Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Sitä tässä yritin kertoa, kun kaikki toitottaa ettei 20 m3/ ha riitä.”
Jutun mukaan kasvamaan jääneet puut oli 10 metrisiä ja sormet ylettyi rungon ympäri. Poistettavat tuskin keskimärin suurempia olivat, joten korjuun teho ei ainakaan runkokoosta synny. Mikä tahansa hoidettu kuvio on yhtä helppo. Ensiharvennuksen kannattavuus täytyy syntyä siitä, että myyjänä on Sahalan kartano, eikä keskimääräinen 30 ha tilallinen.
Huomasin tämän: ”Pitäisi säätää laki ,jossa yli 10 vuotta hoitamattomana kehittynyt uudistusala siirrettäisiin automaattisesti suojelun piiriin ja täydentämään suojeluvelvoitetta.”
Minun rästikohteet on pääosin nuoren metsän kunnostuksia. Mutta miten määritellään 10 vuotta? Käykö joka vuosi tarkastaja toteamassa, että nyt alkaa rästiaika juosta, 10 vuotta aikaa. Vai onko taimikko 11 vuotiaana turvassa, jos sitä ei ole 10 vuotiaana määritelty rästikohteeksi.
Kun tarpeeksi älyvapaita ehdotuksia eu:sta ja luontoväeltä satelee, alkaa jo omatkin mennä juoneen mukaan. Joku panttivanki-ilmiö vissiin.
Vihreiden, vasemmiston ja kokoomuksen 21 miljardin piikki on näin vaalien alla ihan kiinnostava näkemys. Mutta ei hätää, eu maksaa osan kuluista. Ikiliikkuja on keksitty.
”Huomaa kommenteista ,kenellä niitä hoitorästejä on .”
Teinkö turhaa työtä, kun kunnostin edellisen omistajan jäljiltä heitteille jääneitä kuvioita. Paikoin jopa täydennysistutin.
Suojelualueilla on muuten metsästyskielto.
Juuri näin ja yleensä yhdistämisellä ei saavuteta mitään hyötyä.
Ehdotus oli sikäli hyvä, että suojelussa kannattaa painotta rahallisesti vähempiarvoisia kohteita. Itsekin olen puhunut aukkojen suojelusta. Ala saisi kehittyä luontaisesti. Nyt monia puustoisia kohteita käsitellään mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla, kun tavoitellaan entisestä talousmetsästä luontaisen kaltaista. Se on järjetöntä rahan haaskuuta, jonka luulisi Reimaakin kiinnostavan.
Suorittavan ehdotuksen huono puoli oli pakkosuojelu. Sellaista takaiskuventtiiliä ei pidä rakentaa, jossa omistuksessa eri vaiheet johtaa peruuttamattomiin ratkaisuihin. Jos esim. suorittavan omistusaikana terveys olisi pettänyt ja metsät jäänyt hetkeksi heitteille, sekö oikeuttaisi pakkosuojeluun. Ja kuka määrittelee hoitorästin. Ympäristökeskuksen kettutytöt, johonkin organisaatioon pesiytynyt jk-profeetta vai metsäkeskuksen tehometsätalouden edustaja. Ja mikä määrä byrokratiaa tästä saataisiinkaan velkaantuvan maan harteille.
Olisi jäänyt minunkin metsistä kuvioita pois talouskäytöstä, mutta itsepintaisesti ostamiani rästikohteita olen silti kunnostanut.
Kukapa mielestään tarpeettomia tai vaarallisia ohituksia tekee. Toisilla vaan kriteerit on erilaiset. Ja toiset ei hankkiudu tilanteeseen, jossa pitää tunkea puoli metriä auton mittaa isompaan rakoon.
Sikari: ”Tämän kohteen saantoa ei voi verrata niin sanottuun normaaliin ensiharvennukseen, koska tästä jää ajourien osuus pois. Jonka seurauksena tätä tekee kaksi hehtaaria samassa ajassa kuin perinteistä yhden.”
Urakoitsijaa ei kiinnosta hehtaarit, vaan kuutiot per aikayksikkö.
”Ensin päitäisi katsoa mitä tapahtuisi pyyntilupien vapauttamisella.”
Katsotaan. Kaurissaalis aleni ja kanta todennäköisesti jatkaa kasvuaan, kuten koko lupavapaan jakson aikana. Kun hirviä ei saa edes yksin pois metsästä, tuskin nille kaatajia enempää löytyisi.
Nykyisillä metsästäjillä on kova halu pitää kanta metsästettävän kokoisena, joten saattaisivat jopa vähentää metsästystä, jos kaatolupien velvoittava vaikutus loppuisi. Varsinkin täällä peura-alueella pakastimet natisee liitoksistaan muutenkin.