Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Teollisuuden edustajan näkökulma puun tarpeesta poikkeaa varmaan aika tavalla siitä, mitä edellä esitin.
”Laajaperäistäminen on yksi tapa tavoitella monimuotoisuutta. Myös intensiivisesti hoidettu metsä voi olla monimuotoinen, mutta todennäköisesti vähemmän kuin laajaperäisesti hoidettu. Resilienssi riippuu siitä minkälainen metsä on tuloksena. Laajaperäisesti eli vähemmän intensiivisesti hoidettu metsä voi olla monilajisempi ja enemmän lahopuuta sisältävä, kun taimikoita ei ole hoidettu eikä harvennuksia tehty yhtä säntillisesti.”
Siksi ei pitäisikään puhua menetelmistä, vaan tavoitteesta tai lopputuloksesta. Menetelmistä puhuminen luo harhaanjohtavia mielikuvia ja odotuksia, koska toteutus ratkaisee.
Tarve on suurempi kuin tuotanto, tämähän on itsestäänselvyys. Uusiutumattomien käyttö on kestämättömällä tasolla ja ainoa kestävä vaihtoehto on vähentää niiden käyttöä. Osa pitää korvata uusiutuvilla. Puu on keskeisessä roolissa tässä asiassa. En millään saata uskoa, että Etelä-Amerikassa voidaan tuottaa kaikki tarvittava puu pienellä alueella. Se olisi jo maailman politiikan kannalta melkoinen tilanne.
Suomessakin puhutaan hakkuurajoituksista, koska puu ei kasva tarpeeksi hyvin.
Pete: ”Laajaperäistämisen ymmärrän tarkoittavan vähemmän hakkuita ja enemmän luontaista uudistumista. Näin pohjoismaisessa kontekstissa. Muulla boreaalisella vyöhykkeellä se tarkoittaa mahdollisen istutuksen jälkeen vähemmän tai ei ollenkaan taimikonhoitoa ja harvennuksia. Seuraava hakkuu on päätehakkuu ja sitä että maisematasolla jää enemmän metsätalouden ulkopuolelle esim. vuoristo-olosuhteen seurauksena.”
Kommenttini meni siis pieleen. Vastasin siis tähän: Paljon esitetään väitteitä siitä, että metsätalouden ”laajaperäistäminen” parantaisi taoousmetsien ”resilienssiä”, no tälle ei löydy mittauksiin perustuvasta tutkimustiedosta tukea eikä käytännön kokemukset tällaista tue.
Luontainen uudistaminen ei minusta ole parannuskeino resilienssiin. Tässä ilmeisesti ajatellaan, että viljelyssä tuotetaan monimuotoisuudeltaan suppeaa perimää ja tasarakenteinen yhden puulajin taimikko. Elävien puiden tuottamista siemenistä ilmeisesti ainakin toistaiseksi taimet kasvatetaan ja näissä on perimä luonnosta peräisin aivan kuten luontaisessakin uudistamisessa. Puulajisuhteet puolestaan eivät riipu uudistamismenetelmästä, vaan sen toteutuksesta.
Hakkuiden vähentäminen ei ainakaan itselläni ole tavoitteena, päinvastoin. Puuston pitää kasvaa mahdollisimman hyvin ja tarjota mahdollisimman paljon hakattavaa. Tarvetta uusiutuville raaka-aineillehan on enemmän kuin tuotantoa.
Talousmetsässä taimikonhoidon vähentäminen ei resilienssiä paranna. Kenellä on mahtanut tulla edes mieleen tätä itsestäänselvyyttä tutkia. Tiheikössä tervekin puusto kärsii ja ongelmat leviää.
Täytyy osata erottaa luontainen metsän kehitys talousmetsän kehityksestä. Avohakattu ja muokattu kuvio taimettuu aivan eri tavoin kuin esim. hyönteistuhon jälkeen syntynyt tila. Lisäksi mitä talousmetsässä ymmärretään tuholla ei ole tuho luonnonmetsässä. Se on osa sukkessiota.
Jos nämä asiat sekoitetaan, tottahan julkikuva kärsii.
Rane2: ”On kuitenkin hyvä muistaa että nyt maapallolla olevat eliöt,kasvit ja eläimet,ovat runsaudestaan huolimatta vain yksi prosentti täällä olleista lajeista.Tämä 99% lajien lajikato ja sukupuutto ovat olleet välttämätön edellytys ja työkalu sille että tämä nykyinen lajirunsaus olemme olemassa.Luonto muuttuu aina,nopeammin tai hitaammin,kun (ei jos) olosuhteet muuttuvat.”
Otetaan aika mukaan tuohon tarkasteluun, niin saadaan jotain konkretiaa siihen, mistä nyt puhutaan.
Kurjen linkittämästä Metsälehden uutisesta (biodiversitutkimus) lainaus:
”Hänen [yliopistotutkija Rémi Duflot Jyväskylän yliopistosta] mukaansa metsien käyttöintensiteettiä voitaisiin vähentää lisäämällä suojelualueita ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytapoja, kuten jatkuvapeitteinen metsänhoito.”
Millainen koulutus ja työkokemus tarvitaan tietoon, että metsänkäyttöintensiteettiä voidaan vähentää siirtämällä talousmetsiä suojelualueiksi? Jatkuvapeitteinen metsänhoitokin vähentää intensiteettiä, koska parin harvennuskerran jälkeen saadaan odotella puuston kasvua puoli vuosisataa. Mitä muuta tästä seuraa, siihen ei taaskaan taida kiinnostus riittää.
