Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jovain: ”Kovin on pienialaista, jos näkymä on vain kuusen alikasvoksissa koivikossa.”
En rajoittanut näkymää vain tuohon. Sinä otit puheeksi rajallisen näkymän.
Lehdessä oli hyvä kirjoitus myös Kärkkäiseltä. Veli-Jussin kommentin jälkeen pitää palauttaa taas mieleen ympäristöasiat. Mitä vaikuttaa ympäristöön, jos tarvittava määrä puuta saadaan puolet pienemmältä alalta kuin yleensä. Korjuu tehostuu ja mahdollisuus jättää alueita metsätalouden ulkopuolelle kasvaa. Ehkä karumpien ja suoalueiden osalta nollaraja jopa siirtyy. Täytyykin laittaa korvan taakse kysymys, mitä vihreät tykkää tästä ja miten jk-markkinoinnissa on huomioitu hitaan kasvun aiheuttama käsiteltävän pinta-alan suuruus.
Lukaisin Metsälehden 6/23, josta löytyi erinomainen artikkeli ”Tekopökkelöiden pioneeri”. Kaverista mitään tietämättä olen itsekin tehnyt samanlaisia pökkelöitä muutaman vuoden ajan. Hienoa, että menetelmä on osoittautunut toimivaksi. Jos koivulla kestää kypsyä hömpälle kelpaavaan kuntoon 8 vuotta, jokunen vuosi vielä menee, jotta omat pökkelöt alkaa olla käyttökelpoisia. Mutta sitten niitä alkaakin tulla runsaasti tarjolle. Osa on liian pieniä, mutta eiköhän ne lintujen nuolutolppinakin ole hyödyllisiä. Samoin havupuista tehdyt pökkelöt.
Toivottavasti tämä käytäntö leviää nopeasti ja esim. ensiharvennuskohteissakin aletaan jättää pökkelöitä.
Seppo Vuokonkin juttu oli hyvä. Itsehän aiheesta kantaa ottavia kuvia Lukijoiden kuviin lähetinkin.
Nostokoukku: ”En tosiaan tykkää avohakkuu rinnastamisesta luonnonprosesseihin. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Ja noloa sekä puunkasvatusalueita että metsiä kohtaan.”
Kyllä ja ei. Noloa on markkinoida jk:ta väittämällä sen matkivan luonnon prosesseja. Väitteeseenhän sisältyy oletus, että jaksollinen ei matki.
Sikäli taas ei ole noloa, että prosessit pitää jollain tasolla tuntea, jotta voi harjoittaa metsätaloutta. Talousmetsän tavoitteet eroaa luontaisesta kuitenkin niin paljon, että keskustelun kannalta on hedelmätöntä yrittää määritellä riittävän luonnonmukainen tapa käsitellä metsiä. Tai jos joku haluaa tästä aiheesta jatkaa, alan puhua kaksijaksoisista kuusi-koivikoistani.
Pääsiäiseen sopivaa kuunneltavaa munista, Juha Laaksosen luontoretki 5.4.2021:
Hieno suunnitelma. Itselläni on pönttöjen määrä lisääntynyt vähitellen. Toki määrä on vieläkin vaatimaton, kun teen niitä, jos sopivaa materiaalia sattuu käsiin. Yhdelle alueelle tein silti kartan, ei tarvitse muistella sijainteja. Kirjanpitoa asukkaista ja pesimistuloksesta en (vielä) aio pitää. Ehkä joskus eläkkeellä.
Kaikissa pöntöissä on katto joko huopaa tai vesivaneria.
Muuttolintujen osalta viikonlopusta tulee kiireinen. Kylmä ilma on jarrutellut tulijoita, mutta nyt tilanne muuttuu. Kiikarit mukaan, missä ikinä liikutaankaan.
Lumijälkisesonki alkaa olla täällä jo ohi. Lunta on, mutta pienimpien jäljet ei siinä näy tai ainakaan säily. Yöpakkasten loppuminen laittoi vauhtia lumien sulamiseen.
”Sehän se jk:n suurin ongelma onkin, ettei kasvupaikka ja puuston rakenne tahdo pysyä kullekin puulajille parhaana mahdollisena.”
Tämä. Luonto on kehittänyt sellaisen käsitteen kuin sukkessio. Jos ihminen tuon yrittää pysäyttää, talousmetsälle asetettavat tavoitteet ilman muuta kärsii.
Huvittavaa onkin, miten jk:n mainostetaan jäljittelevän metsän luontaista kehitystä.
Tolopainen 5.4.23: ”Epäilen, että missään autossa nokkahihna ei käy öljytilassa. Ei voi olla mahdollista.”
Mutta ei hätää, jo 6.4.23 oli varmaa tietoa:”Jos puretech koneessa nokkahihna käy öljykylvyssä, kone pitäisi ehdottomasti esilämmittää pakkasella. Muuten öljyyn jäävä bensiini turvottaa nokkahihnan.”
