Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaa huomioida sekin, että kun raivauskohteessa on tarkoitus poistaa ylimääräisiä puita, poistettavien sijainti on tällöin lähellä säästettäviä. Vaikka pieni kanto pian lahoaisikin (tuohon uskon riskin perustuvan), raivaustarpeen aiheuttava tiheys riskiä kuitenkin kasvattaa. Kun puun oksat ovat kiinni toisissaan, niin ovat myös juuret. Ja mitä vauhtia hyvässä kasvussa olevan kuusen oksat kuten myös juuristo leviääkään. Siinä saa lahottajat pitää kiirettä putsatessaan juurikääpää maaperästä tartuntaa uhmaavien kuusten levittäytyessä entistä laajemmalle alueelle.
Visakallo: ”Gla:lla meni jo selitysten puolella, ettet usko itsekään omia juttujasi. Jos perehdyt vähän syvällisemmin autoliiketoimintaan, huomaat valmistajien ja myyjien kateen tulevan peltiä koriin lisäämällä.”
Eiköhän pikkuautoissa isompiin verrattuna ole muutakin eroa kuin korin pellin määrä. Se perusrakenne esimerkiksi, jota tosin kuluttaja ei mitenkään näe, mutta jonka kehitystyö on todella kallista. Itse korin valmistaminen onkin eri asia, kun peltiä prässiin liukuhihnatahtia menee.
Maailman yhdellä kilpailuimmista markkinoista ei pärjää löysällä kateasetannalla. Toki katumaastureiden markkinat ovat perushenkilöautoa kannattavammat, jota meidän autoverotus korostaa. Kilpailukykyisen tuotteen valmistaminen ei kuitenkaan ole helppoa, esim. isojen autojen luokasta on pudonnut lähes kaikki tavalliset merkit pois ja vain ns. premiumit on jäljellä. Joku Amerikan tai Kiinan markkina ehkä poikkeuksena, kun siellä on paljon sellaista mitä Euroopassa ei ole. Jos isomman auton hinnan nousu perustuisi pääosin kateprosentin nostoon, alkaisi hinnat nopeasti laskea ja pikkuautojen tarjonnan vähentyä.
Visakallo: ”Mazdasta puhuttaessa CX3:n moottori ja muu tekniikka sekä varustelu ovat samat kuin CX5:ssa ja Mazda 6:ssa. Vain näiden mallien koreissa on eroa.”
Ei ole olemassa CX5:n tai M6: tekniikkaa. On olemssa lukematon määrä komponenetteja, joita käytetään eri malleissa. VV-konsernikin lyö komponentteihin Audin logon, kun se näyttää paremmalta Skodassa kuin Skodan logo Audissa.
CX3 on sekin valikoimaltaan laaja ja esim. alusta näennäisestä samankaltaisuudestaan on eri malleissa erilainen. Moottorista ja varustelusta riippuen esim. paino vaihtelee, joten tietenkään samat alustan osat ei käy mallista toiseen. Mutta perusrakenne taitaa olla auton kallein yksittäinen osa ja sen CX3 jakaa M2:n kansa.
Raivausveitsi ja ongelmallisimmissa paikoissa (hirvituhon takia valloilleen päässeen heinikon nujertaminen) myös glyfosaatti on käytössä. Ja pyrkimys nimenomaan on heinätä ennen kuin taimi hautautuu heinikkoon kärsimään varjostuksesta ja jossa varsinkin mänty nopeasti heikentyy. Sanotaan, että varjossa kasvava mänty on hirvien herkkua, lieneekö sama juttu pienempänä myös myyrille.
Joitain luontaisia, ilman heinäystä kasvaneita kuusia myöhemmin harventaessani olen huomannut, kuinka lenkoja nuo ovat. Varjostuksen kasvutappioiden lisäksi laatu on riittävä syy tehdä heinäys ajoissa, eikä vasta syksyllä. Glyfosaatin osalta tuo hiukan työllistää, koska taimet pitää suojata. Helppoahan sekin on, mutta jos kohteessa on luontaisia taimia, vaarana on ruiskuttaa nekin. Mielummin harventaisin taimikkoa jollain toisella tavalla kuin glyfosaatilla heinäysvaiheessa.
Varusteet ei riipu valmistumaasta tai mallista. Se riippuu mallin varustelutasosta. Toki hinnat alkaen-malleja on paljonkin halvempia kuin Jessen Pösö, mutta vertailua asetelma ei kestä. Pösönkin hinnat alkaa reilusta 24000 eurosta. Noitakaan hintoja ei suoraan voi verrata, pitäisi tarkemmin katsoa, mitä rahalla saa, kun hinnat alkaen-mallit ei ole identtisiä varsinkaan eri kokoluokissa. Yksin hintaa tuijottamalla tyhmä kuluttaja kyllä kulkee myyjän perässä kuin pässi narussa.
Ecosport on pykälää pienempi auto kuin 3008. Pituutta reilut 40 cm vähemmän, tavaratilaa reilut kolmanneksen vähemmän. Kuten Visakallon CX3:n perusrakenne on sama kuin pikkuauto Mazda 2:ssa, ja vasta kalliimmassa Cx5:ssa olisi ollut keskiluokkaa edustava Mazda 3 pohjana. Tuolla tavoin saadaan annettua vaikutelma pykälää isommasta autosta ja asiakas kuvittelemaan se kovin edulliseksi.
Renault lähetti parivuotiaan Golfin omistajalle mainoksen, jossa luvattiin uusi auto 2000 euron välirahalla. Kun hyvin varustellun Golfin olisi antanut vaihdossa, tilalle olisi saanut Clion perusmallin. Sinun ajattelutavalla kauppa olisi varmaan kannattanut. Ongelmaksi olisi tullut tilanne parin vuoden kuluttua, mihin Clio olisi tuolla välirahalla vaihdettu, polkupyörään?
Nyt olet antanut yhden esimerkin. Oliko vielä muita?
AJ: ”Ainakin kannattaisi tukea taimikonhoitoa kemeran verran ja lisäksi aiempaa enemmän monimuotoisuuden lisäämistä.”
Tuohan on sama kuin julistettaisiin metsätalous kannattamattomaksi toimialaksi. Ruotsissa, jossa on otettu tavoitteeksi puumäärän kasvattaminen, on näkemys tuen tarpeesta päinvastainen.
Monimuotoisuutta ja samalla myös tehostamista voisi edistää kyllä hirvieläinten vähentämisellä.
Näätä: ”Suhteellisen skeptisiä palstalla ollaan luontaisen uudistamisen voimaan. Usein myös vedotaan omakohtaiseen kokemukseen, kun uudistaminen on epäonnistunut. Entä jos ongelma onkin siinä, että ei tiedetä mitä tehdään?”
Tuostahan juuri on kyse. Minä en osaa kävellä narua pitkin, mutta sirkuksessa olen nähnyt tuollaista tehtävän eli joku muu osaa ja markkinataloudessahan osaajat pärjää.
Kukaan ei vastusta edullisempien menetelmien käyttöä, jos todennäköisyys onnistumisesta saadaan riittävän suureksi. Paha epäonnistuminen uudistamisessa tarkoittaa joko alan poistumista metsätalouden käytöstä tai vaihtoehtoisesti kohtuuttoman työlästä korjausliikettä. Itselläni on tästä kokemusta mm. hirvituhoalan uusintaviljelystä. Osa tappioista tosin maksettiin muiden pussista. Minun osakseni jäi MJO:n mainitsema varhaisvaiheen työläys.
Kun onnistumisen todennäköisyys ei ole riittävän suuri, on se perusteltu syy käyttää jotain muuta menetelmää. Toki Tahvosen sormiharjoituksissa luontainen puusto kasvaa varmaan jalostettua istutustaimikkoakin paremmin, mutta tälläkään kertaa ei kirjaviisauteen pidä sortua, kun homma pitää laskea omista lähtökohdista. Eroja on myös kuvioiden välillä, toiset ovat kenties edellisen puuston rakenteesta ja varmaan monesta muustakin seikasta johtuen herkempiä taimikon syntymisen sijaan heinittymiselle kuin toiset. Yleensä kyse on luontaisissa kuusikoissa alikasvoksesta, ei päätehakkuun jälkeen aukkoon syntyneestä puustosta. Sekin on hyvä uudistamispäätöste tehdessä tiedostaa.
Täällä esitellään epäonnistuneiden kokemusten lisäksi erinomaisesti onnistuneita luontaisia taimikoitakin, myös kuusikoita. Minullakin on sellaisista kokemusta, mutta rehellisyyden nimissä täytyy huomioida myös se, että kyse ei ole läheskään koko kuviota kattavasta taimikosta eli sellaisesta kiinnostavan leimikon kasvattaminen edellyttää työlästä parsimista ja silti tuloksena on erirakenteinen kuvio, jossa ensimmäinen harvennus joko on kannattamaton tai sitten ylimääräisen hoidon myötä siirtyy ajallisesti kakkosharvennuksen ajankohtaan.Tällöin etenkin puhutaan samasta asiasta, mistä RR edellisessä viestissä kirjoittaa. Itse esim. kasvatan monin paikoin koivikossa alikasvoskuusikkoa, vaikka ko. kohteessa en luontaista uudistamista pidäkään onnistumiseltaan riittävän todennäköisenä. Noitakin kuusikoita olen kokeeksi jossain määrin täydennysistuttanut, kun osa alasta on ilman ulospäin näkyvää syytä jäänyt tyhjäksi ja kun parimetriseen kuusikkoon en heinän sekaan enää usko taimia kohtuullisessa ajassa syntyvän.
RR käsittelee myös riskiä. Jos keinollinen uudistaminen ei onnistu, tuloksena on tietysti sen kuvion osalta tappiollinen metsätalous. RR pelkää tuota riskiä, vaikka siinä todennäköisesti tappio on suhteellisen pieni (täydellinen epäonnistuminen terveessä kuusikossa epätodennäköinen) ja viimeisenä oljenkortena korkoa hiukan pudottamalla homma pysyy plussalla eli kassavirta ei mene pakkaselle. Halvemmissa menetelmissä kannattavuus voi olla parempi, mutta vastaavasti tappio on sekä todennäköisyydeltään, että rahalliselta arvoltaan suurempi. Tämän perustelen em. metsätalouden poistumisesta aiheutuvan maan arvolla, mikä lienee yhdessä toteutuneiden uudistamiskulujen kanssa tappion maksimiarvo. Toivottavasti kommentit jääkauden jälkeisestä luontaisesta uudistumisesta jää tällä kertaa kaikilta väliin. Metsittyminen kesti tuolloin 3000 vuotta.
Näätä: ”Tiedusteltiin, että mitä se sellainen ylihinta oikein on. Jokaisella sijoittajallahan on sijoitukselle oma tuottovaatimus tietyn riskin sijoitusinstrumentissa. Ylihintaa on maksettu silloin kun sijoitus on tappiollinen tai ei saavuta asetettua tuottovaatimusta.”
Pahoittelut kapulakielestä, mutta asiassa on paljon reunaehtoja ja niitä pyrin nyt mahdollisimman täsmällisesti huomioimaan ja siksi tekstistäni tulee luettavuudeltaan hiukan raskasta.
Tappiolliseen sijoitukseen en tietenkään pyri, vaikka sellainenkin tulos on aina mahdollinen. Asetettu tuottovaatimus sen sijaan on kiinnostava kysymys. Kun markkinoilla turvallisista kohteista (kuka tahansa voi sijoittaa rahojansa ilman sen alan asiantuntemusta) tällä hetkellä saa käytännössä nollakoron, pitää katseet kohdistaa muualle. Ja kun pelikenttä on ainakin minulla huomattavan rajallinen (osakkeet yms. paperit ei vaan kiinnosta ja se heijastuu tietysti kykyyn toimia sillä alalla), tuottovaatimus määräytyy pitkälti sen perusteella, mihin siinä markkinatilanteessa katson jäljelle jäävillä aloilla olevan mahdollisuus. Toisaalta kun minkäänlaista pakkoa ei ole investoida (esim. juuri tällä hetkellä elämässäni on muut asiat ajankohtaisia, vaikka metsätalouden laajentaminen onkin pitkän aikavälin tavoite), mutta rajanaapurin ostaminen on tilaisuutena harvinainen, tulee sellaista harkittua hiukan eri lähtökohdista kuin muita myynnissä olevia tiloja.
Hyödyn luotettavaa määrittelyä (myös jo omistettavan tilan osalta) en minä yleensä pysty tekemään (eri asia kuin aiheutuva hyöty), joten käytännössä näppituntuma kaupan vaikutuksesta uuden tilakokonaisuuden hoitoon on peruste, jolla päätös tarjouksen jättämisestä sillä korolla hinnoiteltuna, jolla kaupat todennäköisesti toteutuu. Täytyy huomioida, että te satoja tai tuhansia hehtaareja eteläsuomalaista rehevää metsää hallinnoivat näette yhden rajanaapurin hankkimisen merkityksen hiukan erilaisena kuin tällainen metsätalouden harjoittamisen uransa alussa oleva, kiireisintä lapsiperheen arkea elävä palkansaaja, jolla ei ole taustalla perintömetsiä tai -rahoja. Edelleen täytyy muistaa erään nykyään kai vajaat 2000 ha omistavan alan tunnetun toimijan uran alku eli kaksi tilaa, pinta-alaa suunnilleen 20 ha. Hän pitää tärkeänä yhtenäisten tilojen muodostamista. Toki ajat ovat muuttuneet tämän kaverin uran alkuajoista, mutta periaate ei.
