Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Nostokoukku: ”Etelä-Suomen metsäniityt? Missä niitä on ollut sen jälkeen, kun karjan metsälaidunnus lopetettiin. Ehkä Ahvenanmaalla.”
Tuo on ns. kulttuuriympäristöä, jossa uhanalaisuustilanne on luontotyypeistä yksi heikoimpia. Kuten yleensä monimuotoisuuskeskustelussa, myös tässä on piirteitä, johon luontoväki ei halua ottaa kantaa: Lihantuotannosta pitäisi luopua, mutta tuotantoeläimet estää niittyjen umpeenkasvua.
Rukopiikki hirvikeskustelussa: ”Sinnekös ne etelän katajat on monin paikoin kadonneet. Valkohäntien suihin. Poissa on etelän vehmas metsäluonto ja metsäniittyjen kukkaset.”
Katajien kohtalosta en osaa sanoa, mutta kukkaset kyllä, mikä vaikuttaa suoraan hyönteisiin ja niitä syöviin lintuihin.
Nyt on hyvä artikkeli Ylen sivuilla kaupungin aiheuttamasta ympäristökuormituksesta. Vesien saastumisessa puhutaan maa-ja metsätalouden kuormasta, rakentamisesta ei niinkään. On kuitenkin selvää, että suuret hankkeet pilaa vesiluontoa laajoilta alueilta lähes ikuisiksi ajoiksi.
Ruokinnassa suositellaan monipuolisuutta. Yksipuolinen vilja voi aiheuttaa ongelmia erilaiseen ravintoon tottuneelle eläimelle. Tuskin kuitenkaan toimii hirvieläimien kantaa rajoittavana tekijänä. Voihan olla, että eläimet löytää muualtakin ruokaa, jolloin vatsa toimii hienosti ja hedelmällisyys kukoistaa.
”se kertoo hyvin elävästi siitä, miten tilanteet voivat muuttua puun kiertoajan aikana.”
Siksi onkin hämmästyttävää, että joku yrittää päätellä puulajien hintasuhteita vuosikymmenien päähän. Eräs Kärkkäinenkin esitti kymmenkunta vuotta sitten ajatusketjunsa, miksi kuusi on parempi valinta kuin koivu. Päättely oli loogista, mutta perustui sen hetken markkinatilanteeseen.
Itse pyrin tekemään valintani biologian näkökulmasta kuitenkin niin, että pääpuulajit ovat raudus, kuusi ja mänty. Muut sitten sekapuustona, muttei myynnin kannalta kiinnostavina. Toki haapa ja leppä saa kasvaa, jos muuta ei ole. Energiapuuna niistäkin rahaa saa.
