Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Vakoilin tiira.fi:stä, mitä lintuharrastajat täältä havaitsevat. Lähes päivittäin tulee havaintoja lajeista, joita en ole koskaan tunnistettavasti havainnut. Ja kun tästä kevät etenee, 10 km päässä oleva kansallisella tasolla mitattuna huippuluokan lintukohde herää henkiin.
Voihan toki matkustellakin, mutta aika paljon nähtävää on täälläkin. Ehkä kaikkiin ei tee vaikutusta erittäin uhanalaisen haukan näkeminen peltoaukealla, kun huomiosta kisaa turkoosit vedet.
Itse olen muutaman vuoden ajan jättänyt n. 1,5 metrisiä kantoja toisaalta hyönteisille, toisaalta hömpän kolopuiksi. Vielä eivät taida olla lahonneet tarpeeksi, mutta lähivuosina alkaa raaka-ainetta olla tarjolla.
Pystyyn kuolleista lehtipuista tosiaan näkee, että tarpeeseen menevät.
Minä en vietä lomaa tarjotakseni elämyksiä työkavereilleni. Enkä mittaa lomani onnistumista työkavereiden kommenttien perusteella. Tai jos jotain vaikutusta on, niin sillä, miten työkaverit osoittaa tietämättömyyttään lähellä olevista asioista.
Toivoin, että matkustelulla brassailu olisi jäänyt 80-luvun juppien ja myöhemmin osakerytsölöitten ilmiöksi. Jotain orastavaa ilmiötä on olemassa siitä, että päinvastainen elämä olisi statusarvo, mutta tavalliset palkansaajat elävät vielä piiloidoliensa nousukautta.
AJ: ”Hupenevien ja heikkenevien perinneluontotyyppien pinta-alaa pitäisi varmaan lisätä. Maanviljelijät ja metsänomistajat voisivat saada tuloja tästä ekologisten kompensaatioiden kautta. ”
Kun Suomen rakennuskanta ja infran määrä on niinkin suuri kuin se nykyään on, varaa ei ole sen ylläpitoon. Vesijohdot vuotaa, 80 vuotiaista valurautaputkista on vain ruostekerroksen muodostama kuori jäljellä.
Kun suojelualueiden määrää kasvatetaan, alkaa tästä tulla velkaantuvalle yhteiskunnalle uusi taakka. Tuottava toiminta siirretään tuottamattomaan käyttöön ja siitä pitää vielä maksaa. Miten tämä kaikki rahoitetaan?
