Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Yhtä hirveää olisi olla firman tykymatkalla Lapissa ja ohjelmaan kuuluisi päivällä moottorikelkkailua, illanvietto paikallisessa juottolassa.
Suurin osa eläinajeista on vaikeasti havaittavia hyönteisiä. Kasvejakin on varmasti enemmän kuin kuvista näkee. Sienet vielä oma lukunsa. Mustikkaa tuolla näyttää olevan vähän, koska ollaan joko rehevällä kankaalla ja/tai kuusikossa liian vähän valoa. Yhdessä kuvassa on tuulenkaatojen takia valoa jo siinä määrin, että aluskasvillisuus on heinittynyt. Noin ainakin omt:llä herkästi käy.
Muuten maaperä on hyvin kasvipeitteinen, joten mustikan vähäisyyden vastapainoksi muita lajeja riittää. Pimeän talousmetsäkuusikon kuollutta neulasmattoa ei kuitenkaan kuvissa näy.
Timpan kuusikot eroavat luonnon metsistä historiansa takia. Talousmetsää on hoidettu vuosikymmeniä, kenties alkuperäkin on keinollisesti uudistettu, jolloin tulos on mikä on.
Nostokoukku aivan oikein toteaa, että luonnon metsässä kehitys on paljon hitaampaa. Ei sitä talousmetsälasien läpi pidäkään katsoa. Luonnon metsät eivät ole hävinneet, aina on niissä kuolemaa seurannut uusi elämä. Uudistumistakin tapahtuu kahta kautta, pienialaisesti yhden tai muutaman puun kuoleman synnyttämään reikään tai isommin jonkun tuhon jälkeen. Alikasvoskuusillakin on aikaa kasvaa. Talousmetsässä 30 v/1,3 m on ongelma, mutta ei luonnossa.
Uskon, että tuollaisessa on lajeja paljon enemmän kuin talousmetsässä. Muuten juttu oli aika asenteellinen.
Oikea metsä.
Hiilinielun käsitteeseen piti sotkea hiilivarasto, jotta metsäalan näkemykset saatiin kumottua.
Metsä uudistetaan hakkaamalla se selluksi, jolloin hiili päätyy taivaalle. Ei puhettakaan siitä, mitä tapahtuisi, jos sellua ei olisi.
Vanhan metsän lajisto ei palaa.
Olen hakannut muutamankin kuviota, vaikka kasvu on ollut näennäisesti ok. Kun poistumaa tai siirtymää tukista energiapuuksi alkaa olla, arvokasvu jää vajaaksi tai jopa negatiiviseksi. Puolen millin lustolla ei valtavaa hävikkiä tarvita, vaikka lusto olisi järeässäkin puussa. Järeässä puustossa voi yrittää peilata asiaa suhteellisen arvokasvun kautta, niin pääsee kärryille asian merkityksestä.
Kiinnostava on tuo Sahalan malli. Laitoin joskus kuvan tännekin omasta kohteestani, jossa koivujen alla kasvaa kuusia. Suorittava ja muutama muu tyrmäsivät ajatuksen, mutta ajouraojia lukuun ottamatta lopputulos näyttää aivan samalta.
Läheskään aina ei kuusta luontaisesti niin paljon tule, että alikasvoksesta kannattaisi toista päätehakkuuta kasvattaa. Silloin kun tulee, pyrin sen hyödyntämään. Joskus se vaatii täydennysistutusta ja harkintaa joutuu käyttämään, paljonko on järkevä määrä. Yhdellä kuviolla tavoittelen istutuksen avulla n. 3-4 m välein kasvavaa kuusikkoa. Luontaisesti toki pääosin paljon enemmänkin, jotka raivataan sopivaan tiheyteen ja n. 1,5 m säteellä pois koivujen juurelta.
Itselläni on loivassa moreenirinteessä hyvin kasvava koivikko, ikää nyt muistaakseni n. 14 v. Runkoluku on hieman suurempi kuin Sahalassa ja puut alkavat olla pääosin kuitupuun mitoissa. Hirvien takia olen kasvattanut tiheämpänä, mutta sittemmin raivurilla tuota tähän saakka vaiheittain harventanut. Mitään ideaa en tässä vaiheessa motoharvennuksessa näe. Toki kuvio on pieni ja siten yksittäisenä kohteena kauppaaminen olisi mahdotonta senkin puolesta. Lisäksi Sahalassa ehkä asiakassuhde on erilainen kuin minulla ostajiin, 20 m3/ha tuottaisi varmasti ongelmia.
Viereisen 3 ha kuvion raivaus on kesken ja nämä tullaan käsittelemään tulevaisuudessa samalla kertaa, jolloin kuvioista tulee yhtenäiset. Ellei sitten rinnekoivikon tasamaakuviota parempi kasvu yllätä metsänomistajaa ja ajoitus menee epätasapainoon. Pientä tienvarsikohdetta voi toki tekohengittää vaikka polttopuuhakkuulla.
Pystykarsintaa en ole tehnyt, putsasin ainoastaan kuolleet oksat pois parin metrin korkeudelta. Ehkä sekin nopeuttaa puhtaan runkopuun muodostumista, mutta suurin vaikutus taitaa olla maiseman selkeytymisenä.
