Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees: ”Kaikki tuollainen on pois liikenteen sujuvuudesta. Autot ja tiet paranee ja ironista kyllä, nopeudet senkun laskee. Ei tätä suomalaisen hallinnon pöljyyden määrää voi kuin ihmetellä.”
Paljonko autojen nopeudet on 2000-luvulla alentuneet? Vastaatko tuohon ja jatketaan sen jälkeen pöljyyden määrän käsittelyä.
Tolopainen: ”Miten niin, jos on vaarallista ajaa 81km tunnissa, ei voi olla vaarallista ajaa 79km/h, jos 70km/h rajoitus laitetaan tielle, jossa nyt on kahdeksan kympin lätkä.”
Vaarallisuus riippuu siitä, mihin verrataan ja millainen määrä henkilövahinkoja lasketaan avaaralliseksi. 81 km/h 80 km/h alueella tekee sen, että henkilövahingot lisääntyy vain muutamalla prosentilla eli vain n. 10 ruumista vuodessa. Paljon vaarallisempaa sen sijaan on se, että aikuinen, ajokortin omaava ihminen ihmettelee tuollaisia logiikan kiemuroita, mitä Tolopaiselta lainaamassani kommentissa käsitellään.
Lenni: ”Pitääkö muuten paikkansa että suden raatelemasta koirasta saa korvauksen? Kuulemani tiedon/huhun perusteella korvaus ei olisi ihan vähäinen.”
Tämä uutisen mukaan olet oikeassa:
https://yle.fi/uutiset/3-7831003
”Valtion maksamissa kotieläinvahingoissa koiran arvo saattaa nousta nopeasti lähemmäs 10 000 euroa, kun taas hevonen on korkeintaan 2 500 euron arvoinen. Myös lampaat ja lehmät jäävät alle tuhanteen euroon. Koiran arvo nousi muutama vuosi sitten jopa tuhansilla euroilla.”
Koiravahingoista aiotaan järjestää mielenosoitus eduskuntatalon luona:
Ymmärrystä asiaa kohtaan saisi paremmin, jos sorkkaeläinpolitiikka ei pakottaisi susien suojelijaksi.
Visakallo: ”Jollekin voisi tämä auto olla ihan kelpo vaihtoehto. Metsänomistajia kun on monenlaisia kuten autojakin.”
Säästetään veroissa ja hankitaan siksi 60 000 euron pakettiauto. Taas tulee mieleen entinen työkaverini, joka lähti ruotsinlaivalle juomaan viinaa. Mitä enemmän joi, sitä enemmän säästi rahaa. Mutta kun meitä tosiaan on monenlaisia, eiköhän joukosta joku tuonkin auton pysty itselleen perustelemaan.
Salonpoika: ”Mietityttää varmaan koiranomistajaa melkoisesti uskaltaako pistää haukkuneuvosta töihin näillä kylillä. Katso ita-savo.fi kuvaa tilanteesta.Yhden metsästyskoiran ne jo tänä syksynä raatelivat.”
Ihmisiä jo useampi taitaa olla tänä vuonna olla hirvikolareissa kuollut. Loukkaantuneita lienee kymmeniä. Omaisuusvahinkojen määrä on ollut jatkuvassa kasvussa viitisen vuotta peräkkäin. Uskaltaakohan sitä enää töihin lähteä, kun viimeisen vuoden aikana auton mittariin on tullut yli 40 tkm.
Entä luontoarvot tai taloudellinen toiminta? Paljonko annetaan painoarvoa sille, että kuusikoista kasvatetaan hirvituhojen takia lahopuustoja samalla kun minimoidaan luontaisen kiertokulun kaltaisen kehityksen toteutuminen talousmetsissä. Kun varovasti arvioidaan siitä seuraavan mikrobitason monimuotoisuuden kaventumisesta ihmiselle ja luonnolle ylipäätään aiheutuva terveysriski, alkaa jutut susien raatelemista koirista olla surullisuudestaan huolimatta aika huvittavia. Varsinkin, kun hirven metsästystä pidetään ansiokkaana liikenneturvallisuutta edistävänä työnä. Ensin luodaan tilanne, jossa ongelmat karkaa käsistä ja sitten sitä ei voida korjata, kun vahinkoriski on niin suuri. Estääkö liian läheinen suhde metsästykseen näkemästä tätä kokonaisuutta vai mistä on kyse? Ei ihan heti tule mieleen yhtä pahasti ryssittyä ja seurauksiltaan yhtä vakavaa metsätalouteen vaikuttavaa asiaa kuin sorkkaeläinpolitiikka.
MJO: ”Ei puun tuotanto nouse 200 milj. kuutioon vuodessa, vaikka suomen kaikki hirvet hävitetään. Mistä sä revit nuo satusi?”
Antonin mielestä meille avautuisi mahdollisuus tuottaa 200 miljoonaa kiintoa puuta vuodessa. Se, paljonko tuotannosta tietyssä aikataulussa realisoituisi jalostukseen, jäisi nähtäväksi.
Lukua en pysty oikeaksi osoittamaan, mutta idea on olennainen juttu. Maailmassa käytetään uusiutumattomia, jopa fossiilisia raaka-aineita kestämättömiä määriä. Ainoa kestävä tapa on korvata niitä mahdollisimman paljon uusiutuvilla ja tähän koko ajan yhä enemmän pyritään. Jatkuvasti löytyy uusia mahdollisuuksia. Jonain päivänä tarvitaan sellainen määrä puuta, että Suomessa aikaan saatu puuston kasvun lisäys on vasta alkuverryttelyä tarpeeseen nähden. Kasvu ei kuitenkaan synny vuodessa tai kahdessa, vaan vähitellen olosuhteiden parantumisen ja tervehtyvien metsänhoidon menetelmien vaikutuksen myötä. Kymmeniä vuosia kestää myös juurikääpäpommin purkaminen. Suuri osa tulevaisuuden kasvusta on lahoa kuusta eli tilastot ovat vain osatotuus todellisuudesta.
Kun tätä mahdollisuutta terrorisoi kotimaasta käsin itseään luonto- tai erämiehinä pitävät metsästäjät/riistahallinto, on toiminta aivan käsittämättömän vastuutonta. Sirpat ja Heidit eu:ssa sentään tarkoittavat hyvää, vaikka yhtä lailla Suomen mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuudessa terrorisoivat. Metsästyksessä kyse on puhtaasti itsekkyydestä ja omasta harrastuksesta.
