Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Toistaiseksi prosessi on edennyt juuri kuten ounastelin. Kun päätösvallan luovuttaa konsultin käsiin, on turha hämmästellä tulosta, joka ei ole oman mielenmukainen. Konsultti tai media ei voi lupailla oikeuden puolesta mitään. Sehän saisi metsäyhtiöt naurettavaan asemaan.
Näätä: ”Mitä luulette, lobbaavatko puun jalostajat ja heidän etujärjestö sen puolesta, että Suomessa riittää paljon ja halvalla puuta heidän käyttöönsä tulevaisuudessa?”
Lobbaa ja tehokkaasti. Entä sitten? Tarkoittaako tuo sitä, että AC:n tavoin käyttämällä menetelmiä, missä tuotetun puun määrä on aikaan suhteutettuna suuri, on metsätalouden harjoittajan edun vastainen? Vai mitä kysymykselläsi hait?
Jos astutaan hetkeksi pois metsätalouden harjoittajan saappaista ja katsotaan asiaa yhteiskunnallisesta vinkkelistä, sekin tukee puun tuotannon määrän kasvattamista. Meidän pitää luopua uusiutumattomien raaka-aineiden käytöstä. Jos ei puhuta sähköenergiasta tai elintarvikkeista, puu lienee ainoa merkittävä materiaali, jota voimme sekä jalostaa, että tuottaa. Ja koska uusiutumattomia käytetään edelleen valtavasti, tarve niiden korvaamiseen on valtava. Se edellyttää puun kasvun tehostamista. Luontoarvot ajaa samaa asiaa. Suojeluun pitää riittää pinta-alaa, senkin takia talousmetsien tuotannon määrään on nostettava merkittävästi.
Kun palataan metsätalouden harjoittajan saappaisiin, itse uskon puun kysynnän kasvavan. Mutta muiden kustannusten ohella myös korjuun vaativan tehostumista. Tämä toteutuu leimikoissa, joissa korjuu voidaan toteuttaa tehokkaasti. Puun hinnan nousuun en usko, mutta huonoissa leimikoissa puun hinta laskee eli korjuun kustannukset siirtyvät nykyistä selvemmin kantohintoihin. Tämä on asia, jonka huomioin eri vaihtoehtojen riskejä arvioidessani. Korkolaskelmista olet varmaan huomannut, että tuloja harvennuksista tulee suhteellisen vähän, mutta kun ne painottuvat kiertoajan alkupuoliskolle, nuo tulot leikkaavat uudistamiskustannusten kasvua. Mitä nopeammin, sitä tehokkaammin.
Jees: ”Gla tietenkin oikeassa ettei ilmaisia lounaita todella ole vaan kyse on myös markkinoinnin tehostuksesta mutta tuottaa silti juuri saman tuloksen eli kymmenkunta vuotta vanhan dieselin vaihtoaikeet voivat noin juuri tehostua.”
Tarkastelin asiaa kuluttajan näkökulmasta ja kun 2000 euron hyvityksen myötä asiakkaan pitää olettaa saavansa 2000 euron hyöty, tuo ei välttämättä toteudu. Joukko urheiluvälinekauppoja sai (uhka)sakon markkinoinnista, jossa mainostetaan suuria aleprosentteja. Kun tavaraa kuitenkin käytännössä aina myydään alennetulla hinnalla, ei alennuksesta puhuminen ole luvallista. Kauppa kuitenkin käy, kun suuri joukko kuluttajia ei ole niin hintatietoisia, että osaisivat arvioida tuotteen hintaa ns. alennuksen sijaan. Nyt hommaa kierretään eräänkin seuraamani tuotteen kohdalla niin, että enää ei ilmoiteta alkuperäistä hintaa ja alennuksen suuruutta, puhutaan vain alesta. Firma kokeilee lain tulkinnan rajoja.
Minä en kuluttajana osaa olla iloinen siitä, että myynti lisääntyy hatarilla perusteilla tehtyjen päätösten myötä. Visakallon kommenttiin tuossa edellä liittyen sinäkin otit Pösöön 19″ renkaat, kun luulit niiden olevan vakiota suuremmat. Todellisuudessa halkaisia on pari milliä vakiorengasta pienempi ja siitä sitten menit maksamaan lisähintaa, mikä kertautuu vielä alustan nopeamman kulumisen lisäksi rengassarjan uusinnan yhteydessä. Mutta ei siinä mitään, autokauppias on tyytyväinen, kun sai hyväkatteisen lisävarusteen myytyä ja rengaskauppias tulee olemaan myös jatkossa tyytyväinen. Sinusta en tiedä. Ehkäpä kaikki hekotatte onnistuneelle kaupalle.
Jees: ”Ja pitää tietysti taas mainita ettei auto-tahi muutakaan kauppaa tehdä noin että ensin tehdään muka kaupat ehdoiltaan sovituiksi ja sitten muka alettaisiin vielä vaatia lisäehtoja.”
Romutuspalkkio ei ole lisäehto, vaan luvattu mahdollisuus ottaa tai jättää. Jos se vaikuttaa kaupan ehtoihin muilta osin, ei kyse ole luvatusta 2000 euron edusta eli markkinointi on laitonta.
Jees: ”Suomessakin ainakin BMW:n jälleenmyyntiverkosto alkaa maksaa ”tapporahaa” vanhoille dieselautoille. 2000 euroa hyvitetään tietyn vuosimallivälin autoista.”
Onkohan ensimmäinen kerta, kun on tarjolla ilmaisia lounaita? Jos teet kauppaa uudesta Bemarista ja vingutat alennukset kohdilleen ja sen jälkeen hinaat peltoautosi pihaan 2000 euron lisäalennuksen toivossa, veikkaan myyjän hiukan tarkistavan tarjoustaan.
Jees: ”Hieno avaus ja kertoo aika nopeasta kehityksestä ja varsinkin sen haluista. Tietää nimittäin että kilpailu ajaa muut perässä samankaltaisiin avauksiin.”
Kyse on vain ja ainoastaan halusta saada oman merkin myyntiin lisää vauhtia.
Näätä: ”Gla, en pääse oikein perille nyt tarkoitusperistäsi. Ensin kannatat laskentakoron pienentämistä, mutta nyt ymmärsin sinun olen sitä mieltä, että toimenpiteet tulee valita tuottotavoitteen mukaan.”
En kannata laskentakoron pienentämistä. Tarkoitin, että kiinnostavaa on arvioida sitä, miten toimenpiteet todennäköisesti onnistuu. Jos tavoittelee kovaa tuottoa, alemmalla korolla valittu menetelmä saattaa silti tuottaa paremman lopputuloksen. Ihan tuttu juttu sijoitusmaailmasta, jossa tuotto-odotus ja riski kulkee käsi kädessä.
Näätä: ”Gla, niitä taulukoita käytetään mm. summa-arvomenetelmässä.”
Näin on, mutta mihin summa-arvomenetelmää voi oikeasti käyttää? Ilmeisesti lunastus- yms. tapauksissa se on yleisesti todettu riittävän oikeudenmukaiseksi menetelmäksi, kun maanomistaja ei voi itse määritellä korkoa. Alkaisi muuten nollakorolla toimivia metsänomistajia ilmaantua kuin sieniä sateella.
Itse tilaa ostaessani en summa-arvomenetelmää käytä. Puustoarviossa sitä käytetään ilman, että kerrotaan korkoa. Huikea juttu, jos joku tuon perusteella osaa päätellä metsän arvon. Tai sitten en ymmärrä jotain oleellista juttua.
Visakallo: ”Jos diesel-autojen arvo romahtaa, niin järkevintähän on silloin jatkaa niillä ajamista ja laittaa sen jälkeen paaliin.”
Tuota logiikkaa sovellan tällä hetkellä bensamoottorilla varustettuun autoon. Ei niidenkään arvon kehitys tue muunlaista ratkaisua. Tietysti luotettavuus on yksi asia ja jos auto osoittautuu epäluotettavaksi liian aikaisin, homman idea vesittyy. Toistaiseksi omalla kohdallani tätä ongelmaa ei ole ollut. Harkintaa täytyy käyttää uuden valinnassa, kun sitä seuraava vaihto ei ole ajankohtainen kolme vuotta myöhemmin. Muutenhan valinnan varaa olisi paljon enemmän.
Näädästä en tiedä, mutta Reima lienee hyvinkin läheistä sukua Pöllölle.
Näätä: ”Palstalla kyllä löytyy selityksiä, mutta kukaan ei suostu myöntämään, että taimien istuttaminen ei ole useimmissa tapauksissa kannattavaa jos laskentakorko on yli 4 %. ”
Eipä taida olla kiistänytkään.
Näätä: ”Nyt nimimerkki Gla on sitten keksinyt vastaukseksi saman mitä puuntuotannon maksimointia ajaneet keksivät jo aikoja sitten, pienennetään laskentakorkoa.”
Reiman kommenteissa on painottunut se, että pohjoisen karulla maalla istuttaminen ei ole kannattavaa. Tuosta ei ole erimielisyyttä, edes ns. kustannuksista piittaamattoman, puuntuotannon maksimointia edustaan joukon suosituksissa ei neuvota käyttämään noissa olosuhteissa kallista menetelmää. Olenkin koittanut vääntää keskustelua laskennan sijaan siihen, mitä milläkin menetelmällä saa aikaiseksi. Siitähän tässä on kyse. Ei siitä, miten kannattavuuslaskenta teknisesti tapahtuu. Tällöin meitä nimenomaan kiinnostaa, saako halvemmalla kasvatusketjulla puuston uudistumaan niin hyvin, että se tarjoaa myös tuloja. Jos saa, hyvä juttu. Jos ei saa, karkaa 4% tavoite herkästi kauemmas kuin 3% laskennalla tehty kalliimman investoinnin tulos. Itselläni esimerkiksi on koivikoita, joihin osaan on tullut luontaista kuusikkoa alle, osaan ei ole. Jonkin verran olen kuusikkoa istuttamalla täydentänyt, jotta edes johonkin tulisi ehjä seuraavan polven puusto. Tavattoman työläs menetelmä se kyllä on ja jos koivikon poiston jälkeen on käsissä puoliksi heinää ja puoliksi kuusta kasvava kuvio, ei senkään hoito jatkossa tule olemaan mielekästä. Eli patenttiratkaisu ei tämäkään ole uudistamiskustannusten alentamiseen.
Miksi muuten vedät rajan juuri 4% tavoitteeseen? Lähdetkö tavoittelemaan tuollaista tulosta Enontekiölläkin, vai toteatko halvimmatkin menetelmät liian puuston kasvuun nähden liian kalliiksi?
Näätä: ”Gla, eikö muuten kirjan lopusta löydy laskennan aputaulukot? Mitä luulet, onko niissä laskentakorko kaikissa sama vai onko sitä jouduttu viilaamaan pohjoiseen mentäessä? Jos korko ei ole sama, eikö olisi ainakin kohteliasta mainita asiasta?
En edes tiedä, mitä korkoa etelässä käytetään. Toisaalta en aputaulukoita mihinkään käytä, enkä tiedä, mihin niitä pitäisi käyttää. Mutta jostain olen kuullut, että korko laskee pohjoiseen mentäessä. Tietysti laskentaperusteet pitäisi ilmoittaa.
Metsän arvo-kirjassa käsitellään etelän ja pohjoisen kannattavuutta sekä kauppahintojen, että metsätalouden perusedellytysten osalta. Hyvin on mielestäni perusteltu, miksi pohjoisessa voi olla realistista asettaa alempi tuotto-odotus ja käyttää alempaa laskentakorkoa. Samalla myös todetaan, että yksittäinen, aktiivisesti metsiää hoitava voi päästä mainittuja lukuja parempaan kannattavuuteen.
Mielestäni tuon perusteella on aika tarkoitushakuista väittää, että valloillaan olisi kustannuksista piittaamaton puun tuottamisen maksimointi. Ja ollaanhan me kateellisia Etelä-Ruotsin olosuhteille, Etelä-Amerikan olosuhteista puhumattakaan. Ihan turhaan, jos Lapissa pääsee yhtäläiseen kannattavuuteen.
Näätä: ” Jos kaivat hyllystäsi esimerkiksi kirjan ”Metsän arvo”, jonka takana on Tapio/Metsäkustannus, löydät sieltä mielenkiintoisen väittämän, jonka mukaan voi olla realistista asettaa Pohjois-Suomessa alempi tuotto-odotus ja käyttää alempaa laskentakorkoa kuin Etelä-Suomessa. Tuota väittämää en voi millään allekirjoittaa, voitko sinä?”
359 sivua asiaa, enkä nopeasti selaamalla tuota kohtaa löytänyt. Sen sijaan spekulaatiota siitä, että ilmaston muutoksen myötä puuston kasvu pohjoisessa kiihtyisi selvästi. Kirjan kirjoittamisen aikoihin (2009) tuo ei näkynyt tilojen hinnoissa. Lisäksi löytyi mainintoja siitä, että etelässä tilojen hinnat ovat eriytyneet metsätaloudellisesta arvosta. Minä tulkitsen tuon vaikeuttavan tuloksen tekoa etelässä.
Minä en tunne pohjoisen metsätaloutta, joten en ota kantaa siellä saavutettavaan tuotto-odotukseen. Mutta selvää lienee, että nollaraja pohjoiseen päin mentäessä tulee vastaan. Puurajalla viimeistään, joten tuskin väite ihan perätön on. Pitäisi kuitenkin katsoa, mistä oikeasti tekstissä on kyse. Voitko tarkistaa, missä kohdassa maininta on?
Sauli Valkosen jk-kirjaa ei hyllyssäni ole. Muistaakseni olen sen kirjan ilmestymisen aikoihin (1. painos) lainannut kirjastosta ja silloin lukenut. Miellyttävän neutraalisti kirjoitettu, etenkin verrattuna Lähteen porukoiden kirjoihin, joista yksi minulla on. Näillä vertauksilla hain kuitenkin sitä, että kun täällä kritisoidaan meille tuputettavaa kustannuksista piittaamatonta metsätaloutta, millään tavalla ei mielestäni tällaista yleistämistä voi tehdä. Metsäkustannushan edustaa kai sinun ja Reiman kritisoimaa metsätalouden valtavirtaa, mutta esim. kirja Metsän arvo on minusta varsin hyvä. Oletko eri mieltä kirjan sisällöstä, jos jätetään mainitsemasi yksityiskohta pois laskuista?
Näätä kirjoitteli, että ”jossain aihetta käsittelevässä kirjassa” vähätellään pohjoisen metsien tuottovaatimusta. Mikä tuo kirja on? Itselläni on hyllyssä useita Metsäkustannuksen kirjoja ja jokaisessa käsitellään taloudesta puhuttaessa tuottojen ja kulujen diskonttausta. Miten on siis mahdollista maksimoida tuotannon määrää kuluista piittaamatta?
Hyllystäni löytyy myös jk-aihetta käsittelevää kirjallisuutta, missä vähätellään jaksollista ja ylistetään jk-menetelmää. Sekö on kestävämpi lähestymistapa, kun et tällaiseen puutu?
