Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ei hirviä sinne ammuta, missä ne ruokailevat. Hirvi ajetaan passiketjun eteen vaikka peltoaukealle tai hakkuuaukkoon ammuttavaksi. Ruokailukin tapahtuu eri aikana kuin jahti.
Sopimuspohja tosiaan löytyy netistä ja omia ehtoja voi asettaa, kunhan ne ovat seuran hyväksyttävissä. Metsästysoikeuden pidättäminen itselle kaatoluvattomiin lajeihin on yksi tyypillinen esimerkki.
Vastikkeeton sopimus luo edellytykset jatkuvuudelle ja kaatopala on ihan hyvä käytäntö.
En ole tuollaisesta kuullutkaan, että vuokra pitäisi käydä nostamassa jostain. Metsästysseuran tukikohdastako ruskeassa kirjekuoressa?
Mehtäukon kanssa samaa mieltä siitä, että vastikkeeton vuokrasopimus on hyvä asia. Jos vastikkeelliseksi menee, alkaa vähemmän kiinnostavat alueet tippua sopimusten parista pois ja metsästys keskitetään vain joillekin alueille. Mitä se vaikuttaa esim. peurajahtiin täällä peltojen tilkuttamilla alueilla ja mitä maanomistajat tykkää, kun ei metsästetä vaikka pitäisi, sitä voi vastikkeiden pyytäjät miettiä.
”Kolme metriä tulee myös löytyä vapaata tilaa lehtipuusta lähimpään havupuun taimien, muuten havupuulle käy huonosti.”
Huonosti käy joka tapauksessa, jos hyväkasvuinen lehtipuu pääsee leviämään havupuun yläpuolelle. Kaksijaksoinen rakenne on taas eri asia, ei sotketa sitä tähän. Mutta tasarakenteisessa puustossa täytyykin pitää huoli siitä, että havupuut pysyvät enintään lehtipuiden tasalla. Silloin runkoluvunkin voi pitää korkeana. Kirjallisuudesta löytyy esimerkkejä, miten mänty ja koivu sopivat hyvin samaan kuvioon ja tiheyden ansiosta männyn laatu on hyvää. Itsellänikin on tällainen kuvio tulossa ensiharvennukseen. Edellisen omistajan toimesta tosin hiukan liian tiheäksi jätettynä, joten harvennus pitäisi tehdä etuajassa. En tiedä, saako sellaista kaupaksi. Pitää kävellä läpi ja katsoa, josko kevyellä raivauksella saisi tekohengitettyä muutama vuosi.
”Miettisin myös tarkkaan ,jättäkö hieskoivuja jonkun hetkellisen muotivirtauksen takia istutettuja taimia turmelemaan.”
Mikään syy ei anna perustetta turmella, kyllähän sekapuustoisuus tai mikä mainitsemasi muotivirtaus onkaan, pitää toteuttaa oikein.
”luonto vaan toimii niin että kuusikon tilalle tulee lehtipuu vaihe ja koivujen alle havupuuta tämä asia ei suomalaisessa metsäneuvonnassa saa jalan sijaa”
Raskastalukeaapukoulutasontekstiämuttayritänsaadasiitäselvää.
Metsäneuvonnan kritisoiminen on minua hämmästyttävä asia. Jos menen juttelemaan neuvojan kanssa jonkun kuvion hoitoketjusta, pitäähän minun osata kysyä vaihtoehtoja sekä tarkastella niihin liittyviä piirteitä. Onhan se metsätalouden harjoittajan huonoutta, ellei tätä osaa ja tarttuu neuvojan ensimmäiseen vaihtoehtoon ilman, että yhtään ymmärtää ratkaisun vaikutuksia. Ei siitä pidä neuvontaa moittia.
Kaksi kuusisukupolvea kasvaa, jos lähtökohta ei ole juurikäävän saastuttama. Ongelmana on se, että harva tietää tuon pidemmälle puuston historiaa. Siksi varminta olisi vaihtaa kuusen jälkeen puulajia.
Varhaisperkausta ei pidä jättää tekemättä, sanoo jk-profeetta mitä tahansa. Niissä kommenteissahan tärkein motiivi on osoittaa jaksollinen kasvatus huonoksi menetelmäksi. Perusteet voivat olla miten mielikuvituksellisia tahansa. Miten se lähtökohtana palvelee oman metsätalouden harjoittamista, sitä on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, jos asia ei kristallinkirkas muuten ole.
Luonto tosiaan kasvattaa pioneerilajit päälle ja myöhemmin kuuset alle. Tätä voi hyödyntää metsätaloudessakin. Ei kuitenkaan niin, että jättää perkaukset tekemättä. Luonto voi kasvattaa puuta parhaimmillaan tehokkaastikin, mutta luonnolta puuttuu kaksi tärkeää tietoa: Korjuukustannukset ja puutavaralajit.
Suorittava: ”Hirvien vuoksi ei kuitenkaan kannata tinkiä raivauksista. Hoitamattomuus pilaa koko taimikon.”
Eihän täällä kukaan ole sanonut, että taimikko pitäisi jättää vailla hoitoa hirvien takia. Muitakin vaihtoehtoja on kuin totaaliraivaus ja niistä olen edellä kertonut.
”Varmin tervetulotoivotus ei toivotuille sorkkaeläimille on pitää ”kattaus” runsaana sinä aikana ,kun taimikko on altteimmillaan hirvieläinvahingoille.”
Ainakin täällä sorkkaeläimiä on niin paljon, että ne löytää kaikki kuviot. Ainoa tapa estää syönti on käsittely syönninestoaineella tai aitauksella. Itse käytän syönninestoainetta, mutta koska en luota sen tehoon 100%, jätän harvennusvaiheeseen ylimääräistä tavaraa. Tiheys ei tässä vaiheessa haittaa kasvua, kun vesakko ei pääse etukasvuiseksi. Lisäksi luontaisen hävikin tai heikkolaatuisten yksilöiden tilalle on tarjolla täydennystä ja kuviolle muutenkin sekapuustoa. Laitoinhan kuvan, miten kävi lehtipuista raivatun mäntytaimikon, kun yksi ruiskutuskerta jäi väliin. Olisi edes hieskoivuja ollut, niin ei jäisi aukkoa.
Kuten edellä kerroin, teoria on teoriaa ja käytäntö usein jotain muuta. Eri asia olisi kasvattaa vain yhden puulajin tasarakenteisia kuusitaimikoita.
Jos Kärkkäistä siteerataan, ennusti hänkin kuusen kasvatuksen parhaaksi ratkaisuksi vielä kymmenkunta vuotta sitten. En tiedä, mitä ajattelee nykyään, kun ilmaston muuttuminen alkaa näkyä jo konkreettisesti metsissä. Todennäköisesti ohjeet niittämisestä on peräisin Kärkkäisen kuusensuosimisajalta. Mattihan on toistuvasti esittänyt, että sopiva hirvikanta olisi 20000. Muuten muiden kuin kuusen kasvattaminen on liian riskialtista. Siinäpä suorittavallekin pohdittavaa, kun Kärkkäisen ohjeita arvostaa.
Siinä olen samaa mieltä, ettei hyvä hoitoketju ole antaa pusikoitua ja sitten parsia se kuntoon energiakorjuulla. Tarkkana tosin pitää olla tässäkin. Energiapuussa ei ole mitään vikaa. Yleensä se vaan ymmärretään pieniläpimittaisena puustona, mikä on minusta väärä ajattelutapa. Se on yksi puutavaralaji siinä missä muutkin ja markkinat ratkaisee hinnoittelun.
”Siinä taimikko oli tukehtumaisillaan ,mutta pelastettiin viikon/ ha kestäneellä ankaralla työskentelyllä. Kuluja kertyi tonni hehtaaria kohden. Edellisestä raivauksesta oli kulunut” viitisen vuotta”.”
Tuo on hyvin poikkeuksellinen tilanne, eikä sitä kannata käyttää pelotteena raivausten suunnittelussa.
”Gla:lle on hieman tarkennettava sitä ,että avauksen ensisijainen tarkoitus on otsikosta huolimatta kiinnittää huomiota siihen ,miten itse kukin voi säästää voimavaroja tehdessään raivauksia. Työn aloituksen viivästyessä haasteet kasvavat monesti niin nopeasti (vähintään 10%/vuosi), että työ jää tekemättä.”
Ymmärsin kyllä ja teoriassa noin, käytännössä ihan jotain muuta. Esimerkiksi tämä kohde on tulossa taimikon harvennukseen ensi talvena, kun alkaa olla päässyt hirviltä karkuun:
Hirvituhoriskin takia otin heinäämisvaiheen jälkeen raivausveitsellä lehtipuita pois tiheiköistä. Nyt osa männyistä on etukasvuisia ja muutenkin viisimetrisen taimikon harvennus on työläämpää kuin aikaisemmin tehdyn. En ole selvittänyt, saako tuohon tukia, eikä tuet ole ollut kriteerinä hoidon ajoituksessa. Tärkeintä on ollut välttää hirvituhoja ja mahdollistaa harvennusvaiheessa valikoida parhaat yksilöt jatkoon.
Toisen, vähän pienemmän mäntytaimikon kävin läpi viime vuonna. Poistin etukasvuiset lehtipuut. Kierros pitää varmasti uusia ennen lopullista raivausta. Tässäkin on sama tavoite kuin edellisessä. Ja kun raivaussahan aika tulee, saa kone olla iso.
En tiedä, miten tuon vähemmällä vaivalla saisi hoidettua.
