Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Miten vapaan tyylin poimintahakkuu eroaa ns. jk-kohteesta? Minusta muuta eroa ei ole, kuin että vapaan tyylin kasvattaja hyväksyy ajatuksen eri hakkuutapojen soveltamisesta tarpeen mukaan. Poimintahakkuun jälkeen voi tulla vaikka avohakkuu. Poimintahakkuut sinänsä ovat samanlaisia silloin, kun niitä tehdään.
Kokonaisuus olisi hyvä peruste. Valitettavasti metsäkauriita ei varmaankaan voi laskuihin ottaa, koska ei ole kaatolupiin kuuluva ja siten ei millään tavalla kaatolupajärjestelmällä hallittavissa. Jos peura joidenkin toiveiden mukaan vapautettaisiin, sitäkään ei voisi huomioida. Onneksi vapautusta ei ole näköpiirissä.
”Vedonlyönnissä 50% todennäköisyys antaa aika huonon voittajakertoimen.”
Nyt ei ole kyse vedonlyönnistä, vaan suhtautumistavasta jalostettuihin taimiin. Mikä saa yleensä ihmiset epäilemään, että ne olisivat jollain tavalla luontaisia herkempiä tuhoille.
Miksi sinulle tuli mieleen arvella tätä, mutta ei niiden olevan luontaiseen verrattuna tuhonkestävyydeltään parempaa tavaraa? Joki oletusarvo liittyy jalostuksen käsitteeseen, että niissä riski on suuri, mutta perustuuko tuo johonkin näyttöön vai onko se vaan peruspessimistin ajattelua.
Hakkasin pari vuotta sitten reilun 300 m3/ha kuusikon. Tuo istutettiin seuraavana keväänä. Nyt siinä on suurimmalla osalla kuviota miehen korkuinen heinikko. Moreenikumpareen kohdalla ja naapurin kuusikon edustalla ei ihan tuollaista ole, alavammissa kohdissa on.
Onneksi laitoin tuon koivulle, joten heinäys menee samalla kuin Tricon ruiskutus.
Tapaninmyrskyn tekemä pienaukko on nyt 340 m3 kuusikossa. Siinä etelän puolella jatkuva kuusikko varjostaa, mutta melkoinen heinikko siihenkin tuli.
Molemmat kuviot omt-savimaata.
Monimuotoisuus lisääntyy siitä päivästä alkaen, kun taimet on istutettu. Jos alueelle tulee hyönteistuho, joku kuvio kenties säilyy, kun muut tuhoutuu. Toki monimuotoisuus leviää kuviolta muualle vasta, kun uudet taimet alkavat pölyttää.
Jalostuksessa on mahdollista, että huonojakin ominaisuuksia jää puihin. Minä tartuin tähän jo viimeksi siksi, että todennäköisyys on 50, mutta keskusteluissa kommenttien osuus epäily jalostettujen taimien perintötekijöiden suppeudesta ja tautiherkkyydestä on 99%. Se kuvastaa kummallista asennetta.
Luonnossa metsätuho ei ole huono asia, kuten talousmetsässä. Joillain lajeilla suurta kuolleisuutta kompensoidaan tehokkaalla lisääntymisellä, joten mikään oletusarvo ei voi olla, että luonnon jalostamat taimet olisivat talousmetsässä parempia kuin jalostetut. Jotka nekin ovat luonnosta, vain sopivasti valikoituja. Ei mitään Frankenstainin koeputkilapsia.
Jos istutan hehtaarin aukon taimitarhan taimilla, miten alueen geneettinen monimuotoisuus heikkenee? Viereinen kuvio on istutettu 20 vuotta sitten ja on todennäköisesti eri perimää kuin nyt istutettava. Lisäksi muut kuviot seudulla on eri perimää, joten monimuotoisuus kasvaa. Aivan kuten jos savolainen menee naimisiin helsinkiläisen kanssa. Kaksi savolaista olisikin jo huonompi juttu.
”Kuka takaa, että jalostuksella ei ole luotu perimältään hyväkasvuisia ja tekniseltä laadultaan hyviä puita, mutta menetetty samalla vastustuskykyä tuhoja, esim kirjanpainaja, kohtaan.”
Tästähän hetki sitten keskusteltiin. Olit sitä mieltä, että jalostushyödyn vastapainoksi menetetään joitain hyödyllisiä ominaisuuksia. Mutta koska tällaista tietoa ei ole, tilanne on 50/50. Siksi on väärin pitää esillä vain riskejä.
Ei kukaan takaa sitäkään, että luontainen materiaali olisi hyvää tuhoja vastaan. Luonnossahan kirjanpainajan tuhoama kuusikko ei ole ongelma, vaan osa normaalia sukkessiota, jossa kuusivaltainen metsä uudistuu pioneerilajeilla.
Minulla on savimaita. Kun taimikon perustaa fiksusti, pari kertaa voi joutua heinäämään/varhaisperkaamaan (joskus noiden erottelu on vaikeaa) ja sitten pari raivausta eli neljä voi olla ihan realismia. Toki joskus heinikko torjuu vesakoitumista tehokkaasti ja sorkkaeläimet viimeistelee. Se on kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä olen joillain luontaisilla aloilla joutunut tekemään. Kun aika menee heinäys/varhaisperkuussa taimien etsimiseen ja varomiseen, ettei vahingossa niitä harvassa kasvavia taimia, tulee mieleen uudistaa metsä jatkossa jollain toisella tavalla.
Eikä siinä vielä kaikki. Taimikon harvennusvaiheessa on käsissä erirakenteinen sekametsä, jossa jätettävien yksilöiden valkkaamiseen menee aikaa ihan eri tavalla kuin tasarakenteisen puuston kohdalla. Toki lopputulos voi olla oikeinkin hyvä, mutta vaivoja ei kannata kuvitella säästävänsä, eikä työtä teettää ostopalveluna.
