Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärrän, että luonto on tärkeä asia myös tuotannon kannalta, vaikkei luontoa tuotannon takia tarvitsekaan säilyttää. Tärkeämpiäkin syitä on. Sitä en ymmärrä, että meillä pidetään asiasta niin suurta meteliä, kun Keski-Euroopassa on luonto tuhottu jo pari sataa vuotta sitten, eikä romahdusta ole tullut. Ei, vaikka ympäristöä kuormittaa lähes 10-kertainen väestöntiheys täkäläiseen verrattuna. Tuloksena on se, ettei edes vesijohtovettä voi juoda. Siihen verrattuna täkäläinen metsäkeskustelu on varsin omituista.
Tietysti jos joku ötökkä ei löydä itselleen sopivaa elinympäristöä, se on ötökän ongelma. Mutta kun ötököitä ei tunneta kovin hyvin ja raportointikin kattaa vain osan näiden elinympäristöistä, samoin lahopuun määrästä lasketaan vain osa, se on ihan ihmisten oma ongelma. En voi välttyä ajatukselta, että taustalla saattaa olla jopa tarkoitushakuisuutta. Olisihan kantojen aiheuttama lahopuumäärän räjähdys tilastoihin luontojärjestöille ja -puolueille samanlainen katastrofi, kuin mustikan määrän kasvu talousmetsissä.
Miksi emme olisi kiinnostuneita siitä, että kannot tarjoavat ötököille runsaasti laadukkaita elinympäristöjä? Taatusti mukana on niitäkin uhanlaisia lajeja, jotka viihtyvät myös pysty- ja/tai maalahopuissa.
Kerttu: ”Tuon jengin toiveiden täyttymys on aukkohakkuu, jos sen vielä saisi muutettua turvesuoksi. Se on katsos monimuotoisuuden huipentuma. Välimuotoja ei ole, kaikki muu on viherhörhöilyä. Jos täällä kerrot myönteiseen sävyyn purojen suojakaistoista niin sylki lentää screeneille ympäri Suomen niemen kun alkaa mossotus että ”purojen varressa on ne paksuimmat puut kaadettavaksi”.”
Jos Jonas on aseeton, minä olen sanaton. Toki eräältä luontoradion toimittajalta/asiantuntijaltakin lipsahtaa rivien välistä joskus samanlainen näkemys metsätaloudesta ja sen harjoittajista.
Anneli: ”Osa menee puuhun jo silloin kun se on vielä pystyssä. Huomasin eilen Espoon Keskuspuistossa kun tikka oli hakannut kuolleen männyn (pystylahopuu) tyviosaan syviä railoja talvehtivia hyönteisiä etsiessään.”
Osa on sellaisia, jolle kelpaa melkein mikä tahansa. Esim. tikka koluaa myös kantoja. Epäilemättä silloin kannossakin täytyy olla elämää. Mutta kun kantoja ei huomioida määrissä, jää merkittävä osa kokonaisuudesta laskematta ja saadaan keskitettyä huomio vähemmistöihin.
Lahopuun määräkin on hyvä asia, koska jos tavoitteena on olla kiinnostunut vain niistä nimikkeistä, joista on pulaa, se on luontoväen ongelma. Ötökät mässäilevat tyytyväisinä, vaikka ovatkin väärässä paikassa.
Olen koittanut kysellä ns. viherpiipertäjiltä näkemyksiä siihen, miten materiaalivirrat pitää hoitaa, jos kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen käyttöä pitää vähentää. En valitettavasti ole päässyt kokemaan Jonaksen mainitsemaa miellyttävää keskustelua, kun tässä vaiheessa suut ovat järjestään sulkeutuneet.
Toki luontoasioista keskustelu asiantuntijan kanssa on miellyttävää, kun pysytään luontoasioissa, eikä sotketa mukaan politiikkaa. Siksi Ylen luontoradiotakin kuuntelen. Ellen suoraa lähetystä, niin podcastina Arenasta.
Itse suhtaudun asiaan kuten Jees. Ei minulla ole aikaa mennä metsätöihin taukoja viettämään. Se tehdään mikä jaksetaan ja sitten pois. Eväät tietysti mukana. Termoksessa säilyy kuuma kuumana ja kylmä kylmänä.
Yöpyminen metsätöiden aikana jossain kodassa tai laavussa vailla peseytymismahdollisuutta liittyy aika etäisesti metsätalouden harjoittamiseeen.
Juu, ilman ojaa tai muutakaan selvää kuviorajaa linjan avaaminen olisi varsin viihdyttävää. Tuossakin raja taittuu puolivälissä, pyykkiä tuskin ojasta löytyy. Pituutta linjalla on vain 125 m, mutta tuollaisessa kohteessa sekin on paljon.
Järeät puut saa jäädä pystyyn. Niistä voi puolet ottaa seuraavassa harvennuksessa energiaksi, loput saa jäädä säästöpuiksi. Ja onhan tuollaiset aika koneita, kun saa kaivettua puskasta esiin. Leppä ja haapa maaperän laadunkin kannalta hyviä.
Mutta tämä kaikki siis täydennyksenä Timpan sinänsä oikeaan kommenttiin.
”Kun sen metsän saa kunnolla kasvamaan, niin fotosynteesi pitää lopusta huolen. Voi vain käydä keräämässä satoa.”
Työn alla on naapurin rajalinjalla olevan ojan raivaus. Naapurilla on pelto, joten tilaa fotosynteesille riittää. Ja se on tosiaan pitänyt kasvusta huolen. Sellainen järeiden leppien ja haapojen + näihin kietoutuneiden alikasvoskuusten sekä satunnaisten muidenkin puiden muodostelma tuossa on, ettei tämä talvi riitä alkuunsakaan linjan perkaamiseen. Millään koneellakaan tuota tuskin olisi mielekästä korjata. Giljotiinillahan nuo yleensä putsataan, mutta tuskin se tukkipuukokoisiin pystyy. Nyt otan kaiken tukkivat pienemmät puut alta pois ja jätän järeät. Alkaa ilma vaihtua myös omalla puolen rajaa.
Oli taas yksi opetus, kun tuohon tilaan tuon kohdan päästin. Mutta eipä taida naapuriakaan huolettaa, vaikka sentään joka vuosi peltoansa on viljellyt.
