Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
En pidä liian isoja mättäitä riskinä. Taimi levittää nopeasti hiusjuuristonsa laajalle alueelle, josta se ravinteita ja kosteutta saa riittävästi.
Tuosta tuli mieleen palstalle n. 10 vuotta sitten lähettämäni kuva vanhaan kantoon kasvaneesta kuusesta. Eräs nimimerkki arveli taimen kuolevan muutamassa vuodessa kannon lahotessa. Näin ei ole käynyt, kuusi kasvaa hienosti. Kanto on pehmeä, mutta eiköhän kuusi ole jo juurtunut maaperään. Ja juurtuu lisää samaa tahtia kannon lahotessa.
Tuo nyt vaikuttaa keksimällä keksityltä. Eiköhän työntäyteisen peurakauden jälkeen itse kukin halua vetää henkeä. Sitten alkaakin laskennat, seuran talkoot, ampumaharjoittelu ratavalvontoineen yms. Riistanhoitoakin riittää, vaikkei peuroja ruokkisikaan. Pyytää vaikka minkkejä ja supikoiria. Ja näin onkin jo elokuu, jolloin on luvat taskussa ja uusi kausi polttelee näpeissä. Hirvikokeen suorituksen kun muistaa hoitaa ja innokkaimmat jo ampuu sorsia haulikolla.
Fiksuista metsästäjistähän sinäkin ruokintojen yhteydessä puhuit.
Ymmärtämättömyys ei tietenkään ole eduksi keskustelulle, mutta tittelillä ei tarvitsisi olla väliä. Metsästämättömän pitäisi saada osallistua, jos voi perustella mielipiteensä ja ymmärtää, että siihen liittyy kääntöpuolikin. Samoin tietysti metsästäjän ja siksi ajatukset peurakannan levittämisestä yhä laajemmalle alueelle huolestuttaa. Perusteeksi ei mielestäni riitä, ettei peuroista mitään haittaa ole.
Sahalassa on todettu liian tiheäksi, mutta onko se sitä käytännössä. Minulla tulee hävikkiä etenkin koivulla runsaasti. Suurempi ongelma kuin istutustiheys on varmasti yleisesti ottaen luontaisen täydennyksen kasvattaminen istutettujen puiden seassa lukumäärää lisäämässä. Puhumattakaan raivaamattomista kohteista, joissa tehdään kemera-vetoista nuoren metsän kunnostusta.
En pidä noita itsestäänselvyyksinä.
Metsästäjien käsitystä tukiruokinnan tarpeesta ohjaa käsitys peurakannan tuottavuudesta ja päälle laitetaan vähän varmuuskerrointa. Muille riittää vähempikin tuottavuus. Siitä on vielä matkaa nälkään näännyttämiseen.
Luonnossa on normaalia, että ajoittain tulee tiukempia aikoja, jolloin lisääntyminenkin heikkenee. Ei peuran kohdalla tarvitse ajatella, että ne ovat kotieläimiä, joita hoidetaan paremmin kuin ihmistä vailla miltään luontaiselta stressiltä. Ei me metsiinkään katselujärjestelmiä rakenneta, vaikka puusto kärsii kuivina kesinä. Tai luontoa lämmitetä, jotta lintujen pesiminen onnistuisi paremmin.
Tihentymäalueilla on luonnostaankin ruokaa enemmän kuin muualla, koska kanta on kasvanut suureksi. Peura tuntuu viihtyvän peltojen muodostamalla mosaiikkialueilla, jossa vilja ja heinä vetää laumoja puoleensa. Metsäisemmät alueet tarjoavat heikommin ruokaa, joten kanta ei ole keski- ja itäsuomalaisten metsästäjien harmiksi kasvanut siellä yhtä nopeasti kuin täällä.
”Suomen metsänomistajat on kuiduttavan teollisuuden johdolla jujutettu kasvattamaan metsänsä liian tiheinä, jolloin arvokkaan tukin osuus jää pieneksi.
Suomen hakkuista tukkia on vain 33 % ja loput kuitua kun se voisi, ja pitäisi olla päin vastoin.”Jos hakkuukertymä vastaa metsien puutavaralajien tuottoa, en usko luvun olevan tulosta vääristä metsänhoito-ohjeista. Osansa menee tietysti menneiden vuosikymmenten uudistamisessa tehtyjen virheiden piikkiin (esim. räkämänty), mutta osa selkeisiin rästeihin tai metsänomistajan yleiseen virheeseen kasvattaa hyvään pyrkiessään taimikoita liian tiheänä.
