanotaan yhteensä 50 kg. Hinta on 100 e/kg. Aikaa peuran metsästykseen on kulunut useita päiviä, koska vain muutama palstan kovimmista metsänkasvattajista ampuu peuroja heittolaukauksella taimikonraivauksen yhteydessä ilman osumaa mahaan, lisäksi peura pitää laukauksen jälkeen nylkeä ja viikon riiputuksen jälkeen leikata. Sekään ei käy kuten Youtuben videossa ammattilaiselta.
Seuraavalla kaudella ei tarvitse ostaa asetta, mutta rataharjoittelu (500 €) on tarpeen, lisäksi matkoihin ja muihin maksuihin kuluu edelleen rahaa. Jotain muitakin hankintoja tulee tehtyä, kuten vaatteita tai metsästykseen liittyviä tarvikkeita ja katselukiikareiden päivitys kunnollisin. Kulut alakanttiin laskien 1000 € + vähintään satojen kilometrien ajomatkojen kulut. Ammut taas itsellesi 50 kg lihaa. Nyt hinta on pudonnut jo 60 euroon.
Minusta tätä ei saa millään mittarilla laskettuna käännettyä halvaksi.
Tosiasioiden tunnustaminen on suorittavalle hyvä lähtökohta. Silloin ei pidä yrittää keksiä ajatuksia, väittää niitä muiden mielipiteiksi ja näin yrittää saattaa metsätaloudenharjoittajien näkemykset naurettavaan valoon. Samoin ei pidä syyttää peurakannan kasvusta joitain kartanoita tai hoitorästejä.
Peuran tihentymäalueella voi ihan hyvin metsästää täydellä tohinalla. Peurakanta ei laske vuosiin niin, että lahtivajan rahoitus vaarantuisi. Kun vielä joitain vuosia nykyisellä teholla homma jatkuu, alkaa innokkaampienkin kavereiden turnauskestävyys olla koetuksella ja pieni hengähdystauko paikallaan. Jos joku investoi jatkossa liikaa, se on sen seuran ongelma, eikä tämä virhe saa ohjata sorkkaeläinpolitiikkaa. Tavoitteenahan on pudottaa peuratiheyksiä, joten ylisuuriin kantoihin ei investointeja voi millään perustaa. Toki kun pääomakulut on maksettu, hienommankin laitoksen ylläpitokulut ei enää paljon poikkea vähän pienemmästä.
Kymppitonnin liittymiskulut onkin järjettömiä. Peuroja pitää ampua ja myydä, jotta tuollaisia ei mikään seura tarvitse toiminnan rahoittamiseen.
Elokapina on taas vauhdissa, vaatii UPM:ää vähentämään puun käyttöä.
Ehkä jonain päivänä näemme mielenosoituksen terästehtaalla, jossa vaaditaan tehtaan käyttämän teräksen määrän vähentämistä. Tai Uudenkaupungin autotehtaalla vaatimassa autojen valmistusmäärien vähentämistä. Nokian matkapuhelinvalmistuksen kulta-aikojen aikana olisi ollut sauma vaatia puhelimien valmistusmäärien alentamista. 100% uusiutumattomista materiaaleistahan ne tehtiin. Nyt tosin 100% kaukoidässä.
Sitä päivää odotan, jolloin Elokapina iskee Loviisan asuntomessualueelle vaatimaan puun käytön vähentämistä rakentamisessa. Samalla voisi vaatia betonin, teräksen, lasin, asfaltin ja murskeen käytön vähentämistä. Akuutti kohde olisi Mannerheimintien remontti. Sielläkin käytetään suuri määrä uusiutumattomia materiaaleja. Turha tehtaalle on mennä valittamaan, kun muut materiaaleja käyttää. Ellei tehdas niitä tuota, joku muu tuottaa. Hinta vaan nousee.
En kyllä osaa ajatella, miten puolet nykyisestä määrästä saataisiin tarhattua ja mistä sellaiset alueet löytyisi. Nykyään peuraa metsästää suuri joukko porukkaa, osa aktiivisesti, osa vähemmän aktiivisesti. Tarhausmallissa suurin osa porukasta jäisi pois, joten tuossa olisi silti suurelle joukolle täysipäiväinen työ ylläpitää tarhoja sekä saattaa valtava määrä ruhoja jalostukseen.
Vierastan muutenkin ajatusta, että meillä lihan hinta pitäisi olla korkea. Saman verran kaloreita siitä saa, on kilohinta 10 € tai 50 €. Mitään lisäarvoa köyhä yhteiskunta ei korkeasta hinnasta saa.
Mutta edelleen, millä saadaan peurat pois aitojen ulkopuolisilta alueilta? Lisäksi ruokinnoista hyötyy suuri määrä muutakin lajistoa kuin peurat. Esim. lintuja käy ruokinnoilla paljon, puhutaan kymmenien- tai jopa satojen yksilöiden parvista esim. keltasirkkuja. Jos ruokinnat keskittyisivät vain muutamiin tarhoihin, muiden lajien talviruokinta vähenisi selvästi. Tämä on asia, jota ihmiset tuskin tulevat ajatelleeksi, vaikka jyrkkiäkin kannanottoja peurojen ruokinnoista esitetään. Mitä lintujen ruokintojen väheneminen vaikuttaisi ja mitä mahdollisuuksia sen kompensointiin olisi, sitä tuskin missään on pohdittu.
