Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees: ”Kyllähän vanhat dieselikärsyttäjät pitäisi pikimmiten saada pois liikenteestä. ”
Mikä on vanha?
Jees: ”Tälläkin viikonlopulla on jo ollut kyseenalainen ”ilo” sellaisen perässä ajella hirveässä katkussa. Kunnes tuli ohitustilaisuus.”
Sellaisia ongelmajätelaitoksia on mielestäni harvassa, että perässä ajaessaan katkua huomaisin. Toki viallisia ja viritettyjä jonkun verran tapaa, mutta yleensä nekin katkuavat vain kiihdytyksissä.
Jees: ”Eipä ihme jos alkaa vaaranpaikkoja tulla kun on pakko joko päästä ohi tai tukehtua katkuun.”
Voihan rajoituksen ylittävää tavoitenopeuttaan noinkin selittää. Itse kuitenkin arvostan sitä, että on ainakin itselleen rehellinen.
Harkitsitko ohituspäätöstä tehdessäsi sellaista vaihtoehtoa, että jättäisit sopivasti turvaväliä?
Jees: ”Voisi hyvin noin 3500-4000 maksaa jos vaihtaa uuteen vähäpäästöiseen. Jopa viisituhattakin koska yhteiskunnan kokonaisetu vaatii saada nuo pahimmat saastuttajat pois liikenteestä.”
On totta, että pahimmat saastuttajat ei maksa läheskään aiheuttamiansa haittoja. Toisaalta ei valtio haittoja korvaakaan, joten tuollaisia rahoja ei valtiolla uuden auton ostajalle ole tarjota. Tälläkin hetkellä velkaannumme huikeaa vauhtia. Talouskasvun merkeistä huolimatta asiaa ei saa unohtaa.
Jees: ”Tulipa kaupan edessä ”ihailtua” koreanpoikain laatuakin. Kiian kahdeksn vuotta vanha koppa oli helmastaan lähes puhki. Korkeintaan yksi katsastus enää armonaikaa ja sitten alkaa peltiparsinta aika voimallisesti. Noh, on kait sitten takuun kestänyt ja sitten sievästi heti mädäntynyt.”
Koritakuu on merkistä riippumatta pelkkä vitsi. Todella harva auto takuuajan loppupuolella täyttää takuun ehtoja, joten korvatakaan ei tarvitse. Toisaalta kun itse aiot vaihtaa parin vuoden kuluttua uuteen, 8-vuotiaan peltien kunto lienee sinun autolle asettamien kriteerien häntäpäässä.
Itse olen kiinnittänyt liikenteessä huomiota vain Mazdojen, Fordien ja Mersujen korien heikkoon kuntoon.
Visakallo: ”Liikenneministeriössä kaavaillaan auton romutuspalkkion uudelleen käyttöönottoa.”
Liittyykö tuo Bernerin ryhmän ongelmiin, kun eilen piti olla esitys valmiina, mutta yksimielisyyttä ei löydy?
Visakallo: ”Autojen keski-ikä on noussut meillä jo 13 vuoteen, eli on vanhimmasta päästä koko Euroopassa.”
Minusta pitäisi lakata tuijottamasta tuota lukua ja sen sijaan keskittyä vertailuissa arvioimaan maiden autokantoja. Jos turvallisuutta arvioidaan, tuskin Espanjan ja Ranskan pikkuautot ovat meitä parempia. Päästöjen arviointi on taas tätäkin vaikeampaa, kun tehtaan ilmoittamien arvojen perusteella se on mahdotonta ja käyttö on kaupunkivaltaisissa maissa todennäköisesti erilaista kuin täällä. Lisäksi pitää tietysti huomioida se, mitä autojen ennenaikainen romuttaminen vaikuttaa. Yhden laskelman mukaan vanhan auton korvaaminen uudella pitäisi aiheuttaa 25% kulutuksen laskun, jotta elinkaaren lyhentäminen olisi energiataloudellisesti järkevää. Oman autoni kulutus omissa ajoissa pitäisi tällöin pudota lähes 2 l/100 km ja se on suurimmalla osalla vastaavia autoja utopiaa, ellei bensakonetta korvata dieselillä. Uusien autojen myynti Suomessa heikentää myös kauppatasetta, kun vain harva ostaa Uudessakaupungissa valmistetun auton.
Vesurilla tai moottorisahalla en edes yritä perkuuta, raivausveitsi on hyvä tiettyihin tilanteisiin. Tonnin sahasta joutuu maksamaan vajaat 600 €, joten jokin muu kuin ammattisaha on mielestäni huonosti perusteltu vaihtoehto. Hintaero mökkimallin raivuriin jää kovin pieneksi ja kun ammattisaha on pienimuotoisemmassa metsätaloudessa ikuinen, ei koko asiaa hankinnan jälkeen tarvitse enää ajatella.
AJ: ”Minulle on riittänyt se laskelma, mitä metsäsuunnitelmassa on. Jos se on tehty hyvin, siinä on otettu huomioon asiakkaan korkotavoite ja metsänhoitosuositukset sekä ns. hyötyfunktio, eli mitä hyötyjä asiakas painottaa.”
Minä en edes tiedä, mitä korkoa niissä käytetään. Yhteenkään näkemääni suunnitelmaan ei korkoa ole merkitty.
Tolopainen: ”Lehtien jakajat kuitenkin ajavat polkupyörillä, jos alkavat käyttää autoa, lopetan heti paperilehden tilauksen.”
Hienoa, että pidät kulkutapamuodon valintaa noin tärkeänä. Kuljetko itsekin polkupyörällä vai onko valinta tärkeää suomalaiskansalliseen tapaan vain muiden osalta?
Näätä: ”Kun metsänomistaja avohakkuun jälkeen katsoo hakkuuaukkoa ja miettii, että sijoittaako a) 1200 euroa/ha taimikon perustamiseen b) katsooko mitä luonto tarjoaa ja sijoittaa vastaavan rahan muualle, niin väitän, että vastaavalla riskillä löytyy nykyisessä markkinatilanteessa hyvin paljon vaihtoehtoja paremmilla tuotto-odotuksilla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa tavallaan bonusta on kaikki mitä luontaisesti syntyy.”
Tosiaalta itse ainakin koitan huolehtia tilakokonaisuudesta. Osakkeita voi omistaa 1 tai 100 tai jonkin muunmielivaltaisen luvun verran. Samoin niitä voi ostaa lisää tai myydä joko yksitellen tai isommissa erissä. Osakkeen arvo ei siitä muutu, kun ei nyt tarkerruta yhden osakkeen kaupasta aiheutuviin käsittelykuluihin.
Metsää käsitellään yleensä kuvioittain ja koska itselläni on vain vähän sellaisia kuvioita, joita kannattaa yksitellen käsitellä, täytyy saada kasattua isompia kokonaisuuksia. Jos Näädän bonusvaihtoehtoon tyytyy (joko tulee tai sitten ei tule puustoa), seuraa tuosta herkästi tilan rapistuminen. Päätehakkuiden myötä tarvetta on jatkossa enää korkeintaan heinän, myyrien ja hirvien torjunnalle. Mielestäni tällaisen metsän omistamisessa ei ole mitään mieltä eli jos vaihtoehdoksi päättää nollahintaisen investoinnin ja hyväksyy myös nollatuloksen, mielestäni parempi vaihtoehto on myydä metsät pois. Toki samalla joutuu luopuman vielä voimissaan olevista kuvioista, mutta jos kerta muualta mahdollisesti saatava parempi tuotto on houkuttelevampi, kannattaa varmaan metsät myydä nyt, eikä vasta kun ne on muutettu aroksi. Siksi tuollainen ei ole minulle metsätaloudessa vaihtoehto aivan, kuten moni muukin ammattimaisen pääomasijoittajan keinovalikoimaan kuuluva juttu. Ja onneksi metsät on etelässä, ei tarvitse miettiä Lapin hidaskasvuisuutta ja sen vaikutusta investoinnin tuottoon. Tosin tällä palstalla on muistaakseni esitelty erinomaisesti kasvavia pohjoisen metsiä eli keskivertokasvu lienee pahasti alakanttiin määrätietoisella hoidolla avautuviin mahdollisuuksiin verrattuna. Jos Visakallon ja AC:n jutuissa on puoletkin totta, sama pätee myös etelässä. Ja kun itse ainakin oletan kasvun lähemmäs keskivertoa, kaikki sen yli menevä on bonusta ja tarjoaa pelivaraa epäonnistumisiin.
Harvennuksella jokunen vuosi sitten hirvi tuli vasansa kanssa 100 m päähän ajouralle moikkaamaan minua. Siinä katselivat rauhassa, kun tankkasin sahaa ja söin evästä. Lähdin kävelemään kohti, josko saisin kuvattua nuo, mutta jossain vaiheessa lähtivät laiskasti pois päin. Annoin olla ja jatkoin työtäni.
Minulta kyseltiin muutama sivu sitten, teenkö tappiollisen investoinnin. En tietenkään tee, ainakaan tietoisesti. Käytäntö voi sitten olla ihan jotain muuta. Minun osaltani tässä ei ole mitään epäselvää, siksi jo aiemmin tartuin lähtöarvojen merkitykseen. Sehän ratkaisee, onko nna plus- vai miinusmerkkinen.
Minä en oleta hintojen nousevan. Sen sijaan riskejä arvioidessani uskon hyväpuustoisen leimikon olevan kiinnostava jatkossa etenkin, kun sekä puunkäytön tavoitteet, että ympäristöarvojen huomiointi ovat kasvussa. Lisäksi kun itselläni maat on enemmän Planterin kuvan kaltaisia herkästi heinittyviä ja olen kokenut epäonnistumisen seuraukset, ohjaa se päätöksentekoa.
Se, etten investoisi uudistamiseen mitään ja siitä seuraisi nollatulos kun puuta ei kasva, on minusta väärä ajattelutapa. Maapohjalla on arvo ja siinä heinikon kasvattaminen on sama kuin rahojen pitämistä sukan varressa. Eikös sijoittajan perussääntönä ollut laittaa rahat sinne, mistä saa parhaan tuoton riski huomioiden? Kukaan sijoittaja ei hyväksy ajatusta sukan varteen säästämisestä.
