Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoitin, että kannattaako yhteiskunnan pyrkiä co2-neutraalimpaan suuntaan vai jatkaa päästöoikeuksien ostamista niiltä, joille oikeuksia on annettu yli oman tarpeen. Jos ensimmäinen vaihtoehto houkuttelee, pitää myös puun tuotannon määrän edellytyksistä pitää huolta.
8-tiellä joku Skanskan kaveri niittää kauko-ohjattavalla robotilla tien vierustan heinikkoa. Parina päivänä olen ajanut ohi ja tuskin kilometriä on kaveri eteenpäin päässyt. Voi olla joku proto, kun tuollaisesta laitteesta en ennen ole kuullut. Ihan lähitulevaisuudessa en siis usko niin vaativan kohteen kuin taimikon raivauksesta robotin kunnialla selviävän. Saataisiin edes koneellinen istutus kannattavaksi, sehän on selvästi helpompaa kuin raivaus.
Laserkeilausten tuloksissakin on käsittääkseni edelleen runsaasti virheitä.
Minun kommentissani oli kaksi näkökulmaa. Toinen oli yksittäisen metsänomistajan, joka myy sinne, mistä parhaan hinnan saa. Toinen oli se, millaiseen toimintaan yhteiskunnan kannattaa rahojaan ohjata. Kannattaako mennä anekaupan varassa toimivaan suuntaan vai ilmaston kannalta edullisempaan suuntaan. Toki meidän elinaikana päästökaupasta tuskin päästään eroon, mutta käsittelinkin kommentissani kehityksen suuntaa.
Näätä: ”Mielestäsi siis vapaa markkinatalous ei voi toimia?”
Ei täydellisesti, mutta ei viilata sitä pilkkua. Toimivaan markkinatalouteen pitää pyrkiä ja jos metsistä maksetaan pääosin muista arvoista kuin puun tuottamisesta, rahat tuskin ovat peräisin tuottavasta toiminnasta. Esim. hiilen sidonta tai monimuotoisuuden rahallinen tukeminen ei ole ratkaisu, johon yhteiskunnan kannattaa pyrkiä. Se on joutavaa rahan kierrättämistä taskusta toiseen. Parempi keino olisi luoda edellytykset kestävälle, luontoarvot huomiovalle metsätaloudelle ja vähentää co2-päästöjen tuottamista. Tämä tapahtuu mm. korvaamalla fossiilisia raaka-aineita uusiutuvilla. Se taas edellyttää puun tuottamisen tehostamista.
Näädän ajattelutapa on yksilötasolla järkevä. Yhteiskunnan tasolla ei kuitenkaan metsien käyttöä voi mielestäni tuolle pohjalle rakentaa. Suomi ja koko maailma tarvitsee uusiutuvaa raaka-ainetta. Siten edellytykset puun tuottamiselle pitää laittaa kuntoon. Tiettyyn tasoon saakka se ei edes ole ristiriidassa virkistysarvojen kanssa. Liekö hiilinielunakin hoidettu talousmetsä paras mahdollinen, kun tarkastellaan muutamaa vuosikymmentä pidempää ajanjaksoa tuota lyhyempien jaksojen sijaan.
Jos galluppien viimeaikainen kehitys ennakoi seuraavaa hallituspohjaa, on syytä olla huolissaan kestävien ratkaisujen toteutumisesta. Kokoomuksen ja kettutyttöjen yhdistelmä Rkp peesarina ei ainakaan minun mielessäni luottamusta herätä. Pidänhän sentään kotimaista tuotantoa ja ympäristöasioita hyvin tärkeinä.
Tulosta näytää tulevan, mutta itse yllätyin tyylistä. Videossa usein sahaa käsitellään toinen jalka edessä eli tavallaan kurkotellaan eteenpäin. Tuo ei ole tyyli, jota itse tavoittelen ja johon mielestäni on muualla neuvottu. Tuossa asennossa tasapaino ei ole parhaimmillaan, eikä keskivartalo saa tukea eli sahaa tulee herkästi käsiteltyä käsillä. Olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Näätä: ”Mitä luulette, lobbaavatko puun jalostajat ja heidän etujärjestö sen puolesta, että Suomessa riittää paljon ja halvalla puuta heidän käyttöönsä tulevaisuudessa?”
Lobbaa ja tehokkaasti. Entä sitten? Tarkoittaako tuo sitä, että AC:n tavoin käyttämällä menetelmiä, missä tuotetun puun määrä on aikaan suhteutettuna suuri, on metsätalouden harjoittajan edun vastainen? Vai mitä kysymykselläsi hait?
Jos astutaan hetkeksi pois metsätalouden harjoittajan saappaista ja katsotaan asiaa yhteiskunnallisesta vinkkelistä, sekin tukee puun tuotannon määrän kasvattamista. Meidän pitää luopua uusiutumattomien raaka-aineiden käytöstä. Jos ei puhuta sähköenergiasta tai elintarvikkeista, puu lienee ainoa merkittävä materiaali, jota voimme sekä jalostaa, että tuottaa. Ja koska uusiutumattomia käytetään edelleen valtavasti, tarve niiden korvaamiseen on valtava. Se edellyttää puun kasvun tehostamista. Luontoarvot ajaa samaa asiaa. Suojeluun pitää riittää pinta-alaa, senkin takia talousmetsien tuotannon määrään on nostettava merkittävästi.
Kun palataan metsätalouden harjoittajan saappaisiin, itse uskon puun kysynnän kasvavan. Mutta muiden kustannusten ohella myös korjuun vaativan tehostumista. Tämä toteutuu leimikoissa, joissa korjuu voidaan toteuttaa tehokkaasti. Puun hinnan nousuun en usko, mutta huonoissa leimikoissa puun hinta laskee eli korjuun kustannukset siirtyvät nykyistä selvemmin kantohintoihin. Tämä on asia, jonka huomioin eri vaihtoehtojen riskejä arvioidessani. Korkolaskelmista olet varmaan huomannut, että tuloja harvennuksista tulee suhteellisen vähän, mutta kun ne painottuvat kiertoajan alkupuoliskolle, nuo tulot leikkaavat uudistamiskustannusten kasvua. Mitä nopeammin, sitä tehokkaammin.
