Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on savimaita. Kun taimikon perustaa fiksusti, pari kertaa voi joutua heinäämään/varhaisperkaamaan (joskus noiden erottelu on vaikeaa) ja sitten pari raivausta eli neljä voi olla ihan realismia. Toki joskus heinikko torjuu vesakoitumista tehokkaasti ja sorkkaeläimet viimeistelee. Se on kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä olen joillain luontaisilla aloilla joutunut tekemään. Kun aika menee heinäys/varhaisperkuussa taimien etsimiseen ja varomiseen, ettei vahingossa niitä harvassa kasvavia taimia, tulee mieleen uudistaa metsä jatkossa jollain toisella tavalla.
Eikä siinä vielä kaikki. Taimikon harvennusvaiheessa on käsissä erirakenteinen sekametsä, jossa jätettävien yksilöiden valkkaamiseen menee aikaa ihan eri tavalla kuin tasarakenteisen puuston kohdalla. Toki lopputulos voi olla oikeinkin hyvä, mutta vaivoja ei kannata kuvitella säästävänsä, eikä työtä teettää ostopalveluna.
En ole uusinta lehteä vielä lukenut, jos on kyse Makasiinista. Mutta serteissäkin on kyse etenkin FSC:n osalta valtataistelusta. FSC yrittää saada itselleen mahdollisimman suuren markkinaosuuden, josta itse hyötyisi. Tässäkään ei ole kyse ympäristönsuojelusta tms. epäitsekkäästä toiminnasta. FSC markkinoi itseään ja yrittää saada kuluttajat haluamaan FSC-merkittyjä tuotteita, jolloin metsäteollisuus suuntaa hankintansa sertifioituihin tuottajiin, jotka maksavat FSC:lle.
Ylen sivuilla oli juttu matemaatikosta, joka alkoi metsuriksi. Jutussa kerrottiin, että FSC–puusta maksetaan paremmin. Millään tuota vaan ei pysty todentamaan, koska ostajan maksamaan hintaan vaikuttaa moni asia. Missään tapauksessa lisähinta ei ole niin suuri, että sen saisi näkyviin.
Paine suojeluun tulee niistä velvoitteista, joihin on sitouduttu.
Minusta nyt tehty suojelupäätös oli hyvä, eikä se ketään vahingoittanut. Suomi on askeleen lähempänä vaatimusten täyttymistä ja metsätalouden ulkopuolisia alueita saatiin joutokäytöltä hyödylliseen tarkoitukseen. Maria korjasi jo kommenttejaan metsien suojelusta, eikä vihreät ole saanut moitteita kuin joltain äärimmäisiltä riidanhaastajilta, joiden mielestä olisi pitänyt ottaa hyviä etelä-suomalaisia metsiä pois talouskäytöstä.
Hirviä on n. 3 ehkä vähän päälle eli metsästysseura on hoitanut osuutensa niin hyvin kuin lukujen perusteella voi olettaa. Yksi palsta on täkäläisittäin laajan metsäalueen reunoilla ja kuulemma tämän metsän alueelta ammuttiin tänä syksynä kaikki hirvet, vaikka lupa-alue jatkuu muuallakin. On epäilemättä talvilaidunalue, vaikken sen määritelmää tiedäkään saati sitä, mistä sen tunnistaa.
Peuroista ei kovin luotettavia lukuja ole, mutta virallinen määrä on n. 30. Tavoite on jotain päälle 20, ehkä 22-25, en muista tarkkaan. Veikkaan, että peura on pahin taimikkotuholainen, ainakin jäljistä päätellen. Mutta nuo 3 metriset kuuset on hirven työn tulosta, tänä talvena ei ole ollut sellaista määrää lunta, eikä peura tuohon pysty. Ja ne on em. hirvien reitin varrella.
Kauris on erikoinen tapaus. Itse en niitä omilla maillani ole juurikaan nähnyt. Kerran oli pieniä sorkanjälkiä koivikossa ja täydennysistutettuja alikasvoskuusia syöty. Ja vain kerran olen otuksen omilla maillani nähnyt. Mutta matkalla näkyy 10 km säteellä pelloilla ajoittain suuriakin laumoja. En siis tiedä tuon elämästä mitään, miten se olinpaikkansa valitsee.
Ehkä lupia jää käyttämättä sen takia, että halutaan jättää parempi kanta seuraavalle kaudelle. Halutaan uskoa, että hirvet on vähissä. Onhan tällaisen ajattelun syöttäminen metsästäjille tässä tilanteessa helpompaa kuin että hirviä on liikaa. Sitä näkee mitä haluaa eli jos haluaa nähdä vähähirvisen metsän, sehän ei ole ollenkaan vaikeaa.
Tässä olisi vaikutuksen paikka. Kun puhutaan lupajärjestelmän velvoittavuudesta, täytyy jotain velvoittavuutta olla. Eli hyviin metsästystapoihin kuuluu käyttää kaikki luvat, kun havaintoja alueelta tulee.
Kuusettumiskortti on ihan realistinen ainakin tällä suunnalla. Toki ehjiäkin mäntytaimikoita löytyy, mutta sitten on myös pahasti syötyjä. Mistä etukäteen puulajivalintaa tehdessään tietää, millainen oman taimikon kohtalo on, ei mistään.
Nuoret koivikot on harvinaisuuksia. Omieni lisäksi en muista yhtään alle 15 vuotiasta. Ai niin, yhden muistan, joka on ollut ainakin 15 vuotta aukkona. Koivuja vaan ei kasva. Jokunen syöty pensas. Tuo on luontaisesti uudistettu ala, siemenpuut on edelleen päällä.
Itse laitoin tien varteen koivua ja kun myöhästyin Tricon kanssa istutuskesänä kuukauden, ehdittiin taimet syödä. Sen jälkeen olen ruiskuttanut nuo 2x kesässä ja syöntiä ei ole ollut. Mutta ei kai ole kohtuullista olettaa, että näin taimikot hoidettaisiin. Männylle riittää 1 kerta syksyllä. Materiaalikulut 50 €/ha ja työ päälle. Itse tehden ei rahaa kassasta katoa autonkäyttökuluja enempää, mutta sekin on pois jostain muusta. Yritin houkutella suorittavaakin vedonlyöntiin tuon koivutaimikon osalta, jostain syystä uskallus ei riittänyt. Mutta tämähän on vain poikkeus alueiden joukossa. Jostain syystä tällä kulmalla Suomea noita poikkeuksia on aika paljon.
Itse olen saanut männyt ja koivut pysymään ehjinä Tricolla. Tosin pari kertaa olen tänä talvena tehnyt havainnon samasta kohtaa palstan poikki kävelleestä hirvestä. Kerran oli tuoreet makuujäljetkin näkyvissä. Emo ja vasa liikkeellä. Nyt sitten näkyi katkottuja 3 metrisiä mäntyjäkin. Ei montaa, mutta toivottavasti tuosta ei kehitys ala. Latvoja ei oltu syöty, ehkä niissä Trico tuntui. Ehkä kannattaakin ruiskuttaa jatkossa mieluummin tuon kokoisissa oksia kuin latvoja. Hirvi taittaa rungon ja huomaa tilanteen, kun vahinko on jo tapahtunut. Alempien oksien käsittely ehkä saisi luopumaan koko hommasta.
Onneksi jäljet johtaa naapurin taimikkoon, jossa on vesakkoa lehtikuusten seassa. Herkutelkoot siellä mieluummin.
Metsästysseuroissa tehdään paljon talkootyötä ja se käytännössä edellyttää, että asuu puolen tunnin sisällä tai korkeinaan tunnin ajomatkan päässä metsästysseuran tukikohdasta. Kauempana asuvien panostus seuran hyväksi jää vajaaksi, mutta silti heillä on päätösvaltaa kuten paikallisilla. On ihan ymmärrettävää, että tämä koetaan ongelmaksi.
Pahoittelut, että alan keskustella henkilöstä asian sijaan. Nostokoukku taitaa kuulua pärre-provoilijan ja muutaman kevytnimimerkin kanssa samaan sarjaan. Tarkoitus ei ole keskustella, vaan häiritä keskustelua. Yhdenkään noista kommentteihin ei pidä enää reagoida muulla kuin asiattoman viesti ilmoituksella riippumatta viestin sisällöstä.
Ylläpito voi poistaa tämän, kun on laittanut nuo tyypit jäähylle ja estänyt samasta osoitteesta uusien nimimerkkien rekisteröimisen.
Sitten asiaan.
Hirviluvista valittaminen on tietysti mahdollista, mutta luontoväelle vaikea paikka. Kaikki tietävät, mitä hirvikannan kasvusta seuraa. Edes luontoväen etuja ei palvele kantojen kasvu, mutta koska nämä eivät voi kannustaa ampumaan suomalaiseen luontoon kuuluvia eläimiä, on parempi pysyä sivussa koko asiasta. Lisäksi kaatolupajärjestelmä toimii sikäli tehokkaasti, että hirvien väheneminen näkyy heti lupien määrässä. Kertaakaan ei hirviä ole ammuttu liian vähiin.
Toisaalta luontoväen sekaan mahtuu aina niitäkin kettutyttöjä, joilla ymmärrys ei yksinkertaisesti riitä eli siten jopa valituksetkin ovat mahdollisia. Susista valittaminen on turvallisempaa, kun ei-maa- tai metsätaloutta harjoittaville kettutytöille susi ei aiheuta suoraan mitään uhkaa. Metsästys on siis luontoväelle ylipäätään ongelma. Luontoväki tarvitsee metsästystä, muttei voi virallisesti nähdä siinä mitään hyvää. Srva, supikoira, peura jne.
