Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Vessapaperikortti.
Jos puuston kasvu hiipuu, josta luontoväki on jo nyt ollut huolissaan, tarkoittaa se kahta asiaa. 1. Hiilen sidonta heikkenee. 2 Mahdollisuus käyttää uusiutuvia raaka-aineita vähenee. Ja kun hiilen sidonta vähenee ja sidontavelvoitteet pitää jollain kattaa, eikä ilman maankäyttösektorin osuutta siitä päästöjen aiheuttajat selviä, hakkuita pitää entisestään vähentää eli kotimaista puuta ei voi hyödyntää raaka-aineena kaikkien tarvitsemiin hyödykkeisiin siinä määrin kuin aikaisemmin. Erotus täytyy korvata jollain, mutta tässä vaiheessa keskustelua alkaa hiljaisuus.
Muita tuskin metsänomistajien liiketaloudellinen tulos kiinnostaa. Nämä kaksi asiaa luulisi kiinnostavan, enkä voi käsittää halua sahata omaa oksaa. Onko kyse vain täydellisestä ymmärryksen puutteesta vai halusta vastustaa vallitsevia rakenteita vastustamisen ilosta. Vai luodaanko uhkakuva, jota vastustamalla saadaan kerättyä esikunta ympärille ja näin luotua itselle valta-asema. Vai mistä tässä pelleilyssä on kyse?
”Kun ojarummut ovat olleet 25 vuotta tarkistamatta, niin miten etenisin?”
Jos ojassa on vettä, katso virtaako vesi hyvin rummun läpi. Jos ojassa ei ole vettä, konttaa ojaan ja katso rummun sisään. Tehokas taskulamppu auttaa valoisaan aikaan, kun valoon tottunut silmä ei pimeään rumpuun näe.
Pitkävartinen lapio, kuokka tms. viritys on toimivin ratkaisu puhdistukseen. Myös puun ranka tms. rassi voi olla hyvä keino kopsuttaa tavaraa irti, ylettyy pidemmälle kuin lapiolla. Virtaavan veden aikaan huuhtelu tulee automaattisesti. Yläjuoksun puolelle kannattaa kaivaa pieni kuoppa putken suun eteen lietteen laskeuttamista varten.
Jos on pahasti tukossa, eikä putkeen tiiviiksi massaksi saostunut hienoaines lähde tuolla pois (tai ei ylety riittävän pitkälle), silloin tarvitaan kalliimpia ratkaisuja.
Jos taas rumpu vetää hyvin muutenkin, sitten voidaan palata 25 vuoden kuluttua asiaan. Turha toimivaan rumpuun on liikaa vaivaa uhrata. Parin sentin savikerros ei pohjalla haittaa.
Jos uusia rumpuja tekee, silloin kannattaa pitää miniminä 300 mm putkea. Riippuu tietysti valuma-alueen koosta eli virtaavan veden määrästä ja joskus edes tuon kokoinen ei mahdu. Itsellänikin on yksi 250 mm putki liittymässä, hyvin on toiminut 10 vuotta ilman huoltoa. Pitkät rummut kannattaa tehdä isommasta putkesta kuin lyhyempiin muuten riittäisi.
Reva-Leena: ”Nuo ympäristöasiat meinaa jäärä oikiauskoosilta liian vähälle huomiolle. Kun viimeisen euron perääs juoksoovat.”
Metsätaloudessa pitää viimeisen euron perässä juosta, jotta homma säilyy kannattavana. Nyt puhutaan siis jatkuvasta vs jaksollisesta. Mutta kuten olen ennenkin todennut, ympäristöasioiden vertaaminen on vaikeaa. Pitää määritellä, millaisia kohteita verrataan. Otetaanko ojitusmätästetty tasarakenteiseksi yhden puulajin kohteeksi raivattu turvekuusitaimikko vastaan sekapuustoinen poimintahakkuuta odottava kuvio. Vai erirakenteinen jaksollinen sekapuusto vastaan taantuva, muutamaan kertaan harvaksi poimintahakattu ja maapohjaltaan heinittyvä kuusikko. Vai jotain muuta. Ja paljonko ympäristöasioissa annetaan painoarvoa raaka-aineen saatavuudelle. Onko taantuva harsintakohde hyvä, koska sinne ei tarvitse motoa 40 vuoteen viedä.
Jälleen kerran siis lähtöarvot ratkaisevat, aivan kuten tunnin junan kannattavuuslaskennassa. Vm:n mukaan hanke on kannattamaton, hankeyhtiön laskelmissa kannattava.
”Assi taisi aikoinansa kertoa notta kukaan ei ole Suomessa omalla nimellään niin paljua jk:ta puolustanut.”
Mitä tarkoitat, niin paljon kuin mikä/kuka?
<p>https://yle.fi/a/74-20083431#interactive</p><p>Metsälintujen alamäki 5%, muut elinympäristöt 18…50%.</p><p>Metsissä syynä hakkuut, muissa elinympäristöissä vaikuttavat asiat, kuten ilmastonmuutos ja vieraspedot eivät tietenkään vaikuta metsälajien ahdinkoon. Tunturit on suojeltu, joten mitään ei ole tehtävissä. Porojen laidunnusta ei mainita ongelmana.</p>
Nostokoukku: ”Miksi oppaissa on yleensä piirroskuvia, miksei valokuvia aidoista tilanteista?”
Piirroksella on helpompi esittää periaate. Mutta Lähteen kirjassa on valokuviakin. Jk-kohteet ovat hyvin valittuja, jaksolliset epäonnistuneista kohteista.
Tarve tällaisen asetelman luomiseen kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.
Edellä oli puhetta Perkon halusta puhua sontaa. Tuo taito pitäisi opetella. Sitten vaan kävelemään metsissä, johan alkaisi puut kasvaa.
Kurki ja Timppa kirjoittavat Lehikoista koskevasta kritiikistä. Miten tämä osuu:
Helsingin yliopiston uudessa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että 78% maailman linnuista ei menesty kaikkein voimakkaimmin ihmistoiminnan muokkaamissa ympäristöissä.
Oletan, että kaikkein voimakkain ihmistoiminnan muokkaama ympäristö on kaupunki ja pelto.
Vuonna 2022 YK:n luontokokouksessa Montrealissa sovittiin, että 30% maapallon pinta-alasta tulisi siirtää suojelun piiriin. Tämä uusi tutkimus tunnistaa lajit, jotka ovat erittäin herkkiä ihmistoiminnan vaikutuksille ja tarvitsevat tiukasti suojeltuja alueita pärjätäkseen.
Tutkimuksemme auttaakin suojelemaan ja ennallistamaan elinympäristöjä herkille lajeille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kurkirääkkä Afrikassa, karakoruminkiuru Aasiassa sekä heinäkurppa Euroopassa, Suomi mukaan lukien, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Suomen Luontopaneelista.
Aletaankohan nyt hoitaa kaikkein voimakkaimmin ihmistoiminnan muokkaamia ympäristöjä vai jotain muuta.
”Hirvi alueella hyvin hoidettu mänty taimikko saattaa selvitä vähällä hirvensyönnillä. Hoitamaton taimikko ei taatusti selviä. Sekin on väärä kuva että kaikki mäntytaimikot syödään.”
Saattaa toki säästyä, mutta riski on aivan liian kova. Koivikoista puhumattakaan. Missä muussa taloudellisessa toiminnassa vastaavalla tuotto-odotuksella hyväksytään näin suuri riski? Ei yhtään missään.
