Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”On taas se aika vuodesta, että tulee oltua vapaaehtoishommissa ohjaamassa liikennettä hiihtokisoissa ym. talvitapahtumissa. Vuosien mittaan ovat autot suurentuneet ja sähköautojen osuus lisääntynyt. Vielä kymmenen vuotta sitten samalle parkkipaikalle sai hyvin mahtumaan 40 autoa, nyt vain 36.”
Minä en samoja parkkipaikkoja tapahtumissa käytä, yleensä parkkeerataan teiden varsille ja maastoon, mutta noinhan se menee.
Viime kesänä eräs edistyksellinen sähköautoilija oli huolissaan parkkipaikan kantavuudesta, kun ”auto painaa yli 2 tonnia”. Hyvin pysyi pinnalla siinä missä tavalliset pakettiautot, maasturit ja täyteen pakatut tila-autotkin.
AJ: ”Jos olet esteetikko niin asioiden ulkonäöllä on väliä.”
Tuo on yksi asia, toinen on käytännöllisyys. Musta on pimeä ja siinä erottuu lika. Vaalea on valoisa ja kätkee lasten vaatteista tulevan lian.
Tuo sinun valintasi on hieno!
Joku toimittaja jossain kauhisteli 80-luvun verhoiluja. Joissain japanilaisissa (Datsun, Honda) oli silloin mm. sinistä plyyshiä ja kojelauta sinistä muovia. Audilla oli tumman vihreää. Jos oikein muistan, Mazda 626 tarjosi marjapuuron punaista, Saabissakin oli värikkyyttä. Tylsimmät vaihtoehdot oli silloin vaalean harmaa, mikä sopisi nykyaikaankin hyvin valoisana ja hillityn tyylikkäänä, mutta vain harva sitä tarjoaa. Yleensä perusväri on musta.
”Kokemusta on, että jos avain on epäkunnossa auto starttaa mutta ei käynnisty. Kannattaa muistaa vaihtaa virta-avaimen paristo, ennen kuin se hyytyy.”
Käynnistyy, kun käynnistää oikein, vaikka paristo olisi loppu. Kannattaa lukea ohjekirjaa. Sellaista autoa ei pidä ostaa, joka jättää varoittamatta tielle 2 euron pariston loppumisen takia. Tuskin sellaista edes valmistetaan. Ovissakin on varajärjestelmät, vaikkei kaukosäädin toimi.
Jos nyt jotain fiksua kokonaisuutta talouden valintoihin ajattelisi, toinen voisi olla jokin isopyöräinen, mutta linjakas patteriauto kohtuullisella rangella ja neljän hengen tavalliseen arkeen riittävillä tiloilla, mitoittavana raivaussaha ilman etupenkin säätöä normaalista eteenpäin. Toinen polttomoottoriauto 1600 kilon vetokyvyllä ja isolla tavaratilalla. Näillä perheen ajot hoituisi, patteriversiolla suurin osa kilsoista. Lataukset yöllä pörssisähkön hinnan mukaan ohjelmoituna. Ei vaan taida olla kohtuuhintaista patteriautoa markkinoilla.
Jees: ” Eli kuten tunnustivat, japsiautot ovat tylsiä mutta juuri siksi vähävikaisia kun eivät juurikaan uudistu. Jos joku sitten sellaista ihannoi pidän kyllä hiukan taipuvaisena tylsimykseksi myös kuljettajaansa.”
Tylsä kuljettaja on varmaan ihan hyvä piirre liikenteessä. Esim. jännittävä, rohkea tai persoonallinen ei niinkään.
Jakopään hihnan turpoamisesta en ole kuullut. Kulumisesta ainoastaan. Mutta kun vaihto meni takuuna, eikä mitään huolestuttavaa kuulu, mikäs siinä on ajellessa. Pelko pikkuturboja kohtaan näyttää olevan edelleen kova, vaikka nuo ovat olleet yleisesti markkinoilla jo ainakin 15 vuotta, eikä Esson nurkkapöytäparlamenttia lukuunottamatta muualta mitään hälyyttävää moottorityyppiin liittyen ole kuulunut. Turbo on kuluva osa, joka todennäköisesti menee vaihtoon ennen auton paalausta, mutta sama se on isommissa turboissa.
Pösössäkin moottorin kestävyydessä on kyse osien mitoituksesta ja materiaaleista, ei iskutilavuudesta. Teho riittää varmasti leppoisaan ajeluun, kun auto ei ole jatkuvasti täyteen lastattu tai sillä ajeta autobahn-nopeuksia. Tällöin moottorikaan ei rasitu liikaa. Öljyn kulutus on ärsyttävää, muttei kertalisäyksenä pitkällä vaihtovälillä huolestuttavaa. Ihan samaa on ollut joskus esim. Tm:n käyttötesti-Toyotassa ja monessa muussakin. Moottorin purku testin päätteeksi harvoin on paljastanut mitään varsinaista vikaa.
